Nouseva tähtiartisti Arttu Lindeman on vain tavallinen lätkä-äijä Lahdesta: "En ole mikään enkeli"
Arttu Lindeman, 19, on lahtelainen poika, joka valmistui juuri lukiosta. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat jääkiekon pelaaminen sekä musiikin kuunteleminen. Erityisesti rap-musiikki on lähellä sydäntä.
Monelle suomalaiselle tämä nuori mies on tullut tutuksi YouTuben kautta. Videopäiväkirjaa Lindeman alkoi pitää vuonna 2013, kun hän lähti vaihto-oppilaaksi Ruotsiin vuonna 2013. Alkuun tarkoitus oli päivitellä reissukuulumisia pelkästään lähimmille ystäville ja perheelle videomuodossa. Sitten kaikki muuttui.
- Vuonna 2015 tammikuussa siihen tuli sellainen ammatillinen tatsi. Silloin minulla oli noin 4000 seuraajaa, siitä noin vuosi eteenpäin, minulla oli 54 000 seuraajaa ja nyt minulla on noin 150 tuhatta seuraajaa. Seuraajamäärät ovat ihan räjähtäneet käsiin, Lindeman toteaa Voice.fi:n haastattelussa.
Kun Lindeman aloitti YouTube-videoiden tekemisen, fanikuntaa alkoi kerääntyä nopeasti. Nuori artisti kertoo, että tänä päivänä ollaan siinä tilanteessa, että ulkopaikkakunnalla vieraillessa hotellien aulat täyttyvät raameja myöden innokkaista faneista.
- Kesällä kun olin keikoilla houstamassa erilaisia bileitä ja klubeja, silloinkin oli jotenkin todella outoa ja sairastakin, että miten siellä oli sellaista lukio- ja yläaste-ikäisiä junnuja - ehkä enimmäkseen tyttöjä - kaikki hotellien aulat täynnä odottamassa, kun oli jossain vahingossa lipsauttanut missä nukutaan, Lindeman kertoo.
Eritoten nuori artisti nostaa esille Porin Cumulus-hotellissa tapahtuneen ryntäyksen, kun hotellin pieneen aulaan oli tullut jopa 150 innokasta fania.
- Se oli ihan todella hullua.
"En usko, että esiintymiseni ihan räpeltämiseltä näyttää"
Lindeman kertoo, että suomalaisartisti Majuri auttoi nuoren YouTube-tähden räppiuralle. Kaikki alkoi jo muutama vuosi takaperin, kun Lindeman uskaltautui räppäämään ystävilleen. Hän kertoo, että Majuri tsemppasi paljon alkuaikoina ja valoi uskoa nuoreen poikaan.
Heinäkuussa 2015 Lindeman julkaisi ensimmäisen omakustannekappaleensa Mainstreamflownjuntti. Aloitteleva artisti pääsi esittämään sen vuoden 2015 Tubeconiin, joka käynnisti nuoren miehen musiikki-uran. Seuraava kappale oli Läikkyy, joka keräsi valtavan suosion kesän aikana.
Lindeman kertoo, että hänen ensimmäinen "oikea" keikkansa oli tämän vuoden Blockfesteillä.
- Oli jotenkin niin euforinen fiilis, jengi oli niin mukana siinä. Se oli niin siistiä. Ensin ei jännittänyt ollenkaan ja sitten jännitti sitä, että tuleeko sinne yhtään jengiä. Olin varautunut siihen, että siinä on viisi riviä ihmisiä kuuntelemassa sitä uutta biisiä, Lindeman kertoo.
- Sitten dj:ni meni sinne lavalle huutamaan: "Kun mä huudan Arttu, te huudatte Lindeman". Sitten kun kuulin sen massan, miten paljon siellä oli jengiä, niin sitten tuli sellainen mitä hittoa, oho.
Esiintyminen ei kuitenkaan ole ollut Lindemanille erityisen vaikeaa. Hän kertoo, että esiintyminen tulee luonnostaan; onhan hän tanssinut hip-hopia, housea ja muita eri tanssilajeja jo viiden vuoden ajan.
