Kuva: AOP
Remun villit Hurriganes-vuodet: Bändin jätkät suutelivat fanityttöjä tyttöystävien edessä
Hurriganesin veturi oli Remu Aaltonen, joka joutui ajoittain asettamaan rajoja bändin muille jäsenille.
Hurriganes-yhtyeen suosio oli 70- ja 80-luvuilla vertaansa vailla. Yhtyeen legenda ja keulahahmo Remu Aaltonen muistelee bändin alkuvuosia Iskelmän haastattelussa. Hänen ajatuksensa julkisuudesta ovat muuttuneet paljonkin vuosien mittaan. Eniten rokkikukko ihmettelee julkisuuden henkilöitä, jotka tekevät paljastuksia ja nousevat yksityiselämänsä asioilla lehtien kansiin.
- En tiedä olenko ikinä kokenut, että olisin julkkis. Kun tulimme tänne tiedotustilaisuuteen, mietin ensin, että ihmiset pelästyvät tuota isoa mörököllin kuvaa. Se oli oma pahvikuvani. En ole tässä elämän varrella kovi paljoa nauttinut niistä elementeistä, mitä yleensä julkisuuteen liittyy, virnistää mies.
- Ihmettelen niitä julkisuuden tyyppejä, jotka puhuvat ajatuksiaan ääneen ja kertovat, että tykkäävät kävellä naisten vaatteissa kaupungilla. Mietin, että ei vittu. Tarkoittaako se julkisuus sitä, että voi tehdä mitä vaan ja puhua sen julkisuudessa ja kertoa, että kuinka hyvä fiilis on.
Rokkari hymyilee, ja jatkaa.
- On vanhoja artisteja, joista olen aina digannut. Heille perhe ja julkisuus ovat olleet kaksi eri asiaa.
"Mulla meni kylmiä väreitä"
Hurriganesin alkuvuosina bändin pojat kokivat julkisuuden huumaavanakin kokemuksena. Varsinkin naisia riitti, ja tilanne äityi joskus sikailuksi.
- Joskus aikoinaan sain bändin pojilta vihat päälle, kun hiffasin, että meistä alkaa tulla kuuluisia. Hienoja gimmoja alkoi tulla takahuoneeseen, uskomattoman hienoja faneja pyöri siinä ympärillä. Näiden jätkien omat daamit eivät olleet mitään kaunokkeja. He hyökkäsivät kuin hyeenat ensimmäisinä takahuoneeseen. Katsoin siinä, miten heitä oikein vitutti, kun fanigimmat pyörivät siinä, ja loivat huonoja katseita, muistelee Aaltonen.
- Kun olimme jossain festareilla, ja emme pääse karkuun, niin joku hirmu ryntää halaamaan ja suukottelemaan basistia ihmisten nenän edessä. Mulla meni kylmiä väreitä ja mietin, että ei jumalauta. Hävetti kyllä kanssa. Jouduin sanomaan jätkille, että tää peli alkaa toimimaan, ja että tykätkää hyvää tai huonoa, niin noi ämmät eivät tule takahuoneeseen missään vaiheessa.
Lue myös: Remu aavisti ennalta Albert Järvisen kuoleman: "Hän kutsui sen luokseen"
Lue myös: Anna: Remu Aaltonen naiskauneudesta: "Ladyt eivät tarvitse silikonisia töttöröitä!"
