Kuva: Mikko Räsänen
Miten etupulpetin arasta pojasta kasvoi koko Suomen viihdyttäjä?
Antti Ketonen ei voittanut Tähdet, tähdet -ohjelmaa, mutta hänen oma tähtensä on vahvassa nousussa.
Antti Ketonen kilpaili tänä syksynä Tähdet, tähdet -ohjelmassa. Vaikka voittoa ei tullutkaan, niin ohjelman myötä Neljänsuora-yhtyeen laulaja on tullut viikoittain satojen tuhansien ihmisten olohuoneisiin ja kerännyt runsaasti uusia faneja.
Ketosen rentoa esiintymistä ja lähes taukoamatonta hymyilyä katsoessa monet eivät uskoisi, että lapsena hän oli pikemminkin ujo ja arka.
- Olin ala-asteella se etupulpetin poika. Olin muita arempi, Ketonen kertoo.
Musiikki oli lopulta syy siihen, että tuon aran pojan kuori rikkoutui. Antti oli musikaalinen, ja hän huomasi saavansa laulullaan kehuja.
- Ala-asteella minut pantiin mikrofonin eteen esiintymään koko luokalle. Muistan yhä, millainen vaikutus laulullani oli muuhun porukkaan. Sain ihan älyttömästi itseluottamusta siitä.
Siitä lähtien musiikista tuli Antille se juttu. Lapsena hän oli monien pikkupoikien tavoin haaveillut lentäjän ammatista. Jossain vaiheessa sen rinnalle heräsi toinen urahaave: laulajan ammatti.
- Muistan, miten mummin kanssa kateltiin tangomarkkinoita. Ajattelin, että tuolla haluan joskus olla. Ajatus kasvoi siitä sitten tasaisesti vuosien varrella.
Haave laulajan ammatista syntyi jo lapsena. (kuva: Mikko Räsänen)
Ensimmäisen oikean faninsa Antti muistelee saaneensa 13-vuotiaana. Tai ainakin silloin hän sai ensimmäisen kerran fanipostia.
- Esiinnyin seiskaluokalla kevätjuhlassa. Sain silloin ensimmäisen artistille suunnatun rakkauskirjeeni. Olin laulanut Eric Claptonin Tears in Heavenin niin koskettavasti, että joku oli kirjoittanut minulle nimettömän kirjeen. Muistan, miten kaverin kanssa arvuuttelimme, kuka tuo lähettäjä oli.
Vaikka slovarin esittäminen toi Ketoselle ensimmäisen fanin, ei nuori Antti tuossa vaiheessa vielä nähnyt iskelmätähden uraa, sillä yläasteella hänen kaveriporukassaan tärkeintä oli heavy metal.
- Tytöt kuuntelivat Modern Talkingia ja jätkät heviä. Iron Maiden ja Metallica olivat ne kaikkein kovimmat. Jokaisen piti osata soittaa kitaralla Nothing Else Matters, parhaat jätkät osasivat myös Trooperin. Niitä me treenattiin, soitettiin ja laulettiin, Ketonen muistelee.
Tuota taustaa vasten ei ole ihme, että pian Ketosen kaveriporukka olikin jo perustamassa bändiä.
- Sen nimeksi tuli Äkkilähtö ja tyylilajina suomenkielinen hevi. Minä en kuulunut bändiin, mutta olin aina hengaamassa treeneissä ja kävin keikoilla mukana kuvaajana, Ketonen kertoo.
- Äkkilähdöllä oli ihan menestymisen mahdollisuuksiakin. Olin mukana, kun bändi kävi Nummirockissakin esiintymässä.
Äkkilähdön suuri läpimurto jäi lopulta tekemättä. Tahtomattaan Ketonen oli vaikuttamassa yhtyeen loppuun.
- Sain joskus vuonna 1997 tai 1998 kyselyn, että tarvittaisiin bilebändi esiintymään kahden mimmin kolmekymppisille. Olisin itse esiintynyt solistina ja pyysin Äkkilähtä soittamaan taustalle.