- Tanssin joskus päivittäin kahdeksan tuntia. Siitä on paljon apua, mutta siinä on myös paljon kehitettävääkin. En pidä itseäni vielä super näyttävänä esiintyjänä. En usko, että se ihan räpeltämiseltäkään näyttää.
Ei tunnu työltä
Koska musiikkihommat lähtivät niin hyvin käyntiin, vievät työt nyt tuplasti enemmän aikaa. Lindeman kertoo, että nykyään hän on viikonloput musahommissa kiinni ja viikolla hän tekee YouTube-videoita.
- Arkisin herään puoli kahdeksalta tekemään videoita ja yritän kehittää YouTube-konseptia vieläkin pidemmälle ja paremmaksi, mitä se nyt on, hän kertoo.
Vaikka monet saattavatkin pitää tubettamista helppona työnä, ei se sitä aina ole. Lindeman kertoo, että hän saattaa havahtua illalla seitsemän aikaan siihen, ettei ole syönyt mitään tai tehnyt mitään muuta kuin tubejuttuja.
- Kyllä siinä tulee helposti 12-14 tunnin päiviä painettua, mutta ei se tunnu yhtään työltä. On niin etuoikeutettu ja kiitollinen, nöyrä fiilis siitä, että pääsee elämään unelmaa ja tekemään just sitä juttua, mikä tuntuu hyvältä. Se tuntuu vaan paremmalta kun se menee eteenpäin ja kehittyy.
Lindeman kertoo, että myös vanhemmat ovat hyvin ylpeitä pojastaan.
- Ne on tosi fiiliksissä ja super ylpeitä pojastaan. Ne painotti kouluhommaa sikahyvin ja siitä oli välillä aika pitkiäkin, välillä vähän kiukkuisia keskusteluja kotona, että kyllä käyn koulun ja joojoo.
- Nyt kun sai tosi hyvät paperit - tai olen itse todella tyytyväinen niihin - niin ehkä he ovat nyt päästäneet irti, että nyt voi painaa mopon kaasun pohjaan, hän nauraa.
Läikkyykö vapaa-ajalla?
Läikkyy oli Arttu Lindemanin ensimmäinen sinkku, joka pinkaisi pienen lämmittelyn jälkeen välittömästi Spotify-listojen kärkijoukkoon. Kappaleella rehvastellaan holtittomalla juhlimisella, jonka myötä narikkalaput katoavat ja kaljat läikkyvät.
Itse artisti ei kuitenkaan juhli enää samalla tavalla kuin ennen.
- Kyllä tykkään käydä ulkona, totta kai. Ehkä vanha tanssiharrastukseni tuo jotain siihen, että tykkään mennä jorailemaan ja bilettämään. Kesällä nyt on ollut sikana kaikkea menoa, mutta jotenkin tuntuu, että nyt on sellaista aika rauhallista verrattuna siihen, mitä oli ennen, Lindeman toteaa.
- Mutta esimerkiksi Blockfestin lauantaina lähdin ennen pilkkua nukkumaan, mikä tuntuu viimevuoteen tai alkukesään verrattuna siltä, että wou, mikä sua vaivaa. Mutta aika tavallinen olen, en ole mikään supermaksa!
Vaikka juhliminen ei olekaan enää ykkösprioriteettina, Lindeman viihtyy hyvin ystäviensä seurassa.
- Siitähän se Läikkyykin tavallaan kertoo, että siihen tuli se överiksimenokulma siksi, että välillä vaan menee överiksi. Totta kai, olen 19-vuotias. Mutta siitähän se kertoo, että välillä on niin hauskaa, ettei kiinnosta jos narikkalaput hukkuu ja bisset läikkyy.
"En ole mikään enkeli"
Nuori artisti tunnetaan myös ronskista persoonastaan. Useasti Lindemanin videoilla tai Facebook-livestreamissa saattaa kuulua kirosanoja tai juttuja, jotka eivät välttämättä sovi nuoremman yleisön korville. Artisti myöntääkin, että kameran läsnäolo unohtuu helposti.
- On meille sanottu siitä ja se on tosi vaihtelevaa. Jos katsot minun YouTube-videoitani, ne ovat hyvin kielellisesti siistittyjä, hän summaa.
