Kuva: Shutterstock
Sinulle rakas isä: "Sinä huolehdit minusta aina, vaikka olisit ollut humalassa"
Avoin kirje -sarjassa ihmiset kirjoittavat avoimesti ja rohkeasti asioista, jotka ovat jääneet sanomatta tai kuulematta.
"Miksi sinun piti alkaa juomaan? Miksi sinun piti jo aamulla aukaista korkki? Minä kärsin, kun näin sinun juovan. Se satutti. Jokainen kerta, kun tulin kotiin ja näin sinut juomassa, repi minun sekä äidin sydäntä. Silti en halunnut jättää sinua yksin kotiin. Arvaa miksi? Siksi, että minä isä rakastin sinua.
Sinä huolehdit minusta aina, vaikka olisit ollut humalassa. Sinä aina pidit huolen, että olen syönyt, nukkunut ja käynyt koulussa. Vaikka sinä alkoholisoiduit, olit ainoa ihminen jota kohtaan minulla oli niin suuri kunnioitus ja luottamus.
Tiesin aina, että et jätä minua ja äitiä pulaan. Sitten sairastuit maksakirroosiin ja tuntui, että elämältä lähti pohja. Luotin silti jokaisena päivänä siihen, että sinä selviät. Sairaalassa istuessani sinun vieressäsi nieleskelin kyyneliäni, koska itkuni olisi sattunut sinuun. Sinä lupasit minulle, että selviät. Sinä vakuutit minut. Olin silti täynnä tuskaa ja ahdistusta sekä katkeruutta. Menetin paljon ystäviä sen vuoden aikana, kun sinä sairastit.
Välillä pääsit sairaalasta kotiin, se oli samalla ihanaa ja samalla hieman pelottavaa. Yritin auttaa sinua kaikessa missä voin, mutta tuntuu etten tehnyt tarpeeksi tai sitten en vain muista.
Yhtenä perjantaina kävimme äidin kanssa yhdessä sinun luonasi. Sinä et enää puhunut tai reagoinut. Se oli henkinen helvetti. Seuravaana päivänä tulin uudestaan ja sama tilanne edelleen. Menin kavereiden kanssa elokuviin ja koko ajan mietin sinua, että minun on pakko tulla vielä sinun luokse, vaikka on jo myöhä. Minä tulin ja sinulla oli jo kuumetta. Silloin ehkä tajusin, että ehkä mitään ei ole enää tehtävissä. Silloin minä sanoin sinulle, että rakastan sinua ja älä jätä minua yksin. Purin edelleen hammasta yhteen etten itkisi. Hoitajat tulivat toivottelemaan minulle voimia ja jaksamisia, käänsin selkäni heille ja toivoin, että he eivät puhuisi enempää. Lähdin ja se oli viimeinen kerta, kun näin sinut.
Seuraavana päivänä sinä lähdit pois. Sinun ei olisi pitänyt lähteä, sinähän isä lupasit. En muista seuraavista päivistä oikeastaan mitään.
Sinulla oli suuri sydän. Sinulla oli hyvä huumorintajua. Sinä pidit aina huolen, että minulla ja äidillä on kaikki ja enemmänkin. Sinä olit esikuvani. Sinä olit maailman hienoin mies, joka oli ylpeä perheestään. Jopa meidän koira odotti sinua uskollisesti kotiin. Tämä suru ja tuska eivät lähde koskaan. Minä rakastan sinua ikuisesti.
Aina sinua kaivaten tyttäresi."
Lue kaikki aikaisemmat avoimet kirjeet täältä.
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen reija.saarinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.