Synttäribileiden bilekeikka ei ollut ihan sitä, mihin Äkkilähtö tekemisellään pyrki, ja siksi tämä keikka ei ollut bändin jäsenille haaveiden täyttymys.
- Äkkilähtön kovimmat hevimiehet ilmoittivat heti, että he jäävät tältä keikalta pois. Kosketinsoittaja kuitenkin tuli ja Äkkilähdön laulaja lupasi tulla kitaristiksi. Myös rumpali oli sama kuin Äkkilähdössä.
Bändille piti keksiä nimi.
- Ekalle keikalle piti mennä ilman basistia, eli meitä oli vain neljä jätkää. Siitä keksittiin nimi Neljänsuora. Todettiin ekan keikan jälkeen, että kyllä basistikin tarvitaan ja houkuteltiin Äkkilähdön basistikin mukaan.
Bändin nimeä ei kuitenkaan viidennen jäsenen myötä lähdetty muuttamaan. Neljänsuora oli tullut jäädäkseen. Lopulta Ketosen taustalla oli siis yhtä vaille koko Äkkilähtö.
Mistä oikea ammatti?
Vaikka musiikki oli Ketosen intohimo, niin harva laulamista rakastava oikeasti onnistuu tekemään elantoaan laulamalla. Tarvitaan normaalimpi päivätyö.
Läksyt ja koulutyö eivät olleet kuitenkaan ikinä olleet nuoren Ketosen suosikkipuuhaa.
- Vaikka olin se kiltti poika etupulpetista, en ole koskaan kauheasti koulukirjoja avannut tai tehnyt läksyjä. Yritin oppia kuuntelemalla tunnilla tarkasti. Välitunnin jälkeen ennen seuraavan oppitunnin alkua tein äkkiä parit tehtävät, etten joutunut menemään tunnilla niin, ettei mitään ole tehtynä.
Ketonen myöntää nauraen, että hän teki parhaansa vältelläkseen koulutöitä.
- Jos edessä oli liian kova koe, saattoi minulla olla juuri koeaamuna sopivasti kuumetta, hän muistelee virnistäen.
Rento asenne näkyi arvosanoissa.
- Olin lukiossa pitkän matematiikan ja fysiikan opiskelija. Sinnittelin helvetin monta kurssia mukana rimaa hipoen ja mitään oppimatta. Ihan lukion lopussa vaihdoin lopulta lyhyeen matematiikkaan. Musiikki oli minulle jo silloin niin vahva, etten oikeastaan mitään muuta osannut ajatellakaan.
Ketonen on silti sitä mieltä, että lukioon meneminen oli oikea ratkaisu.
- Lukio on hyvä yleissivistävä koulu. Nuori poika tuossa iässä tarvitsee aikaa, että ehtii päättää, mitä alkaa tekemään. Nykyään joudutaan tekemään liian aikaisin uravalintoja ja tosi moni herää 30-40-vuotiaana tajuamaan, että on ihan väärällä alalla ja haluaakin jotain muuta. Monet ikäiseni ovat juuri nyt siinä tilanteessa.
Lukion jälkeen Antti seurasi intohimoaan ja lähti Helsinkiin Pop-Jazz -konservatorioon.
- Yritin opiskella laulunopettajaksi, mutta ei siitäkään mitään tullut. Jotenkin opiskelu ei vaan lähtenyt. Opiskeluissa oli niin paljon tyhjää aikaakin, että mielenkiintoni ei pysynyt siinä jutussa. Lopulta ajattelin, että ei minusta ole opettajaksi.
Koulu jäi kesken ja nuori Ketonen lähti armeijaan miettimään tulevaa. Hän vietti yhdeksän kuukautta Hämeenlinnassa armeijan soittokunnan solistina.
- Samaan aikaan minulla oli faijan kanssa projekti, ja kunnostimme yhdessä vanhaa hirsitaloa. Jotenkin siitä tuli fiilis, että haluankin opiskella rakennusinsinööriksi korjausrakentamisen puolelle. Armeijan jälkeen pääsinkin Hämeenlinnan ammattikorkeakouluun opiskelemaan.
