Kuva: Fotolia
Netissä leviää "mieleltään sokean" kirjoitus - ei kykyä kuvitella asioita
Ohjelmistoinsinööri tajusi vasta 30-vuotiaana, että ihmiset pystyvät normaalisti visualisoimaan asioita mielessään.
Kuvittele mielessäsi ranta. Se voi olla uimaranta, se voi olla mökkiranta, se voi olla täynnä ihmisiä tai se voi olla autio. Joka tapauksessa pystyt luultavasti kuvittelemaan jonkinlaisen rannan päässäsi. Kuvittele nyt, että et pystyisi tähän. Se onkin luultavasti jo hankalampi asia sisäistää. Joillekin ihmisille tällaisen kuvittelun ja visualisoinnin mahdottomuus on todellisuutta, ja ilmiölle on nimikin. Se on afantasia, ”fantasian puute”.
Ilmiö on noussut nyt keskusteluun amerikkalaisen kirjailija ja ohjelmoija Blake Rossin, 30, Facebook-kirjoituksen ansiosta. Kirjoitusta on jaettu jo liki 10 000 kertaa. Pitkässä kirjoituksessaan Ross kertoo juuri tajunneensa, että tavallisesti ihmisillä on kyky visualisoida asioita mielessään. Tämän yksinkertaisen, mutta mullistavan asian tajuaminen on nyt muuttanut miehen käsityksen itsestään ja normaaliudesta täysin.
”En ole koskaan visualisoinut mitään koko elämäni aikana. En pysty ’näkemään’ isäni kasvoja tai pomppivaa sinistä palloa, lapsuusajan makuuhuonettani tai kymmenen minuuttia sitten tekemääni juoksulenkkiä.”, Ross kirjoittaa.
Mitä sitten tapahtuu, jos Rossia pyytää kuvittelemaan mielessään rannan?
”Pohdiskelen ’konseptia’ rannasta. Tiedän, että siellä on hiekkaa. Tiedän, että siellä on vettä. […] Tiedän faktoja rannoista. Tunnistan rannan, kun näen sellaisen ja pystyn harjoittamaan verbaaliakrobatiaa itse sanan ympärillä. Mutta en päässäni pysty siirtymään rannoille, joilla olen käynyt. Minulla ei ole niistä visuaalista, kuulollista, tunteellista tai muutakaan aistimuksellista kokemusta.”
Erittäin harvinaista
Ross törmäsi afantasia-käsitteeseen New York Timesin aihetta käsittelevää artikkelia lukiessaan. Artikkeli käsitteli professori Adam Zemanin pakeille vuonna 2005 tulleen 65-vuotiaan miehen tapausta. Kyseinen mies oli leikkauksen yhteydessä menettänyt kykynsä kuvitella asioita. Zeman työskentelee Exeterin yliopistossa Isossa-Britanniassa lääketieteen laitoksella, ja hän on tiimeineen vastuussa melkein kaikesta afantasiaa koskevasta tutkimuksesta.
Tutkimusta afantasiasta on edelleen hyvin vähän, joten vielä ei osata sanoa, mikä ominaisuuden aiheuttaa. Vuonna 2009 julkaistun psykologian professorin suorittaman tutkimuksen mukaan tilanne koskettaa kahta prosenttia väestöstä. Voice.fi kysyi kommenttia asiaan suomalaiselta neurologian lääkäriltä. Hän uskoo afantasiaa kokevien määrän olevan huomattavasti vähäisempi kuin kaksi prosenttia.
Voice.fi:n haastattelemat neurologian lääkäri ja neuropsykologian dosentti eivät kokeneet tietävänsä aiheesta tarpeeksi, jotta he voisivat antaa asiasta asiantuntijalausuntoja. Haastateltu neuropsykologi sanoo, että afantasia ei ”todellakaan” ole yleisesti tunnettu asia suomalaisten neurologian alan asiantuntijoiden keskuudessa.
Ei muista, mitä on päivän aikana tehnyt
Kyvyttömyys kuvitella asioita mielessä ei ole estänyt Mark Rossia menestymästä elämässään. Hän on yksi Mozilla Firefox -nettiselaimen perustajista, ja hän on aiemmin toiminut myös Facebookin tuotesuunnittelussa. Mies löysi tuttavapiiristään kolme muuta, jotka kärsivät samasta visualisoinnin puutteesta hänen kanssaan. Kaksi heistä on myös toiminut Facebookin ohjelmoijina.
Rossin kykenemättömyys pään sisäiseen kuvitteluun koskee myös ääniä. Ross ei kykene palauttamaan kuuntelemaansa musiikkikappaletta mieleensä, eikä hänellä ole koskaan jäänyt kappaletta päähän soimaan. On hankala päästä käsiksi siihen, miten Ross sitten kuvittelee asioita ja mitä hänen päässään liikkuu, jos ei ääniä ja kuvia. Yhtä lailla Rossin on hankala ymmärtää tavanomaista mielen sisäistä kuvittelua.
”Minulla on päässäni ’maitoääni’ – se sisäinen monologi, jolla ei oikeastaan ole mitään sointia ja jolla kerromme itsellemme, että ’muista ostaa maitoa’. […] Päässäni on koko ajan kerrontaa. Se on loputonta vuoropuhelua tuolla maitoäänellä”, Ross kuvailee.
Kyvyttömyys mielikuviin vaikuttaa Rossin muistiin. Jos häneltä kysyy, mitä hän on tehnyt päivän aikana, hän ei muista. Usein hän joutuu valehtelemaan ihmisille. Ross ei myöskään kykene palauttamaan mieleen menehtynyttä tyttöystäväänsä. Lapsuus- ja nuoruusajat ovat hänelle luonnollisesti yhtä hämärän peitossa kuin tapahtumat tunti sitten. Hän ei edes näe unia, tai ainakaan kykene muistamaan niitä koskaan jälkeenpäin.
Päällimmäisenä tunteena Rossilla on nyt helpotus. Hänellä on koko elämänsä ollut tunne, että jokin hänessä on eri tavalla kuin muissa. Nyt koko elämän vaaninut "toiseuden tunne" on saanut selityksen.
Lue myös: "Unettomuus vääristää muistoja" - kroonisella unettomuudella useita haittoja
Lähde: Independent
