Kuva: Senja Rapila
Jonne Aaron turhautui musiikkibisnekseen: "Artistin odotetaan munivan koko ajan kultamunia"
Muusikko Jonne Aaron on kulkenut uransa alusta lähtien vahvasti omaa tietään - ja sama visio kantaa tähteä yhä, vaikka artistin paineet ovat vuosi vuodelta kasvaneet.
Jonne Aaron on tehnyt omia kappaleita 14-vuotiaasta asti. Hänellä on omien sanojensa mukaan musiikin tekemisen lahja, joka on harvoilla. Kykyä täytyy koko ajan vaalia, jotta mies pysyisi herkkänä hänen kauttaan tuleville kappaleille.
Musiikkiura on vaatinut Jonne Aaronilta kokonaisvaltaista omistautumista jo lähes parinkymmenen vuoden ajan. Negative-yhtyeen perustamisesta on tänä vuonna 19 vuotta. eikä mies olisi pysynyt tällä tiellä niin kauan, jollei olisi tiennyt vahvasti, minne on menossa. Tähti antoi Iskelmälle poikkeuksellisen vahvan haastattelun, jossa helposti lähestyttävä kansanmies kertoi näkemyksiään omasta alastaan ja sen haasteista.
Jonne Aaron kertoi liikkuneensa syvissä vesissä tehdessään tulevaa albumiaan. Uutta Rooma-singleäkin on synnytetty kokonainen vuosi, mikä on lauluntekijälle poikkeuksellista. Yleensä miehen kappale on valmis vartissa.
- Rooma on pisimpään kypsytetty biisi, jonka olen ikinä tehnyt. Vuosi sitten aloitettiin äänitykset kesällä. Levy on kulkenut työnimellä Rooma tämän kappaleen vuoksi. Biisiä on kypsytelty kuin hyvää viiniä, kertoi Jonne Aaron Iskelmälle.
Hän kertoo hakeneensa Rooma-kappaleeseen tunnetiloja elämänsä eri tilanteista. Aikamatka itseen tuotti yhtenäisen biisin, joka tuo esille tähden pop-puolen.
"Kaikkien aikojen kaunein kappale ei kelvannut sinkuksi"
Jonne Aaron kertoo, että hän ammentaa useimmiten musiikkinsa melankolisista tunteista ja pimeyden laaksosta. Miten ihmeessä on mahdollista, että noista tunnelmista rakentui voimakas poppikappale?
Artistin mukaan levynteko-prosessi ei ollutkaan aivan yksioikoinen.
- Aloitin uudestaan levyn kirjoittamisen, mikä tuntuu hullulta. Tein levy-yhtiölle jo levyllisen biisejä. Ne olivat röpöisiä akustisia demoja, joihin en jaksanut satsata niin paljon. Levy-yhtiöltä tuli ajatuksia, joiden mukaan parisuhde-tematiikka pyörii kappaleissani liikaa. Sanottiin, että pitäisikö löytää jotain uutta kulmaa kirjoittamiseen. Haastoin itseni ja aloitin koko levynteon uudestaan, kertoo mies.
- Tällä levyllä piti olla kipeitä muistoja ja todenmakuisia biisejä, mutta kun ne eivät menneet läpi. Itselle tärkeimmistä kappaleista ei useinkaan tule sinkkuja. Soitin tuottaja Jimmy Westerlundille kappaleen, joka on mielestäni kaunein ikinä tekemäni kappale. Hän sanoi, että ”tämä on kyllä tosi hyvä, mutta ei sinkkubiisi. Nyt etsitään sitä sinkkua…”
Jonne Aaron vaikuttaa tyytyväiseltä single-kappaleeseensa Roomaan, ja sanoo, ettei ole kyllästynyt biisiin vuodenkaan työstön jälkeen. Loppuvuodesta on tulossa levyllinen monipuolisia kappaleita, joiden joukosta löytyy vieläkin raikkaampia duurivoittoisia ralleja.
Artisti on ylpeä aikaansaannoksistaan, mutta kertoo silti turhautuneensa viime vuosina musiikkibisneksen henkeen.
- Suhtaudun nykypäivänä musiikkiteollisuuteen eri tavoin kuin uran alussa. Tämä on mennyt todella muoviseksi ja pikaruokamaiseksi tekemiseksi. Kapitalismin rattaat ovat suuret ja voimakkaat.
