Kuva: Fotolia
Koskettava kirjoitus perheväkivallasta muistuttaa, että vaikeneminen ei kannata
Naisten Linja -yhdistys pyrkii tukemaan kaikenlaista väkivaltaa kokeneita naisia. Se julkaisee sivuillaan koskettavia ja pysäyttäviä tositarinoita, joissa väkivaltaa kokeneet naiset itse pääsevät ääneen.
Naisten Linjan tuore kirjoitus pysäyttää. Siinä väkivaltaa kokenut nainen kertoo avoimesti siitä, kuinka hänen miehensä onnistui tekemään hänestä hitaasti mutta määrätietoisesti ihmisen, joka oli vain varjo entisestään.
Huomenta vaihtui huoritteluksi
Kaikki alkoi hyvin. Kirjoittaja oli onnellinen ja mies kohteli häntä hyvin. Pikkuhiljaa suhteessa alkoi esiintyä riitoja ja haukkumista. Haukut ja huorittelu vaihtuivat pian nyrkkeihin.
"Viimeinen kerta, kun aidosti muistan olleeni entinen minä, oli ennen ensimmäistä fyysistä päällekäymistä. Väkivalta ei alkanutkaan läpsimisestä tai tönimisestä, mies tarttui kurkkuuni kiinni, kun pistin vastaan ja ilmaisin tahtoni. Makasin sängyllä, kädet puristivat kurkkuani. Muistan, että se sattui, ja ruskeat silmät kiiluivat raivosta."
Ensimmäisen tekonsa jälkeen mies itki ja pyysi anteeksi. Anteeksi hän myös sai. Viikot kuluivat ja väkivalta paheni. Rakkaudentunnustukset vähenivät ja tilalle tuli niin arkinen nimittely, että "huomenta" sana vaihtui "huoraksi", aivan luontevasti, aivan, kuin se olisi normaalia.
"Päähän kohdistuneet iskut saivat minut pelkäämään, etten selviäisi hengissä. Oli öitä, jolloin en pystynyt nukkumaan tietyssä asennossa tai ollenkaan, koska mustelmiin sattui tai joku kehon kohta oli turvonnut."
Nyt nainen on päässyt suhteesta irti. Hän kertoo, että siihen tarvittiin lukuisia pahoinpitelyjä ja kaksi taponyritystä. Terapiassa hän käy edelleen.
"Kun katson peiliin, yritän nähdä siellä selviytyjän, en huoraa. En kuollut, enkä alistu enää. En koskaan, enkä kellekään", hän summaa ja neuvoo, ettei kenenkään kannata vaieta kokiessaan väkivaltaa.
Lue kirjoitus kokonaisuudessaan tästä.
Lähde: Naisten linja
