Kuva: Mikko Räsänen
Kuukauden Daami: "Kun kaikki murenee, jää vain ajatus siitä, kuinka selviän tästä päivästä"
Voice.fi-sivusto valitsee joka kuukausi Kuukauden Daamin. Helmikuun Kuukauden Daami Sanna Wisktröm valitsi omat unelmansa. Ja seurasi niitä.
Hyvinvointikouluttaja Sanna Wikström, 35, pulppuaa. Kyllä, pulppuaa. Se on oikea sana kuvailemaan naista, jolla on niin paljon ideoita, ettei hän ehdi toteuttamaan kaikkia ja joka kertoo jättävänsä ideoita ”leijumaan kuplina ilmaan” ja poimivansa sopivan hetken tullen.
Nyt hän poimii luomuhedelmiä Hakaniemen kauppahallin tiskistä ja kietoutuu ulkona entistä tiiviimmin paksuun huiviinsa.
- Tuon rahat lounaalla, Wisktröm huikkaa tutulle kauppiaalle ja kipittää kireässä pakkasessa takaisin toimistolleen, joka on suloisesti sekaisin.
Sanna nauttii valitessaan hyviä ja luonnonmukaisia ruokia. Hakaniemen kauppahallin Svarfvars-liikkeen luomukauppias Pekka Antti-Poika myi Sannalle luomuappelsiineja. (kuva: Mikko Räsänen)
Aina kahden lapsen äidillä ei ole ollut energiaa muille jaettavaksi. Se oli silloin, kun yt-neuvottelut veivät työntekijät ja Sannan olisi pitänyt tehdä kaikkien hommat. Ja kun esikoinen syntyi ja sairasti refluksitautia, eikä nukkunut 1,5 vuoteen. Ja kun ex-mies sairastui syöpään.
- Aina en voi uskoa, että olen selvinnyt siitä kaikesta ja teen elämässäni niitä asioita, joista nautin, Sanna miettii.
Elettiin vuotta 2009 ja Sanna työskenteli kustannusalalla pyöritellen erilaisia lehtikonsepteja työkseen. Menestynyt nuori nainen oli edennyt yrityksessä ja teki hullun lailla töitä. Kuten moneen muuhunkin yritykseen, taantuma iski myös Sannan työnantajaan ja toi tullessaan yt-kierteen. Viimeisillään raskaana ollut Sanna mietti, miten kaikki hommat saisi hoitumaan.
- Istuin johtoryhmässä ja ymmärsin, että töiden määrä ei vähene lainkaan, vaikka meillä ei ole kohta yhtään työntekijöitä, Sanna muistelee rankkoja kuukausia.
Yhtäkkiä Sanna huomasi työntekijöiden vähentyneen ympäriltä 30 työkaverista kymmeneen. Samaan aikaan Sanna jäi esikoisensa kanssa äitiyslomalle ja sai hetken hengähtää. Tai niin hän luuli.
Vauva-arki oli kuitenkin aivan muuta kuin pumpulia ja lattekahveja: refluksitautia sairastanut Aana ei nukkunut öisin lainkaan, vaan valvotti koko perhettä.
- Yläkerran naapurimme kuunteli huutoa ja kysyi minulta, miten jaksan. Mietin, onko minulla vaihtoehtoja, Sanna muistelee kuuden vuoden taa.
"Olen opetellut kieltäytymään suurimmasta osasta asioista, joita tulee eteen. Valitsen vain ne, jotka ovat todella intohimoni." (kuva: Mikko Räsänen)
Unettomia öitä
Nyt Sanna tietää, että hän jaksaa paljon enemmän kuin unettomien öiden aikana olisi uskonutkaan. Kun kahden vuoden valvomisen jälkeen oli aika palata töihin, oli hänelle siellä pedattu uutta pestiä: entistä työläämpää ja kiireisempää liiketoiminnanjohtajan työtä. Sanna joutui ensimmäistä kertaa miettimään ja valitsemaan, minkälaista elämää hän haluaisi elää.
