Kuva: Mikko Räsänen
Jannika B: "Joskus minua hävetti se, että haaveilen niin suurista"
Jannika B:n uusi kappale sai alkunsa vanhoista päiväkirjoista.
Jannika B teki paluun keikkalavoille viime keväänä. 18. lokakuuta hän julkaisi uusimman kappaleensa, joka kantaa nimeä Skumppalaulu. Jannikan mukaan kappale sai alkunsa vanhoista päiväkirjamerkinnöistä.
- Vanhempani toivat minulle ison laatikon, joka oli täynnä kaikenlaista nuoruuden roinaa, muun muassa päiväkirjoja. Niistä päiväkirjoista sitten löytyi hauskoja ja toki myös vähemmän hauskoja muistoja.
- Nuorenahan suurimmat murheet liittyivät sydänsuruihin. Ei silloin osannut miettiä maailmaa ja elämää yhtään pidemmälle. Silloin ero tuntui maailman suurimmalta asialta.
Alunperin kappale kulki työnimellä Möet&Chardon. Myös muutamaa muuta vaihtoehtoa pohdittiin, kunnes kotoa tuli viimeinen varmistus siitä, että Skumppalaulu on todella hyvä nimi.
- Möet&Chardon vaihtui jossain vaiheessa Elämän janoon. Siitä tuli kuitenkin melkoinen iskelmäfiilis. Ihan kuin sen kappaleen laulaisi 60-vuotias mies, Jannika naurahtaa.
Nuoruudessaan Jannika kirjoitti innokkaasti päiväkirjaa. Nykyaika on kuitenkin muokannut harrastuksen uuteen uskoon.
- En valitettavasti pidä enää päiväkirjaa. Sosiaalinen media on pilannut innon sen kirjoittamiseen. Jossain vaiheessa päiväkirjat vaihtuivat blogiin. Nykyään ehkä biisit toimivat jonkinlaisena päiväkirjana.
Pikkuvanha nuorineiti
Jannika muutti pois kotoa jo 15-vuotiaana. Hän joutui siis ottamaan vastuun omasta elämästään jo nuorella iällä.
- Olen aina ollut ikäistäni vanhempi. Kun muutin toiseen kaupunkiin lukioon, jouduin olemaan vastuussa omista vuokristani ja muista laskuista. Ei se todellakaan ollut mitään päätöntä ja skumpan huuruista elämää.
- Toki nuori Jannika eli myös hetkessä. Ei sitä osannut murehtia tulevaa tai maailman tuskaa. Ei tullut myöskään seurattua politiikkaa tai maailman menoa muutenkaan. Se oli sellaista autuaan ihanaa ja lapsellista juhlintaa.
Musiikin tekeminen oli Jannikan suurin haave jo nuorena. Eihän siitä ammattia osannut kuvitella, mutta sen tekeminen teki onnelliseksi. Jossain vaiheessa Jannika yllätti itsensä häpeämästä omia unelmiaan. Hänellä oli vahva tunne siitä, ettei ehkä ole oikein tavoitella niin suuria, kun maailmassa on muitakin murheita.
- Jossain vaiheessa mua hävetti, että miksi haluan unelmoida näin isoja ja hulluja asioita. Mietin, että miksi minulle ei riitä tavallinen arki ja työ? Olen kuitenkin jälkeenpäin ymmärtänyt, ettei ole mitään syytä häpeään. Minulle musiikki on intohimo ja se tekee minut onnelliseksi. Se on tärkeintä.
