Terapeutti Maaret Kallio: "Nykyvanhemmat pelkäävät auktoriteetin ottamista"
Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio pitää usein luentoja, ja välillä niiden aiheet käsittelevät lasten kasvattamista. Kallio pohtii, että monelle suomalaisvanhemmalle voi olla vaikeaa löytää hyvää tasapainoa auktoriteettinä ja lempeänä turvana olemisen kanssa. Moni saattaa lipua liiallisen pehmeyden ja ankaran kovuuden teille.
- Usein ihmiset taipuvat jompaankumpaan kasvatustyyliin; joko kovuuteen ja lujuuteen tai liialliseen lempeyteen, joka menee jo rajattomuuteen ja vastuuttomuuteen, Kallio pohtii.
Hänen mukaansa monilla aikuisilla ei ole riittävästi kuuntelevaa ja turvallista auktoriteettia lapsiperheissä.
- Monet nykyajan vanhemmat pelkäävät auktoriteetin ottamista. Minusta se on myös luottamuksen puutetta, sillä ihmisen pitää pystyä vaatimaan viisasti myös lapselta. Tämä ei suinkaan ole ongelmana kaikilla vanhemmilla, Kallio kertoo.
- Aika paljon me mietimme, mikä lapsessa on vialla. Kyllä meidän pitäisi enemmän miettiä, mikä meissä aikuisissa on vialla.
Vapaan kasvatuksen sudenkuopat
Kallio ei liputa niin sanotun ”vapaan kasvatuksen” puolesta. Vapaassa kasvatustyylissä pyritään pienentämään vanhempien valtaa, kun taas lapset saavat tehdä itseään koskevia, tärkeitäkin päätöksiä.
- Vapaa kasvatus ei enää ole edes trendinä muodikas, mutta jättäähän se lapsen heitteille. Lapsen ei tule päättää sitä, jaksaako hän käydä harrastuksessa kuusi kertaa viikossa tai onko hänen hyvä olla syömättä vihanneksia vai ei. Lapsi tarvitsee turvakseen aikuisen, jonka kyky hahmottaa maailmaa ja ihmisyyttä on edistyksellisempi ja vakaampi sekä siten lapsen turva, Kallio tuumaa.
- Jos minä olisin saanut päättää, mitä aamupalaksi syödään alakoululaisena, olisin varmasti syönyt vaahtokarkkeja. Onko lapsella oikeasti kykyä päättää kaikesta?
Aikuisen auktoriteetti luo lapselle turvallisen olon, Kallio muistuttaa. Hänen mukaansa kasvatustyylin olisi hyvä olla jämäkkä, mutta ei alistava. On tärkeää kuunnella myös lapsen ääntä, vaikkei sitä voisikaan aina toteuttaa; eihän vanhemmuus ole yksilölaji.
Omalla lapsuudella vaikutusta
Kallio viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan äidit ja isät pyrkivät joskus selvästi erilaiseen kasvatustyyliin, kuin mitä heidän omat vanhempansa noudattivat. Jos omassa lapsuudessa esimerkiksi tunteita ei saanut näyttää, pitävät monet tärkeänä tunteiden esilletuomista myöhemmin omassa perheessään.
- Sanallisella tasolla se kuulostaa kauniilta, mutta tutkimuksista selviää, ettei nämä toiveet useinkaan toteudu käytännössä. Meidän on vaikea antaa lapsillemme sitä, mitä emme ole itsekään saaneet. Se vaatii, että teemme runsaasti töitä itsemme kanssa ja harjoittelemme yhdessä.
Lue myös: Kohota perheen tiimihenkeä - psykologin 5 täsmävinkkiä
Lue myös: "Lapsemme eivät käy lääkärissä tai koulussa - haluamme kasvattaa heidät vapaasti"