Neljänsuora nousi tunnetuksi vuonna 2002, jolloin se voitti valtakunnallisen Viihdyttäjä-kilpailun. (kuva: Mikko Räsänen)
Vaikka nuoren Ketosen opiskelu- ja ammattisuunnitelmat hakivat muotoaan, meni Neljänsuora koko ajan yhtyeenä eteenpäin. Viisikko kehittyi muusikkoina ja keikkojakin alkoi tulla. Suureksi läpimurroksi voidaan laskea vuosi 2002, jolloin Neljänsuora voitti Viihdyttäjä-kilpailun.
- Sen voiton myötä me pääsimme Kesäillan valssi -ohjelman orkesteriksi ja tv-näkyvyys oli taattua ohjelman kymmenen jakson ajaksi.
Kun nyt katsoo ajassa taaksepäin, niin tuo voitto on ollut Neljänsuoralle kaksiteräinen miekka. Toisaalta voitto ja tv-näkyvyys tekivät yhtyeestä hetkessä tunnetumman, mutta kääntöpuoli oli se, että yhtye leimautui tanssiorkesteriksi ja että bändin tunnettuus kasvoi lähinnä tanssikansan keskuudessa.
- Tuo kisa on ollut meidän kirous. Sen ansiosta pääsimme hyvällä tavalla kiinni muusikon ammattiin, mutta se löi meihin myös leiman, joka meillä on ollut koko ajan.
- Kyllähän me aloitimme tanssiorkesterina, mutta samalla se on jossain määrin kirosana. Eli kun ihmiset kuulevat Neljänsuorasta, sanotaan, että "Se on joku helvetin tanssiorkesteri". Me ollaan taisteltu koko bändin historian ajan sen kanssa. Mutta toisaalta olemme aina halunneet kulkea ihan omaa polkuamme ja myös onnistuneet siinä.
"Olemme joutuneet taistelemaan"
Tanssiorkesterit ovat artisteina omaa genreään. Niitä mennään katsomaan ja kuulemaan nimenomaan lavoille. Muualla niihin ei juuri törmää.
- Me olemme joutuneet taistelemaan itsemme radioiden soittoon tai haastatteluihin. Se ei ole koskaan ollut helppoa, Ketonen kertoo.
Neljänsuora ei koskaan erityisesti halunnut olla tanssiorkesteri, mutta rakkaus musiikkiin ohjasi yhtyeen siihen.
- Me vain halusimme ensisijaisesti päästä tekemään keikkaa. Oli ihan sama, mitä keikkaa tehdään. Siksi meitä ei aluksi haitannut olla tanssiorkesteri. Lähdimme Esa Nummelan taustabändiksi, koska siten pääsimme kiertämään Suomea aina Lappia myöten.
- Se oli nuorten jätkien iso haave. Päästä heittämään keikkaa. Meidän silloinen setti ei varmaan edes kuulostanut hyvältä. Onneksi niistä ajoista ei ole kauheasti säilynyt keikkataltiointeja.
Viimeistään Viihdyttäjä-voiton jälkeen Neljänsuoran keikkakalenteri oli jo kiitettävän täynnä. Keikkapäivät olivat usein törmäyskurssilla Ketosen AMK-opintojen kanssa.
- Olin koulussa kolme vuotta, välillä tunneilla ja välillä muualla. Samaan aikaan heitimme satakunta keikkaa vuodessa. Lopulta koulun johtaja tuli sanomaan, että "sulla on lauluhommassa nyt niin paljon, että mene sinne vaan" ja lupasi, että takaisin voi palata, jos muusikon työ ei natsaakaan.
Neljänsuora on kotonaan myös festarilavoilla. Tässä bändi Iskelmäfestivaalien lavalla yhdessä Stigin kanssa. (kuva: Mikko Räsänen)
Takaisin ei ole täytynyt katsoa. Vaikka koulutyö ei Ketoselle maistunutkaan, niin yhtyeensä eteen hän on jaksanut raataa. Kymmenessä vuodessa hän on tehnyt Neljänsuorasta yhtyeen, joka on yhtä kotonaan niin tanssilavoilla kuin festareilla. Yhtyeen musiikki soi radiossa ja bändin tekemiset myös kiinnostavat mediaa.
