Terrori-iskusta selvinneen miehen teksti leviää: "Te olitte Pariisi, oletteko myös Ankara?"
Turkin Ankarassa tapahtui sunnuntai-iltana autopommi-isku, jossa on Helsingin Sanomien mukaan kuollut ainakin 34 ihmistä ja loukkaantunut 125 ihmistä.
Kun Pariisissa koettiin tuhoisat terrori-iskut marraskuussa, vaikutti monesta vähintään koko Eurooppa surevan. Myös Suomessa monet osoittivat tukensa iskun uhreille ja läheisille lisäämällä Ranskan lipun värit Facebookin profiilikuvaansa. Ylen mukaan Facebook ei tarjonnut samanlaista mahdollisuutta esimerkiksi Libanonin tai Turkin aiempien terrori-iskujen kohdalla.
Ankaran isku ei välttämättä ole synnyttänyt samanlaista myötätunnon, surun ja auttamisen aaltoa, kuin länsimaissa tapahtuneet terroriteot. Sen vuoksi Ankarassa asuvan miehen, Jaymes Taylorin, Facebookiin kirjoittama päivitys onkin saattanut lähteä leviämään netissä kovaa vauhtia.
Mies kirjoitti pian iskujen jälkeen pysäyttävän tekstin, jossa hän piirtää Ankaran iskut jokaisen verkkokalvoille yhtä raadollisena tapahtumana, kuin mitä terrori-iskut ovat myös muualla maailmassa. Päivitys on kerännyt muutamassa päivässä noin 143 000 tykkäystä ja reilu 100 000 jakoa. Millaisia ajatuksia se herättää sinussa?
Ankarassa asuvan miehen kirjoitus
"Heille, jotka eivät tiedä Turkkia, tai vain etäännyttävät itsensä näistä iskuista, tämä tulee ehkä avaamaan silmiänne.
Tämän iltainen pommitus tapahtui yhdessä keskustan vilkkaimmissa osissa, lähellä monia sellaisia bussipysäkkejä, joilla ihmiset odottavat päästäkseen koteihinsa tai, joille ihmiset saapuvat päästäkseen viettämään vapaailtaa, ja lähellä puistoja, joissa ihmiset rentoutuvat ja juovat teetä.
On siis sama, kuin pommi olisi iskenyt suositun kaupan edustalla Northamptonissa, tai Birginhamin New Streetillä, tai Piccadilly Circusessa Lontoossa.
Voitko kuvitella olevasi siellä? Voitko kuvitella, että paikka, jonka ohi kävelet joka päivä, käyttämäsi bussipysäkit ja kulkemasi tiet, ovat tuhoutuneet.
Voitko kuvitella uhrit? Teinit, jotka pysäyttävät busseja päästäkseen kotiin, kaupunkiin kävelevät isovanhemmat, taksia pitkän päivän jälkeen nauraen odottavat, auringonpaisteessa keskustelevat ihmiset.
Nyt kuvitelkaa, että he olivat brittiläisiä, ja tämä isku olisi tapahtunut Englannissa. Että nämä ihmiset olisivat olleet sellaisia, jotka sinä näet joka päivä työmatkallasi; sellaisia ihmisiä, kuten sinä ja minä, tavallisia, iloisia ihmisiä. Perheitä, poliiseja, opiskelijoita, taiteilijoita, pariskuntia. Omia ystäviäsi ehkä. Nämä ihmiset eivät ole erilaisia. He vain sattuivat olemaan turkkilaisia.
Toisin kuin, mitä monet ajattelevat, Turkki ei kuulu Lähi-itään. Ankara ei ole sota-aluetta, vaan se on normaali, moderni ja vilkas kaupunki, aivan kuten mikä tahansa Euroopan pääkaupunki, ja Kizilay on aivan kaupungin sydämessä, keskustaa.
On todella helppoa katsoa, kun terrori-iskuja tapahtuu Lontoossa, New Yorkissa ja Pariisissa niin, että sinuun sattuu ja tunnet surua uhrien puolesta, joten miksei tilanne ole sama Ankaran kohdalla? Ehkä siksi, ettet tiennyt, ettei Ankara eroa mitenkään noista muista kaupungeista? Ehkä siksi, että ajattelit Turkin olevan samanlainen muslimimaa kuin Syyria, Irak; sellainen maa, jossa käydään siviilisotaa, joten siksi on ihan sama olla välittämättä uhreista, joten miksi sinun pitäisikään välittää Turkista?
Jos et usko, että nämä iskut Ankarassa vaikuttavat sinuun, tai et tunne samaa kipua kuin tunsit Pariisin tai Lontoon iskujen aikoihin, niin ehkä sinun pitäisi pysähtyä miettimään syytä, miksi tunnet sillä tavalla.
Turkki on upea maa, jossa asuu todella mahtavia ihmisiä. En ole koskaan tuntenut oloani enemmän tervetulleeksi, onnellisemmaksi, turvallisemmaksi kuin mitä tunnen täällä.
Ankara on kotini, se on ollut sitä viimeiset 18 kuukautta, ja se tulee olemaan kotini jatkossakin.
Te olitte Charlie, te olitte Pariisi. Tuletteko olemaan myös Ankara?"