Laulua vai lausuntaa? Vesa-Matti Loirin joulukonsertti oli pettymys
Voicen toimittaja Heli Lahdenranta lähti tunnelmoimaan joulua Vesa-Matti Loirin kanssa. Sydämeeni joulun teen -konsertti liikutti - mutta yllättävistä syistä.
Helsingin Savoy-teatterissa istuva yleisö on hiljaa ja odottaa. Tunnelma avarassa salissa on tiivis. Minuutit kuluvat. Koskettavista tulkinnoistaan tunnettu Vesa-Matti Loiri saapuu estradille yhtyetoverinsa taluttamana. Askel on haparoiva. Hyvin haparoivat ovat myös ensimmäiset sanat, jotka taiteilija hönkii mikrofoniin. Osa sanoista sekoittuu toisiinsa. Yleisössä on hiljaista.
Esityksen edetessä mies hieman lämpenee. Heinillä härkien soi salissa. Mies esittää Ave Marian. Huikean intensiiviset tulkinnat ovat kuitenkin vain muisto. Loirin tapa tulkita on ennemmin lausuntaa kuin laulamista. Kappaleiden sovitukset tukevat miehen tapaa esiintyä. Kolmihenkinen orkesteri komppaakin ammattitaitoisesti Loiria koko keikan ajan. Silloin tällöin Loiri vitsailee orkesterin ja yleisön kanssa. Ne jäävät konsertin liki parhaimmaksi anniksi.
Kun yleisö tunnistaa tutut sävelet Varpunen jouluaamuna ja Lapin kesä -kappaleista alkaneiksi, syntyy hetkeksi kipristelevän odottava tunnelma. Laahaava lausunta ei kuitenkaan täytä harrasta odotusta Loirin onnistumisesta. Yleisö pyörii tuoleissaan. Loiri lunttaa laulun sanoja paperista. Konsertin päätyttyä ihmiset taputtavat raivokkaasti. Yleisö osoittaa suosiotaan seisten, minä muiden mukana. Olo on hämmentynyt. Mietin: hyvin tsempattu Vesku.
Vesa-Matti Loiri on suuri taiteilija. Hänen läsnäolonsa lavalla on vertaansa vailla. Huikea tilannekomiikka on edelleen tallella. Ehkä tässä kohtaa olisi kuitenkin aika vetäytyä tervehtymään kunnolla ja palata estradeille, kun oma veto on parempi. Me odotamme kyllä.