- Käytännössä työ olisi ollut Exceleiden pyörittämistä ja toimistotarvikkeiden ostamista. Samalla kun olin itse aivan järkyttynyt, pomoni ajatteli, että se olisi parasta mitä elämässäni saattaisi olla. Valvoin vielä yhden yön ja aamulla kerroin esimiehelleni, etten pysty siihen.
Sanna päätti lopettaa työnsä ja miettiä, mitä haluaisi tehdä. Sisällöntuottaminen oli verissä ja sattumalta Sannalla ja hänen miehellään Pequ Niemisellä oli Hidasta elämää -verkkosivusto, johon pariskunta oli keskittynyt tuottamaan sisältöjä, joiden arvoista huokui hyvinvointi ja hitaamman elämän ylläpitäminen. Alun perin Facebook-ryhmästä lähtenyt ryhmä oli kasvanut tuhansien seuraajien sivustoksi, jonne Sanna alkoi kirjoittaa tekstejä kerran päivässä, eikä hoppua ollut.
- Elettiin aikaa, jolloin hyvinvointibuumi ei ollut vielä noussut, vaan downsiftaajia pidettiin yhteiskunnan pohjasakkana, jotka lähtivät Thaimaahan makaamaan rannalla. Samalla moni mietti, ettei millään meinaa jaksaa arjen ja kiireen puristuksessa, Sanna kertoo.
Henkireikä
Hidasta Elämää osoittautui pian henkireiäksi, kun elämä hidastui yllättäen: Pequn kolmekymppisenä sairastama syöpä uusiutui.
- Diagnoosi tuli muutama kuukausi sen jälkeen, kun olin irtisanoutunut. Tavallaan se oli onni: En tiedä, miten olisin selvinnyt, jos olisin ollut liiketoiminnanjohtaja, jolla on refluksia sairastava lapsi ja syöpää sairastava mies, Sanna miettii.
Sanna piti elämää raiteillaan, hoiti miestä ja lasta ja yritti selviytyä. Samalla hän jatkoi kirjoittamista.
- Olimme laittaneet sivuston pystyyn jo ennen syöpädiagnoosia ja se olikin henkireikä. Silloin ei vielä ollut selkeää, että haluan yrittäjäksi, mutta ajatus alkoi kasvaa. Halusin jotain omaa tekemistä, jolla sain pidettyä virettä yllä, Sanna kuvailee.
Sanna Wikström nauttii saadessaan viettää aikaa sopivasti sekaisin olevassa toimistossa Hakaniemessä. "Olen loistava näkemään muiden ihmisten vahvuuksia ja yhdistän tyyppejä, jotka voisivat tehdä töitä yhdessä." (kuva: Mikko Räsänen)
Vaikka elämässä oli pieniä valonpilkahduksia, alkoivat voimat uupua. Sanna järjesti lastenhoitoapua, jotta saisi siivota ja käydä kaupassa. Viedessään Aanaa päiväkotiin, hän suunnitteli reitin etukäteen mielessään.
- Tein vain sen mihin pystyin ja vain sen, miten selviän päivästä hengissä ja selväjärkisenä. Kun kaikki murenee, on vain ajatus siitä, kuinka selviän tästä päivästä, Sanna kertoo.
- Onneksi olen superpositiivinen luonne. Joka ilta ajattelin, että seuraavana yönä saan nukkua ja syöpähoitojen aikaan mietin konkreettisia juttuja, jotka auttoivat jaksamaan: Mietin esimerkiksi mitä väriä halusin elämääni. Oli kevät ja hain keltaisia kukkia, Sanna muistelee selviytymistä.
"Aina voi valita"
Ennen kuin Sannan voimat olivat täysin lopussa, miehen syöpä parani ja lapsikin kasvoi. Äärirajoilla olleella naisella oli vihdoinkin aikaa pysähtyä ja miettiä, minkälaisia valintoja hän elämässään haluaisi tehdä.
- En voinut valita, onko mieheni tai lapseni sairas, mutta saatoin valita monia muita asioita. Saatoin valita, miten käytän aikani, minkälaista arkea elän tai minkälaista työtä teen. Jos voin valita, en jätä sitä käyttämättä, Sanna sanoo.
