Hyvinvointikeskuksen perustaja: "Alussa epäilijöitä riitti"

Kun Mia Jokiniva muutama vuosi sitten perusti miehensä kanssa stressinhallintaan erikoistuneen hyvinvointikeskuksen, kaikki eivät uskoneet heidän liikeideansa kantavan pitkälle.

Koska yrityksesi on perustettu?

Perustimme mieheni Mikon kanssa Loviisassa sijaitsevan stressinhallintakeskus Villa Mandalan 2012 ja Helsingissä sijaitsevan Urban Mandalan vuonna 2013.

Mitä teit ennen yrittäjäksi ryhtymistä?

Olen koulutukseltani kulttuuriantropologi ja työskennellyt muun muassa kehitysyhteistyötehtävissä ja tiedottajana sekä terveysalan toimittajana ja toimituspäällikkönä. Olen ollut myös ryhmäliikuntaohjaaja sekä joogaopettaja 15 vuotta.

Mistä sait idean yrityksellesi?

Yrityksemme idea lähti kysymyksestä: ”Voisiko arjessa voida hyvin?”

Työskentelin toimittajana ja joogaopettajana, ja mieheni oli töissä markkinoinnin sekä mainonnan parissa. Olimme molemmat kiinnittäneet huomiota samaan, toistuvaan kuvioon: ihmiset tekivät ensin hulluina töitä ja vetivät itsensä piippuun. Sen jälkeen he matkustivat rättiväsyneinä kahdeksi viikoksi etelään lepäämään.  Mietimme, miksei tällaisia elpymispaikkoja ja stressinhallintaretriittejä voisi toteuttaa lähempänäkin.

Montako henkilöä yrityksesi työllistää?

Työllistämme vaihtelevasti 10-15 ihmistä.

Mikä tuntui alussa hankalimmalta?

Tekemistä oli järjetön määrä! Ihan kaikki piti tehdä itse varauskirjan pitämisestä ruokalistojen suunnitteluun asti. Huolehdimme Mikon kanssa kahdestaan kaikesta siitä, jota nykyään pyörittää 7-8 ihmistä. Jälkikäteen on tuntunut uskomattomalta, ettei uskomme loppunut missään vaiheessa.

Aika nopeasti tajusimme, että jos haluamme kasvaa ja keskittyä tekemiseen, jostain pitää karsia. Nykyään osaamme jo sanoa joillekin jutuille ”ei”. 

Suurin riski, jonka olet ottanut yrityksen takia?

Koko juttu oli iso riski, joka rahoitettiin pelkällä lainarahalla. Vielä tuolloin se oli mahdollista, mutta tuskin onnistuisi enää nykyään.

Ensimmäinen vuosi oli kivinen. Jos joskus on tarvinnut kaivaa itsestään uskoa, niin silloin! Epäilijöitä riitti.

Alkuun mahtui myös haasteita, muun muassa rakennusbudjetti ylitettiin rakentajan toimesta roimasti. Siinä vaiheessa, kun pankki ei enää uskonut meihin, perheemme onneksi tulivat avuksi ja takasivat lisälainamme.

Jälkeenpäin tuntuu hyvältä ratkaisulta, että emme ottaneet mukaan ulkopuolisia rahoittajia, vaan pidimme itsellämme päätösvallan toteuttaa kaiken omien arvojemme mukaisesti ja juuri oman näköisenä.

Tavoitteesi yrityksen suhteen?

Haluaisimme jatkaa hyvinvoinnin tiellä. Unelmamme on viedä yrityksille viestiä, että työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen tulee työnantajalle halvemmaksi kuin stressin ja uupumuksen aiheuttamat kustannukset.

Valitettavasti osa yritysmaailmasta noudattaa edelleen vanhan kansan keppi ja porkkana -ajattelumallia. Onneksi kaikki indikaattorit näyttävät siihen suuntaan, että tällainen toimintatapa on hiljalleen väistymässä.

Jos näillä tiedoilla ja kokemuksilla aloittaisit uudelleen yrittäjänä, tekisitkö jotain toisin?

Jos minulle olisi etukäteen näytetty alkuvuosien kamppailut ja se valtava työmäärä, en tiedä, mikä päätökseni olisi yrityksen perustamisen suhteen ollut.  Uskon kuitenkin vahvasti kohtaloon ja siihen, että asioiden kuuluu tapahtua niin kuin ne tapahtuvat.

Työskentelemme edelleen päivä ja asiakaskohtaaminen kerrallaan, ja teemme sen täydellä intohimolla, niin hyvin kuin pystymme.

Lue myös: Elina, 30, perusti yrityksen säästöillään: "En ole luonteeltani riskinottaja"

Lue myös: Kymmenen vuotta yrittäjänä toiminut: ”Työn pitää olla henkisesti palkitsevaa”

Lue myös: Haaveiletko yrityksen perustamisesta? - suomalaisasiantuntijan vinkeillä onnistut

Tykkää ja jaa artikkeli

Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä