Tämän sisällön sinulle tarjoaa Substral
Jere, 45: "Pakenin isän ja aviomiehen velvollisuuksia työhöni"
”Menin naimisiin vuonna 1999. Vuotta myöhemmin minulle ja vaimolleni syntyi rakkautemme hedelmä, potra pojan pössykkä.
Vaikka minua oli kuinka valistettu, että lapsi tulee muuttamaan elämän, en selvästikään ollut tuohon muutokseen valmis. Pakenin isän ja myös aviomiehen velvollisuuksia tehden töitä, kuin hullu ja käymällä lähes joka viikonloppu bändini kanssa keikoilla. Perustelin tätä toimintaa niin itselleni, kuin vaimolleni sillä, että vain näin toimimalla meillä oli varaa asua silloisessa talossamme, jonka ylläpitokustannukset kieltämättä oli melko suolaiset.
Koska minusta ei ollut vaimoani tukemaan ja hänen turvaverkkonsa asui pohjoisessa, oli vain ajan kysymys kun vaimoni alkoi vihjailla halusta muuttaa pääkaupunkiseudulta omille kotikonnuilleen. Itse en missään nimessä tähän suostunut ja monien erilaisten kompromissien jälkeen päädyimme kuitenkin avioeroon. Vuosi oli 2004.
Vaikka ero otti koville niin minulle, kuin varmasti myös vaimolleni olen onnellinen, että poikamme on selvinnyt erostamme hienosti ja on nykyään mahtava, tasapainoinen nuori mies. Tämä varmasti johtuu ainakin osittain siitä, että pojastamme ei missään vaiheessa tullut pelinappulaa ja vallankäytön välinettä.
Koko eroprosessin ajan pystyimme ex- vaimoni kanssa keskustelemaan rakentavasti ja ilman turhia syyllistämisiä, mikä kyllä osaltaan helpotti kaikkien osapuolten toipumista. Nykyään olemme exäni kanssa erittäin hyvissä väleissä ja hyviä ystäviä, mikä helpottaa teini-ikäisen nuoren kasvattamista.”
Lue aikaisemmat Rakkaudesta-artikkelit tästä.