Kuva: Senja Rapila
Ida, 20: "Annoin pettämisen anteeksi - mutta en tekisi sitä enää toiste"
Rakkaudesta-sarjassa erilaiset ihmiset puhuvat avoimesti ja rohkeasti sellaisistakin asioista, joita ei ole välttämättä tapana sanoa ääneen. Nyt äänessä on Ida.
Rakkaus perheessä
"Olen hyvin läheinen äitini ja veljeni kanssa, mutta isäni ei ole ollut kuvioissa koskaan. Lapsena se oli vaikeaa, kun kavereilla oli isät, joiden kanssa he lähtivät pelaamaan jalkapalloa viikonloppuisin. Usein kavereiden isät oli myös meidän kanssa touhuilemassa ja leikkimässä, mutta minun isäni ei ollut. Koskaan.
Olen nähnyt isäni viimeksi 8-vuotiaana. Näimme mummolassa, jonne hän ylpeänä raahasi uudet lapsensa uuden naisensa kanssa. Silloin aloin vihata häntä. En ollut hänelle mitään, hän ei edes huomioinut minua, kun hänellä oli kiire esitellä mummille, kuinka hänen uusi lapsensa oli oppinut konttaamaan. Kun olin 11-vuotias ja isäni soitti minulle, sanoin suoraan, etten halua enää ikinä nähdä häntä. Päätös pitää edelleen.
Muistan myös syyttäneeni äitiäni siitä, että minulla ei ole isää. Nyt aikuisena - itsekin yksinhuoltajana - kadun sitä. Meistä on äidin kanssa tullut äärettömän läheisiä ja voimme jakaa kaiken."
Rakkaus parisuhteessa
"Minulle tärkeintä parisuhteessa on täydellinen rehellisyys, vaikka totuus satuttaisikin. Rakkaus tarkoittaa minulle täydellistä toiseen ihmiseen sitoutumista, vaikeuksien läpi kahlaamista yhdessä ja raadollista rehellisyyttä. Toinen on tukena siinä, tuli mitä tuli.
Kipein eroni oli nyt lapseni isästä. Suhde oli täynnä valheita ja kylmyyttä. Mieheni pystyi tulla vielä saman katon alle kanssani, nukkumaan viereeni ja suutelemaan huuliani, kun hän oli pettänyt minua toisen naisen kanssa. Ja valehtelemaan siitä kirkkain silmin.
Minua on petetty, molemmissa suhteissani. Viimeisimmässä pariinkin otteeseen. Voisin antaa pettämisen anteeksi, ja annoinkin. Tosin, en enää ikinä sitä tekisi. Pettämisen olen antanut kerran anteeksi lapseni isälle, kun olin raskaana, mutta raja tuli vastaan, kun se tehtiin toisen kerran ja siitä valehdeltiin.
Sain tietää ensimmäisestä pettämisestä yhteisiltä työkavereiltamme. Mieheni oli julkisesti roikkunut erään naisen takapuolessa kiinni baarissa ja lähtenyt sieltä taksilla hänen mukaansa. Sain yöllä soiton työkaveriltani baarista ja kun kuulin asiasta, sain todella pahan paniikkikohtauksen. Pelkäsin, että saisin sillä sekunnilla keskenmenon, koska en saanut henkeä lainkaan.
Anteeksianto ei ollut helppoa, vaan todella raastavaa kaikilla raskaushormoneilla höystettynä. Kävimme juttelemassa terapiassa asiasta, joka auttoi. Lopulta pystyin antamaan anteeksi, enkä nostanut asiaa jatkuvasti esille uusissa riidoissa. Alussa oli vaikeaa luottaa, kun mies kävi juhlimassa ja minä istuin yksin kotona odottaen vauvaa. Se ei vaikuttanut suhteeseen enää muutamien kuukausien jälkeen, mutta minuun se jätti ikuiset arvet.
Olen rakkauden takia valmis menemään todella pitkälle - ja viimeisimmän kanssa meninkin. Muutin toiselle paikkakunnalle hänen takiaan, jättäen taakseni koko oman elämäni, perheeni ja ystäväni.
Rakastan poikaani, veljiäni ja äitiäni yli kaiken. Rakastan omalla tavallaan vielä lapseni isääkin. Voin täysin puhtaalla omallatunnolla sanoa, etten olisi tehnyt mitään toisin, mitä tulee rakkauteen. Välillä kaipaan lapseni isää, mutta emme voisi palata enää yhteen."
Pääset lukemaan aikaisemmat Rakkaudesta-artikkelit täältä.
