Metsästä purkkiin - näin onnistut hillojen teossa
Viikonlopun aamiaiscroissantit saavat aivan uudenlaisen ulottuvuuden, kun levität niille itsetehtyä hilloa.
Marjojen ja muiden syksyn antimien säilöminen on helppoa - kun perusperiaatteet ovat hallussa. Ohessa hillon keiton lyhyt oppimäärä. Näillä neuvoilla sinäkin voit nautiskella itsetehdyllä herkulla.
Nämä välineet tarvitse ennen hillon teon aloittamista:
1. Hillopurkit
Varaa tarvittava määrä oikeanlaisia hillopurkkeja ennen hillon keittämisen aloittamista. Hilloille ja marmeladeilla sopivat parhaiten metallikorkilliset lasipurkit, joissa on kierrekorkki.
Huolehdi, että purkit ja korkit ovat puhtaita. Pese ja kuivaa purkit ja korkit huolellisesti. Sulje korkit, ja jätä ne odottamaan säilömistä. Päivä ennen hillonkeittoa, upota korkit ja purkit kylmään veteen likoamaan. Tämä toimenpide poistaa säilykkeitä pilaavat itiöt ja bakteerit.
Steriloi purkit juuri ennen hillon keittoa: kääri purkit sanomalehteen, mutta jätä purkkien suuaukko vapaaksi. Aseta purkit kumolleen uunipellille ja lämmitä niitä uunissa 100 asteessa 15 minuutin ajan. Kiehauta korkit kattilassa.
2. Kattila
Tarvitset riittävän ison kattilan. Teräs- alumiini tai emalikattila käy tarkoitukseen hyvin. Kattilan tulee olla laakea mutta riittävän korkealaitainen, jotta ainekset kuumenevat nopeasti. Korkeat laidat takaavat sen, ettei hillo kuohu yli keitettäessä. On tärkeää, että hillo kiehuu kunnolla. Muista, että kun hillo alkaa kiehua, sen tilavuus kasvaa. Näin kattila ei saa olla liian täynnä keitettäessä, jotta hillolla on tilaa tekeytyä.
3. Soseuttaja
Jos haluat tehdä hienoa hilloa ilman paloja, tarvitset sauvasekoittimen tai sosemyllyn.
4. Hillokauluri
Helpottaa kuuman säilykkeen purkittamista ilman, että purkin reunat sotkeentuvat. Varmista, että kaulurin suu on tarpeeksi suuri sattumia sisältävän hillon varalle. Myös teräslusikka tai kauha on hyvä väline, kun purkitat hilloa.
5. Lämpömittari
Mittarin avulla varmistat oikean lämpötilan keitettäessä. Kätevin lämpömittari on sellainen, jonka saat kiinnitettyä kattilan reunaan.
6. Etiketit
Etikettiin merkitään, milloin hillo on tehty ja mitä herkkua purkki sisältää. Näin tiedät lahjaa antaessa tai itse syödessä, kuinka kauan hillo säilyy hyvänä.
Näin keität hillon:
1. Kaada marjat tai hedelmät sekä tilkka vettä hillokattilaan. Veden määrä riippuu keitettävästä: pehmeät marjat eivät tarvitse kuin tilkan vettä, kovakuorisemmat marjat ja hedelmät hieman enemmän. Vesi takaa sen, että marjat alkavat hajota ja neste irtoaa niistä kauhalla painellen.
2. Keitä miedolla lämmöllä varovasti sekoittaen. Luumuja, mustaherukoita, karviaisia tai muita kovakuorisia marjoja keitetään kunnes kuoret pehmenevät. Malttia keittämiseen! Jos kovakuorisia marjoja ei ole keitetty tarpeeksi, voivat kuoret muuttua koviksi sokerin lisäämisen jälkeen.
3. Käytä kide- tai hillosokeria, jos haluat hilloon kiinteämmän rakenteen pienemmällä sokerimäärällä. Sokerisuositus: Kilolle marjoja tai hedelmiä vähintään 500 g sokeria. Mitä paksumpaa hillosta haluat, sitä enemmän sokeria tarvitaan - paksuun hilloon tarvitaan jopa kilo sokeria marjakiloa kohden.
4. Ota kattila liedeltä ja anna marjamassan jäähtyä sen verran, ettei se enää kupli. Sekoita sokeri sitten massan joukkoon. Kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kaikki sokeri on liuennut. Älä päästä seosta kiehumaan. Jos hillo kiehuu ennen sokerin liukenemista, sokeri saattaa kiteytyä säilytyksen aikana.
5. Sokerin liuettua, nosta lämpötila kiehumispisteeseen. Hillo vaatii jonkin aikaa kiehumista, jotta se sakeutuu jäähtyessään. Kiehumisaika on muutamista minuuteista puoleen tuntiin, riippuen hillon sisältämästä veden määrästä.
Hillovinkkejä:
- Hilloon saattaa keittämisen aikana ilmestyä vaahtoa pintaan. Vaahto ei ole haitallista, mutta ei näytä hyvältä. Kun lisäät hilloon nokareen voita, myös vaahto häviää. Vaahdon voi myös kerätä pois hillon pinnalta lusikalla.
- Testaa hillon hyytyminen esimerkiksi niin, että nostat lusikalla keitettyä hilloa pakastimessa kylmennetylle lautaselle. Katso sitten, miten hillo käyttäytyy kylmällä lautasella. Jos hyytymispiste on saavutettu, hillo valuu hitaasti vanana, eikä putoa pisaroina.
Lähde: Hillokellarin houkutuksia -kirja, Wsoy, Martat.fi
