Anna Eriksson yllätti Metallicalla
Lauantaina Helsingin Musiikkitalossa esiintynyt Anna Eriksson yllätti yleisönsä monella tavalla.
Unohtakaa kaikki mitä luulette tietävänne Anna Erikssonista. Vuonna 1997 kotimaisen iskelmätaivaan tähdeksi singahtanut Anna on uusiutunut kokonaan. Tästä saatiin erinomainen osoitus lauantaina, kun Anna esiintyi Helsingin Musiikkitalossa.
Anna ei esittänyt konsertissa ainuttakaan kappaletta uransa ensimmäisiltä kymmeneltä vuodelta. Soittamatta jäivät siis muun muassa Annan suurimmat hitit Kun katsoit minuun, Kaikista kasvoista ja Juliet ja Joonatan.
Oliko konsertti siis pettymys? Ei todellakaan. Iskelmähittien sijaan ohjelmisto koostui Annan uudesta Mana-albumista, joka soitettiin illan aikana kokonaisuudessaan. Settiä täydennettiin edellisen englanninkielisen Garden of Love -albumin kappaleilla.
Välispiikeissään Anna myönsi, että vanhojen hittien pois jättäminen oli aiheuttanut paljon pohdintaa. Hän oli kuitenkin päätynyt jättämään ne pois, koska ne olisivat sävyltään poikenneet liikaa illan muusta musiikista.
Perustelu oli erittäin hyvä. Manan ja Garden of Loven kappaleet muodostavat tummasävyisen ja eheän kokonaisuuden, jonka iskelmäklassikot olisivat särkeneet. Anna kertoi valinneensa vanhojen hittiensä tilalle sellaisia cover-kappaleita, jotka sopivat sävyltään illan muuhun ohjelmistoon.
Valinnat osuivatkin nappiin, sillä mukana oli pianoslovariksi sovitettu Pet Shop Boysin It's A Sin sekä yleisön yllättänyt Metallican Nothing Else Matters. Erityismainintana täytyy kehua instrumentaalinumeroksi valittu Angelo Badalamentin Twin Peaks -sarjaan kirjoittama Laura Palmer's Theme. Kappale soitettiin Annan karattua lavalta takahuoneeseen nopeaan vaatteidenvaihtoon. Jousikvartetille sovitettuna instrumentaaliversiokin sai ainakin tältä Twin Peaks -fanilta ihon kananlihalle.
Covereista viis, sillä päähuomion saivat silti Annan omat kappaleet ja erityisesti uusi Mana-albumi. Minua jännitti, miten yleisö ottaa uudet kappaleet vastaan ja suhtautuu vanhojen suosikkikappaleiden puuttumiseen. Jännitys oli turha, sillä tunnelma konsertissa on intensiivinen ensimmäisen kappaleen avaussanoista aina viimeisen encoren loppuun. Kun konsertti päättyi ja jännite laukesi, puhkesi yleisö villeihin suosionosoituksiin.
Kun poistuin konsertista leutoon keväiseen iltaan oli päällimmäisenä mielessäni vastustamaton halu tehdä jotain luovaa: kirjoittaa, valokuvata, maalata. Silloin kun konsertti toimii tällaisena inspiraation lähteenä, tietää nähneensä jotain poikkeuksellista.