Neljänsuora on yhtyeenä outo sekoitus. Bändissä on vähän tanssiorkesteria, vähän iskelmää, vähän poppia ja yhtyeen lavaesiintymistä katsoessa tuntuu, että myös rock-bändeiltä on otettu vaikutteita.
- Se lavaenergia on varmaan perua meidän metallitaustastamme, Ketonen miettii ja myöntää, ettei oikein osaa olla aloillaan esiintyessään.
- Osallistuin 1999 Tangomarkkinoille ja pääsin kymmenen parhaan joukkoon. Pääsin tv-esiintymisiin, mutta siellä sain haukut, koska en osaa pysyä laulaessa paikoillani, Ketonen muistelee nauraen.
Hän vahvistaa sen, että Neljänsuora todellakin on ainutlaatuinen kokonaisuus Suomen musiikkikentässä.
- Nyt se keskitie on löytynyt. Olemme tulleet omaa tietämme, eikä meidän perässä tule ketään. Olemme onnistuneet pysymään tanssilavapuolella, vaikka soitammekin festareilla. Ja esiintymällä festareilla, houkuttelemme sieltä tanssilavoillekin uutta kansaa. Me tarvitsemme sitä tanssilavoille, koska muuten jatkumoa ei ole.
Ketonen kertoo saaneensa lavaesiintymiseensä elementtejä aina metallimusiikista asti. (kuva: Mikko Räsänen)
Ketonen on huolissaan tanssilavojen tulevaisuudesta. Tanssilavoilla käyvä kansa ikääntyy. Hän kehottaakin tanssilavojen pyörittäjiä kehittämään toimintaansa.
- Lavatanssien järjestäjiltä toivoisi vähän innovatiivisuutta. He voisivat ottaa festaripuolelta vähän mallia siitä, mitä voisi tehdä. Voisi olla esimerkiksi teemaviikonloppuja. Ja kyllä nykypäivän lavalla pitää alkoholitarjoilu olla, että sinne saataisiin porukkaa.
Ensimmäinen korjattava kohta on se, että valitaan artistit huolella.
- Jos lähdetään hakemaan illoista maksimitehoja, pitää valita artistit, jotka ovat sopusoinnussa keskenään. Jos artistit valitaan väärin, tuloksena ei ole ilta, jossa kaikilla on kivaa.
- Törmään tosi paljon siihen, että me menemme lavalle keikalle ja siellä on meidän lisäksi joku Keijo-Annikki vetämässä, eikä meidän musiikit kohtaa yhtään. Keijo-Annikin fanit ovat tulleet kuuntelemaan vain häntä, eivätkä tykkää meistä. Ja Neljänsuoran fanit eivät tykkää Keijo-Annikista.
Itse rakennetusta talosta luopuminen otti koville
Nyt Ketonen on rauhoittumassa joulun viettoon kiireisen vuoden jälkeen. Tästä joulusta tulee erilainen, sillä tänä jouluna pariskunta viettää sitä pienessä 38 neliön kerrostaloasunnossaan. Vielä vuosi sitten he asuivat itse rakentamassaan 182-neliöisessä omakotitalossa Halikossa.
Ketonen myöntää, että itse rakennetusta talosta luopuminen on ottanut koville.
- Se oli tunneskaalalla kovin paikka, mihin olen joutunut, Ketonen myöntää.
- Olin rakentanut meille omakotitalon 2006 ja ehdimme asua siellä yhdeksän vuotta. Oli jotenkin hienoa, että oli itse saanut pystyttää sen ja oma kädenjälki näkyi siinä. Oli iso talo, pihat ja kaikki.
Ketoselle tämä vuosi on ollut myös raskas, kun hän huomasi, että hänen haaveensa eivät olekaan niitä, mitä hän on koko elämänsä uskotellut niiden olevan. (kuva: Mikko Räsänen)
Suomalaiseen ajatusmaailmaan kuuluu, että haaveissa pitää olla perhe, omakotitalo, iso piha ja siellä omenapuu. Ketonen luuli pitkään, että nuo olivat hänenkin haaveitaan. Yhtäkkiä hän heräsi tajuamaan, että näin ei ole.
