Kuva: Fotolia
Nainen kertoo tarinansa vuosia kestäneestä perheväkivallasta - lue kirjoitus, joka voi järkyttää
Anonyymi perheväkivallan uhri kertoo Pop Sugar -sivustolla karun tarinansa vuosia kestäneestä suhteesta ja pahoinpitelykierteestä. Hän kertoo, että oli jo suunnitellut itsemurhansa.
"Kun olin lapsi, isäni hyväksikäytti minua. Ja kuten moni hyväksikäytetty tyttö, menin naimisiin nuorena. Olin vasta 22-vuotias.
Olimme tapailleet noin vuoden. Ja se mies oli niin ihana! Kukkia, romanttisia illallisia - kaikki se, mitä nainen voi toivoa. Sellaiselle tytölle, joka oli kokenut seksuaalista väkivaltaa, hän vaikutti sankarilta. Ja kuten monet tytöt, jotka ovat kokeneet hyväksikäyttöä, hyppäsin suhteeseen liian nopeasti ja innokkaasti kokeakseni turvaa. Se fantasia ei kantanut pitkälle.
Häidemme iltana, hääsviitissämme, hän hakkasi minua ensimmäistä kertaa. Se alkoi riidasta, joka alkoi käytöksestäni häiden vastaanotolla: hän väitti, että olisin flirttaillut vieraiden kanssa. Oli tyrkkimistä ja tönimistä. Yritin rauhoitella häntä ja saada hänet järkiinsä, kunnes yhtäkkiä olinkin sängyn vieressä lattialla. Hän hyppi päälläni ja löi minua suljetulla nyrkillä.
Onnistuin pääsemään pois ja lukitsin itseni kylpyhuoneeseen. Hän lähti huoneesta. Kun hän tuli takaisin, emme enää koskaan puhuneet asiasta. Käyttäydyimme niin kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunut ja jatkoimme häämatkaamme Yhdysvalloissa. Sitten se tapahtui uudelleen, kaksi iltaa myöhemmin, eri hääsviitissä. Se, mikä alkoi tapahtumasta mitä en edes muista (ehkä olin liian ystävällinen tarjoilijalle), päättyi hakkaukseen.
Kun ihmiset kuulevat tarinani, he ovat shokissa. Heidän ensimmäinen kysymyksensä on miten ja seuraava on miksi. Rehellisesti sanottuna se oli kuin vipu, joka vain kääntyi. Hän vain yhtäkkiä kääntyi minua vastaan.
Tämän jälkeen yrität vain saada palasia kohdalleen, yrittäen päätellä sitä, että miten ja miksi tämä tapahtui. Yrität saada siihen järkeä ja keksiä, miten varmistat sen, ettei se tapahdu enää koskaan. Minun tapauksessani päättelin, että mustasukkaisuus näyttelee suurta roolia suhteessamme; hän oli mustasukkainen siitä, kuinka käyttäydyin miesvieraiden kanssa.
Sanoin itselleni, että olin tehnyt jotain, minkä vuoksi hän teki niin minulle.
"Muistan ajatelleeni, että ehkä nyt asiat muuttuisivat. Mutta ne eivät muuttuneet."
Järkeilin myös, että meillä oli taloudellisia paineita. Meillä oli juuri ollut suuret häät ja kulutimme hurjat määrät rahaa. Molempiin tapauksiin liittyi alkoholi. Tiesin, että hänen vanhempansa ovat alkoholisteja ja ajattelin, että ehkä hänellä on lapsuudestaan tulevia ongelmia. Ongelmia, jotka voisi ratkaista. Rakastin tätä miestä ja olimme vastanaineet. Ajattelin, että ehkä minä olisin se nainen, joka voisi auttaa häntä olemaan se mies, jonka uskoin hänen pystyvän olla.
Mutta. Muistan kuitenkin myös ajatelleeni selväjärkisesti, että mihin h*lvettiin olen ajanut itseni.
Hän halusi paljon lapsia, mutta minulle oli kerrottu, että koska minä sairastan erääntyyppistä leukemiaa, en voisi saada lapsia. Hän rakasti muistuttaa minua jatkuvasti siitä, että otti suuren riskin mennessään naimisiin kanssani, koska hän halusi talon täyteen lapsia, mitä en voinut antaa hänelle. Joten silloin kun tulin ihmeenkaupalla raskaaksi, se tuntui ihmeeltä, jota me molemmat tarvitsimme. Muistan ajatelleeni, että ehkä nyt asiat muuttuisivat. Mutta ne eivät muuttuneet.
(kuva: Fotolia)
Kun hän hakkasi minua ensimmäistä kertaa raskaana ollessani, hän vaikutti tähtäävän tarkoituksella vatsan alueelle. Hän potki minua uudelleen ja uudelleen vatsaan. Menin lääkärille seuraavana päivänä ja keksin tarinan siitä, kuinka olin kaatunut ja olin huolissani vauvasta. He tutkivat vauvan sonogrammilla ja vakuuttivat, että kaikki näytti hyvältä, mutta en voinut uskoa heitä. Kuukausien ajan ajattelin, että minut hakattiin niin pahasti, että jotain oli pakko olla vialla.
Eikä sekään ei ollut viimeinen kerta. Ensimmäisen kerran jälkeen aviomieheni tuntui todella näkevän erityisesti vaivaa vatsan alueen pahoinpitelyyn, mutta minua myös kuristettiin ja potkittiin, ja lyötiin suljetuin nyrkein.
Minut hakattiin myös ensimmäisellä viikolla kun toin vauvan kotiin: aviomieheni potkaisi oven sisään, minkä yritin lukita pitääkseni hänet erossa minusta.