Vaikeat hetket olivat opettaneet vaikuttamaan omaan elämään, mutta myös sen, etteivät kaikki valinnat aina ole helppoja. Kun elämä asettui jälleen uomiinsa, huomasi Sanna, että hänen oli tehtävä myös ikäviä päätöksiä ja valintoja.
- Ennen olin arka sanomaan omaa mielipidettäni tai sanomaan ei. Opettelin vetämään omat rajani itseni takia ja valitsemaan asioita, jotka tekivät elämästäni parempia, Sanna kuvailee sairauden jälkeistä arkea.
Tuli ero ja hetkellinen tauko Hidasta Elämää -sivuston pyörittämisestä – olihan se ollut ex-pariskunnan yhteinen bisnes. Reilun puolen vuoden hiljaiselon jälkeen yksi asia kuitenkin kirkastui kaksikolle: Hidasta elämää olisi bisnes, jota kannattaisi jatkaa.
- Me olemme loistava työtiiminä. On sääli, että erotilanteessa riitaudutaan niin pahasti, ettei suhteesta pystyvä ottamaan mukaan hyviä asioista. Me saimme tavallaan jalostettua oman parisuhteemme, Sanna kertoo.
Koskaan ei ole liian kiire
Ja niin syntyi hyvinvointibisnes, joka lähti heti nousuun. Parhaimmillaan sivusto kerää viikoittain 170 000 lukijaa. Aika ja ajan henki olivat oikeita: Moni muukin oli ymmärtänyt, että omasta jaksamisesta ei kannata tinkiä, vaan sijoittaa siihen aiempaa enemmän.
Sanna pääsi yrityksessä ottamaan oman potentiaalinsa käyttöön: tuottamaan sisältöjä, ideoimaan, suunnittelemaan hyvinvointisovelluksia ja luennoimaan. Yritys on kasvanut neljän hengen työpaikaksi, joka ylläpitää sivustoa ja tuottaa paljon muitakin palveluja. Samalla Sanna saa keskittyä itselleen tärkeisiin asioihin, onhan sivuston slogankin ”Hetki itselle”.
- Se on valinta. Haluan aamulla valita mitä teen: pyrin siihen, että aamulla ei koskaan ole niin kiire, ettenkö voisi tarttua siihen asiaan, mitä haluan tehdä. Teen sellaista, missä olen tänään parhaimmillani ja mikä tulee nopeasti. Sen lisäksi minulla on vain yksi kalenterimerkintä päivässä, Sanna kertoo.
Hidasta elämää -toimiston kahvimukissa lukee osuva teksti: "You are not lost, you are here" (kuva: Mikko Räsänen)
(kuva: Mikko Räsänen)
Samasta syystä Sanna tekee nelipäiväistä työviikkoa, sillä hän haluaa elämässään olevan muutakin kuin töitä. Mukana yrityksessä on myös Sannan uusi mies, Valtteri Heiskanen. Perheeseen on syntynyt myös toinen lapsi ja lapsiperheen arjellekin on varattava aikaa.
- Oma potentiaalini on nyt hyvin käytössä. Olen isojen linjojen maalaaja ja pystyn luomaan uusia asioita. Olen oppinut suhtautumaan luovaan kaaokseen, enkä stressaa enää.
Hersyvä, positiivinen ja iloinen luonne ovat auttaneet Sannaa jaksamaan, vaikka aina voimia ei olisikaan ollut. Siksi hän onkin erityisen tyytyväinen, että on osannut ja uskaltanut valita itsensä näköisen elämän.
- Jos tänään ei tunnu kivalta, olen menettänyt yhden päivän. Elämässä pitää tehdä asioita, jotka tuntuvat oikeilta, ihmisten kanssa, jotka tuntuvat hyviltä. Miten ne voisivat olla kymmenen vuoden päästä paremmin, jos elämässä ei tee valintoja sen puolesta?, Sanna muistuttaa.
"Mikä pointti on olla olemassa, jos ei jaksa uskoa siihen, että jotakin hyvää tapahtuu?", Sanna miettii. (kuva: Mikko Räsänen)
Lue myös: ”Jos tunnet inspiroivan naisen, kerro se hänelle”