- Minun videoillani se sellainen hyvä käytös ja suoraselkäisenä oleminen tulee pienistä asioista, siitä, kun kävelen kameran kanssa kahvilaan ja tervehdin kahvilan työntekijää, kiitän asioista ja katson silmiin.
Lindemanin mukaan se ei ole kuitenkaan hänen vastuullaan, kuka videoita katsoo. Hän tekee työtä rakkaudesta lajiin ja sen takia, että YouTube-videoita on kiva tehdä.
- En myöskään aio nostaa käsiä pystyyn, ettei kukaan voi minua syyttää mistään. Totta kai jos joisin videoillani kaljaa ja sanoisin, että tämä on sikahyvää junnut, tehkää näin, se olisi idioottia. En ole kuitenkaan mikään enkeli, olen parikymppinen tavallinen lätkä-äijä Lahdesta, joka diggaa räppiä.
"Aika on todella kortilla"
Ennen julkisuutta Lindeman eli aivan tavallista lukioarkea. Päiviin kuului opiskelua, harrastuksia ja Pelicans-jääkiekkopelejä. Illalla 19-vuotias tubettaja saattoi kuluttaa tunteja katsellen O.C. -televisiosarjaa Viaplaystä.
- Jotenkin haluankin pitää sen tuollaisena. Ja haluan, että joka ilta menen nukkumaan niin, että en jaksa liikuttaa enää evääkään. Siitä tulee sellainen fiilis, että joka päivä kun teet kaikkesi, jos joku juttu ei onnistu, jos joku biisi ei lähde tai muuta, niin tiedät ainakin, ettet ole ollut laiska, koska se on se pahin asia mistä jää se isoin mutku sinne takaraivoon tulevaisuudessa, Lindeman pohtii.
Hän kertoo myös, että julkisuus on vaikuttanut elämään huomattavasti: kiireet ovat lisääntyneet, mutta se nuorta artistia ei haittaa.
- Ystävät minulta ei ole mihinkään hävinneet, mutta se, miten kaverisuhteita pystyy ylläpitämään ja miten paljon on aikaa käydä erillisten kamujen kanssa kahvilla tai kaljalla, se on ehkä nyt vähän jäänyt. Aika on todella kortilla.
Häviäminen herättää kilpailuvietin
Lindeman kertoo, että parasta koko maailmassa on oma perhe. Perheeseen kuuluu myös ei-biologiset perheenjäsenet, kuten lähimmät ystävät.
- Se on elämässä parasta. Ystävät. Mikään ei olisi mitään, jos sitä ei voisi jakaa kenenkään kanssa. Ehkä se on se, mikä tekee elämässä onnelliseksi elämässä enemmän kuin se, että työt menee hyvin, hän hymyilee.
Hirveintä Lindemanin elämässä on kuitenkin häviäminen. Lahtelainen lätkä-äijä korostaa sitä, että vaikka häviäminen onkin hirveää, positiivista on, että se herättää kilpailuvietin.
- Vihaan häviämistä. Vihaan sitä, että on tehnyt ihan kaikkensa, rutistanut rätistä viimeisetkin pisarat ja silti on joku, joka on parempi. Silleen, että sulla ei vain riitä yksinkertaisesti. Se on ihan hirveä tunne, se riittämättömyyden tunne.
- Mutta samalla se luo minussa sellaisen syvän aggression, että minun on pakko olla parempi, valvon vaikka viisi viikkoa putkeen ja teen sata videota. Minun on pakko olla parempi ja pakko kehittää itseäni. Minulla ei ole mitään tarvetta tehdä toisesta huonompaa tai vaikuttaa sen tekemiseen, vaan haluan näyttää sille, että sitten kun se on rutistanut sen rätistä viimeisetkin pisarat, keulin sen ohi mopolla.
Lue myös: Pete Parkkonen: "Nuoret ovat fiksumpia ja kohteliaampia selvinpäin - ja humalassa"
Lue myös: Arttu Lindeman tutustui artistikollegaan Instagramissa: "Ensimmäinen tapaaminen oli vaivaannuttava"