"Tiedän mitä teen ja minne olen menossa"
32-vuotias Jonne Aaron kokee hengenheimolaisuutta Jorma Kääriäisen, Kari Tapion ja muiden vanhan polven artistien kanssa, jotka ovat menneet vuosia kappaleet edellä ja tehneet ruohonjuuritason työtä keikkaillen aina yhtä tunteella keikkapaikan koosta huolimatta.
Hän kertoo ajatelleensa uuden levyn teon aikaan enemmän sitä, miten omaehtoiseen työskentelyyn on tottunut alusta lähtien. Ja kuinka vahvasti visio onkaan pidettävä omissa käsissä.
- Negativessa totuin tekemään tekemään omaehtoista työtä. A&R nimeltä Kirk kävi välillä Saksasta katsomassa biisien perään. Levy-yhtiö antoi meidän kirjoittaa rauhassa. Sitä olen miettinyt nykypäivän artistien kohdalla, että kuinka nousevat artistit, laulajiksi haluavat nuoret saavat rauhassa kehittyä tällaisena Spotify-aikana?
- Tekeminen on biisiorientoitunutta, ja fokus on kappaleessa, eikä koko albumissa. Tuntuu, ettei levy-yhtiöillä ole aikaa antaa artistin kehittyä rauhassa koko heidän potentiaalinsa kaarta. Koko ajan tulee piiskaa perseelle ja kun ei enää tule kultamunia perseestä, niin heitetään artisti kyydistä. Se on aika raakaa peliä.
Hän kertoo olleensa onnekas Negativen kanssa, koska sai tehdä kuuden albumillisen verran kappaleita täysin omassa rauhassa. Vaikka artisti lopulta onkin oman levynsä herra, Jonne kertoo kyllästyneensä nykyiseen politiikkaan, jossa laskelmoidaan lopputulosta, eikä mennä tunteella.
- Kaiken maailman biisileirejä on ehdotettu, mutta ei mua vittu kiinnosta sellaiset. Olen 14-vuotiaasta lähtien tehnyt itse kappaleeni ja teen edelleenkin. Jos biisejä ei tule, niin sitten pidän taukoa, kunnes alkaa tulemaan. Jokainen levy on mun näköinen juttu ja en halua katsoa tekemisiäni jonain päivänä taaksepäin siten, että hei, tuo oli se levy, jossa oli liian monta kokkia sopassa, täräyttää artisti.
- Tiedän kyllä koko ajan, mitä teen, vaikka se ei aina siltä vaikuta. Sisimmässäni tiedän, minne urani on menossa. Ydin on minusta lähtöisin. On naurettavaa, että minulle sanotaan, että kuuntele näitä Spotify-artisteja top 20 -listoja. Kuuntele vähän miten nykymaailma menee. Ei mua kiinnosta kuunnella, miksi minun pitäisi?
Tähti ei säästele sanojaan pohtiessaan sitä, millainen artisti haluaa olla.
- Mielestäni sinun pitää itse tuntea, että seisot musiikkisi takana. Ettei jää sellainen tunne, että vedetään kaira kuivana perseeseen ja veivataan syvälle hanuriin. Sun pitää olla esiintyjänä aito. Minä olen kuitenkin se, joka kiertää näiden biisien kanssa. Olen joutunut käymään asiasta tiukkojakin keskusteluita.
Muusikko kertoo tarttuvansa tässä hetkessä biisinteko-kynään rennolla otteella. Intohimoa tekemiseen on, mutta musiikkia ei enää tehdä ryppyotsaisesti. Joskus on hyvä etäännyttää itsensä ajattelemalla, että työstössä oleva kappale on "vain yksi laulu muiden joukossa." Niin Jonne näkee loppujen lopuksi myös uuden pop-singlen, Rooman.
- Tämä biisi on käsityötä kuin vaikka tämä pöytä, johon nojaan, napauttaa Jonne studion pöytää.
- Se on vähän sama kuin puuseppä tekisi yhden taidonnäytteen. En jaksa enää suhtautua liian vakavasti musiikkiin. Joskus juuri ne biisit, jotka olet kaivanut syvimmältä sydämen sopukoista, ja mikä on sinulle henkilökohtaisin juttu, tulevat levy-yhtiöstä bumerangina takaisin. Sieltä tulee sitä viestiä, että ”vittu, ei oikeen lähde nyt tää homma”. Tulee ajoittain se olo, että tehdään nyt sitten vaan popmusiikkia.