Näiden tapahtumien jälkeen hän aina lähti ja palasi rauhallisempana - mutta ei koskaan pyytänyt anteeksi. Kuvailimme aina molemmat näitä pahoinpitelyitä "tappeluina" tai riitoina, mitä kaikki avioparit kokevat suhteessaan.
"Ajattelin, että tappelemme ja harrastamme sovintoseksiä, kuten kaikki avioparit."
On vaikea ajatella menneitä ja miettiä, kuinka kovasti sitä yritti järkeillä toisen käytöstä, kun tiesit sydämessäsi, kuinka väärin se on. Osa sinusta kieltää vaaran välittömästi, koska millainen nainen sietäisi sellaista? Varsinkin äiti, jolla on useita lapsia?
Meillä on rakkautta. Tämä on lapsesi isä. Teitte lapsen yhdessä. Omassa mielessäsi haluat täydellisen perheen, täydellisen maailman. Kaikkien hormonien kanssa yrität vain saada kaiken toimimaan ja kiellät sen, mitä oikeasti tapahtuu. Ajattelin, että tappelemme ja harrastamme sovintoseksiä, kuten kaikki avioparit.
Mieli on niin voimakas, että se voi normalisoida vaikka mitä. Lisää siihen pahoinpitelyn aiheuttama shokki ja traumat niin huomaat, kuinka voit aivopestä itsesi ajattelemaan, että asiat eivät ole niin huonosti kun ajattelet.
Vihdoin hänen äitinsä huomasi mustelmat mitä minulla oli ja kysyi niistä. Kerroin hänelle mitä oli meneillään, ja hän kohtasi mieheni asiassa. Mieheni tekemisiä seurattiin tarkemmin sen jälkeen ja tunsin, että minulla oli tukiverkosto, johon pystyin luottaa.
"Pahoinpitelyistä tuli vähemmän yllättäviä, niistä tuli enemmän suunniteltuja ja niissä toistui samat kaavat."
Muiden lasten kanssa - meillä oli kuusi yhteensä - raskaus tuntui pitävän hänet ruodussa. Se sai minulle olon, että pystyin kontrolloimaan häntä. Tunsin myös, että pystyin tehdä hänet onnelliseksi antamalla hänelle niin monta lasta.
Pahoinpitelyt jatkuivat kuitenkin aina raskauksien välillä ja pahenivat jatkuvasti. Niistä tuli vähemmän yllättäviä, niistä tuli enemmän suunniteltuja ja niissä toistui samat kaavat: Palaisin kotiin lasten kanssa ja hän lukitsisi välittömästi autotallin oven, jotta emme pystyisi lähtemään autolla. Puhelin revittäisi seinästä ja television johdot revittäisiin irti. Hän olisi jälleen juonut. Hän ottaisi avaimeni ja käsilaukkuni. Aina käskin lapset huoneisiinsa, jotta saisin pidettyä heidät turvassa.
Jokainen asuntomme ovi oli potkaistu sisään vähintään kerran. Heräsin kerran niin, että mieheni hakkasi minua pesäpallomailalla.
Surullinen asia on, että vaikka pysyin mieheni kanssa yhdessä lapsieni takia, tein sillä paljon tuhoa. Vanhin poikani sai monta osumaa mieheltäni yrittäessään suojella minua. Nuorin poikani kärsi painajaisista vuosia. Tyttäreni teini-ikäisenä joutui oman poikaystävänsä pahoinpitelemäksi ja kysyin häneltä siitä, hän sanoi: "Äiti, opin tämän sinulta."
Se hetki oli täydellinen käännöskohta elämässäni. Olin jo suunnitellut oman itsemurhani, kärsin traumoista ja masennuksesta vuosia ja elämäni oli pelkkää selviytymistä. Olin vakuuttunut, että jäämällä ja selviytymällä pystyin vähintään suojella lapsiani häneltä. Mutta tyttäreni sanat iskivät ja kovaa.
Jos en olisi lähtenyt silloin kun lähdin, tiedän, että hän olisi tappanut minut.
(kuva: Fotolia)
Nykyään toimin puolustusasiantuntijana ja suurimmaksi osaksi työskentelen teinien parissa, jotka ovat kokeneet parisuhdeväkivaltaa. Olen tehnyt neljä vuotta vapaaehtoistyötä naisten turvakodissa. Tiedän, että kokemukseni tekee minusta arvokkaan avun muille, joita on pahoinpidelty. He uskovat, että kukaan ei koskaan voi kuvitellakaan sitä, mitä he ajattelevat ja tuntevat: teen sen selväksi, että minä ainakin voin.
Kun mietin nyt menneitä, näen vihdoin kaikki varoitusmerkit. Kaikki ne varoitussignaalit, mitä en joskus suhteemme alkuaikoina suostunut huomaamaan. Näen myös, miksi päätin jäädä ja miksi ei olisi pitänyt jäädä.
Ymmärrän myös, että naiset, joilla ei ole jälkiviisauttani, tarvitsevat kaiken tuen mitä he voivat saada, päästäkseen siihen pisteeseen, että he näkevät asiat miten ne todellisuudessa ovat. Ennen kuin on liian myöhäistä."
Voit lukea koko alkuperäisen kirjoituksen englanniksi täältä.
Olemme myös aiemmin kertoneet suomalaisnaisen kokemasta parisuhdeväkivallasta artikkelissa. Hän on kertonut, että selvisi hengissä esittämällä kuollutta. Pääset lukemaan tarinan täältä.
Lähde: Women's Health
Lue myös: "Asetin sinulle ansan" - Nainen jakoi hyytäviä tekstiviestejä, joita sai väkivaltaiselta mieheltään
Lue myös: Suomalaismissi avautuu ex-miehensä väkivaltaisuudesta: Hän löi ja pöllytti niin, että tukka lähti