- Omalla kohdallani fiilis ei lopulta ollutkaan siinä. Oli kova paikka se ylitsepääsemättömyys tunteesta, että tuo ei olekaan se, mitä haluan. Vaikka asuimme talossa yhdeksän vuotta, en ehtinyt koskaan saada pihaa valmiiksi. Aitakin valmistui vasta silloin, kun olimme jo myymässä taloa.
Ketonen on vuoden aikana miettinyt, miksi omakotitalo ei tuntunut hänestä enää hyvältä ajatukselta.
- Näin jälkikäteen ajateltuna olin rakentanut ihan liian ison talon. Talo oli valtava ja neliöitä ihan liian paljon meille kahdelle. Minä ja vaimo vain huutelimme talon eri päistä toisillemme ja tavaraa tuli koko ajan lisää.
Suuri omakotitalo sopi huonosti myös runsaasti keikkailevalle muusikolla.
- Kun heitän 150 keikkaa vuodessa, tarkoittaa se, että olen 200-250 päivää vuodessa tien päällä. Kun en ole kotona paljoa, kasaantuu kaikki kodin ja pihan hoitamiseen liittyvät asiat toiselle. Ja puolisonikaan ei ole mikään pihaihminen.
Erityisesti suuren pihan hoitaminen olikin jatkuvat taakka Ketoselle ja hänen puolisolleen.
- Palaat keikkareissulta väsyneenä ja ensimmäisenä huomaat, että nurmikko rehottaa tai joudut tekemään kaksi tuntia lumitöitä ennen kuin edes pääset ovesta sisään.
Monelle omakotitaloasujalle olisi kauheaa ajatus, että joutuisivat muuttamaan pieneen kerrostaloasuntoon. Mutta kun Ketonen nyt puhuu Salon keskustassa sijaitsevasta 38,5 neliön asunnostaan, on hän siitä silminnähden innoissaan.
- Nyt kokeillaan tätä keskusta-asumista ja toistaiseksi olen ollut tosi tyytyväinen siihen. Minulla on 50 metrin päässä kauppa ja kaikki muutkin palvelut. Aikaisemmin minulla oli työhuone kotona, mutta nyt se on muualla ja käyn maanantaisin siellä hoitamassa asiat. Tämäkin on vain hyvä muutos.
Oman kokemuksensa perusteella Ketonen neuvookin kaikkia kuuntelemaan itseään ja noudattamaan omaa ääntään, vaikka se ei olisikaan yleisten normien mukaista.
- Ajatellaan, että ensin tulee omakotitalo, sitten kesämökki ja sitten jäädään eläkkeelle. Omakotitalon myin jo, enkä usko, että jään koskaan eläkkeelle, vaan haluan tehdä tätä työtä niin kauan kuin voin.
- Moni puhuu aina, että "eläkkeellä sitten...". Ei sellaista pitäisi puhua koskaan vaan pitäisi elää tässä ja nyt, eikä sitten vasta eläkkeellä. Niitä eläkepäiviä kun ei välttämättä koskaan tule.
- Jos koko elämä on liian valmiiksi ennalta ajateltu ja homma ei sitten menekään niin, silloin saattaa sukeltaa tosi syvälle. Ja tuohon minä itsekin syyllistyin. Ajattelin, että haluan omakotitalon ja sitten rakensin sen.
Ketonen ei osaa kuvitella perustavansa perhettä - ainakaan vielä. (kuva: Mikko Räsänen)
Omakotitalo ei ollut Ketosta varten. Toinen haave, jonka hän myös kyseenalaistaa on perheen perustaminen - ainakin tällä hetkellä.
- Olen tosi tyytyväinen tähän hetkeen juuri näin. En osaisi kuvitella lapsen hankkimista, kun tuntuu, että pystyn juuri ja juuri huolehtimaan itsestänikään. Nostan hattua näille meidän soittajasälleille, jotka saavat perhehomman sujumaan noin helpon näköisesti.