"Yritän olla olematta liian syvällinen"
Jonne Aaron kehuu tuottajaansa Jimmy Westerlundia ja tämän ohjausta. Järjestelmällisyys ja tuottajan mielipide tarvitaan, jotta aikaiseksi saadaan hyvä levy. Laulaja näkee myös positiivisen puolen siinä, ettei ensimmäinen otos levybiisejä mennyt läpi.
- Jos ekat biisit olisivat menneet sellaisinaan, olisi pitänyt varmaan antaa partateriä levynostajille mukaan kylkiäisinä, joilla ihmiset olisivat sitten voineet alkaa pikkuhiljaa hinkkaamaan ranteitaan auki. Kai sitten olen sellainen pimeyden laaksosta ammentava biisintekijä, vaikka yritänkin muuten pysyä aurinkoisena. Silti täytyy käydä välillä pimeässä metsässä hakemassa inspistä, keventää tähti.
Westerlund on häärännyt Jonnen Risteyksessä-menestyslevyn ja Yön uuden albumin taustalla. Jonnen mukaan parivaljakon ystävyys ei ole kärsinyt siitä, että tuottajalla on aina jonkinlainen auktoriteetti artistiin.
- Ei hän minua helpolla päästä. Olen työstänyt uudelle levylle Karuselli-nimistä biisiä. Teimme sitä taannoin minun kotonani, jossa on mahdollisuus äänittää. Olin kirjoittanut biisiä laiskuudella, menin lyriikoiden kanssa sieltä mistä aita on matalin. Kello oli yksi yöllä ja Jimmy käski kirjoittaa lisää. Valitin, etten keksi mitään. Omasta mielestäni riimit olivat hyviä, mutta Jimmystä esikoululainenkin olisi pystynyt samaan, avaa Jonne Aaron.
- Hän pakotti minut kirjoittamaan kertosäkeen uusiksi ja istui odottamassa vieressä niin kauan, että tein sen. Istuskeli sohvalla ja nosti jalat reteästi pöydälle. Mietin silloin, että vittu mikä mulkku. Meni viisi minuuttia, niin minulla oli siinä uusi kertosäkeistö, josta tuli hurjan hyvä. Vedimme lopuksi Jimmyn kanssa yläfergusonit.
Rooma-kappaleen parisuhde-teema ei Jonne Aaronin mukaan liity hänen tämänhetkiseen elämäntilanteeseensa. Mies kertoo kuitenkin sen verran, että se yksinäisyys, jota hän koki soolouransa alussa huumaavan keikkahypen jälkeen hiljaisessa hotellihuoneessa, ei enää ole arkipäivää. Nyt Jonnella on keikkojen jälkeen seuraa.
Parisuhteestaan Miss Suomen perintöprinsessaan Maija Kerisalmeen tähti on vaitonainen, mutta kertoo mielellään millaiset ihmiset pääsevät hänen lähelleen.
- Haluan sellaisia ihmisiä ympärilleni, jotka antavat enemmän kuin ottavat. Keikoilla annan itsestäni paljon. Kun menen kotiin, haluan latautua kuin pistäisi kännykän laturiin. Artistin yksinäisyys näkyy keikkareissuilla ja siitä voi löytää paljon kaunista ja hienoa. Pidemmän päälle se käy kuitenkin tylsäksi. Viime reissuilla ei ole tarvinnut matkustaa yksin, hymyilee artisti.
Se on helpottanut artistin työtä ja Jonne Aaron muistuttaakin haastattelun lomassa useaan otteeseen, miten onnekas on voinut olla saadessaan kulkea omaa polkuaan musiikin parissa näin pitkään hyvät ihmiset ympärillään. Parasta, mitä hän voi omasta mielestään yleisölle antaa, on aitous ja se, että hän voi seisoa kappaleidensa takana.
Artistin kestävyys näkyy myös kykynä luoda nahkaansa. Siksi Jonnekin on avannut silmänsä mahdollisuudelle luoda duurivoittoisempia kappaleita. Se vaatii jonkinlaista sisäistä työskentelyä, koska inspiraatio täytyy hakea nyt erilaisista asioista.
- Yritän olla olematta liian diippi. Vaikka olenkin todella syvällinen tyyppi, en halua mennä liikaa pinnan alle koko ajan. Yritän löytää lauluihini kepeyttä, mikä on uutta minulle. Olen haastanut itseäni sellaiseen, toteaa Jonne Aaron.
- Se on tuottanut jo tuloksia. Uudelle levylle suunniteltu Karuselli-kappale on menevä kappale, jossa on positiivinen teksti. Huomaan, että artisti minussa on kykenevä muuttamaan muotoaan.