- Todellisuudessa ei ole helppoa olla samaan aikaan perheenisä, keikkamuusikko ja aviopuoliso, ja olla kaikissa rooleissa vielä vastuullinen. Tuntuu, että minusta ei olisi niin vastuulliseen rooliin, Ketonen miettii ja kertoo, että on kuitenkin ihmisenä lapsirakas.
- Pikkuveljeni sai tänä syksynä lapsen ja minusta tuli setä. Olen nyt setämies ihan oikeasti, hän kertoo ja nauraa.
Mitä seuraavaksi?
Vuosi 2016 lähestyy loppuaan. Tämä vuosi on ollut Ketoselle merkityksellinen ja monella tavalla kuin välitilinpäätös. Yksityiselämän haaveet kirkastuivat ja asumiskuviot menivät uusiksi. Välitilinpäätös tehtiin myös ammatillisella puolella, sillä Neljänsuora purki tähänastisen uransa pakettiin kokoelmalevyn muodossa.
- Viimeisen parin vuoden aikana olemme saaneet tosi paljon uutta kuulijakuntaa, joten tuntui luonnolliselta tehdä kokoelma, että saamme uusille faneille esiteltyä parhaat vanhat kappaleetkin.
Yksi kappale haluttiin levyttää kokonaan uudestaan. Se on Neljänsuoran ehkä suurin hitti, Siipirikko.
- Se piti päivittää vuoden 2016 saundiin. Se Ketonen, joka lauloi kappaleen seitsemän vuotta on saanut lisää elämänkokemusta ja syvyyttä ja siksi oli kiva päästä laulamaan se uusiksi.
Ketoselle itselleen rakkain kappale on kuitenkin Sun kanssa.
- Se on kitaristimme Jullen sävellys ja sanoitus, ja ekoja biisejä, mitä tuli aikanaan tehtyä bändin kanssa. Se oli silloin ja on yhä tunteita herättävä biisi. Biisi tehtiin kun olimme uramme kannalta ihan alussa ja silti tuntuu kuin se olisi ollut just eilen.
- Biisinä se on rakkaudesta puhuva powerballadi eli juuri sitä, mitä me haluttiin alusta lähtien tehdä. Sun kanssa on myös sanoituksena sellainen, että siitä voisi jonkun tekstin lainata vaikka makuuhuoneen seinälle. Se on vaan mulle se "the biisi".
Neljänsuora on tehnyt yhteistyötä Jari Sillanpään kanssa. (kuva: Mikko Räsänen)
Neljänsuoran tulevaisuus näyttää vielä entistäkin paremmalta.
- Se on hyvä, kunhan vaan uskallamme tehdä asioita oikealla tavalla. Meidän pitää luottaa omaan näkemykseemme siitä, millainen Neljänsuora on. Jos teemme sen ja pidämme samalla huolta faneistamme, niin tämä bändi jatkaa vielä seuraavat 20 vuotta.
Yksi osoitus rohkeudesta on se, että viime viikonloppuna Neljänsuora heitti ensimmäisen oikean konserttisalikeikkansa.
- Aiemmin olimme tehneet konserttisalikeikkoja vain Jari Sillanpään kanssa. Se, että teimme ensimmäisen ison oman konsertin, oli minulle iso juttu.
Mitä vuosi 2017 tuo Ketoselle ja Neljänsuoralle jää nähtäväksi. Ainakin Ketosen silmät loistavat innostuksesta.
- Ja minä olen sellainen, että kun olen innostunut, tuntuu silloin siltä, että vain taivas on rajana, Ketonen sanoo ja hymyilee.
Hymy on Antti Ketosen tavaramerkki. (kuva: Mikko Räsänen)
Kuuntele Neljänsuoran kokoelmalevyä Suurimmat hitit 2003-2016 alta.
Lue myös: Neljänsuora lanseeraa oman oluen
Lue myös: Neljänsuora bongasi härskeimmän faninsa suuresta yleisöstä: Kuka on Kumi-Pentti?
Lue myös: Neljänsuora kuuntelutti uuden kappaleensa faneilla - tämä oli reaktio
