Kuva: Capcom
"Lohikärmestä mä metsästän" - Arvostelussa: Dragon's Dogma: Dark Arisen (PS4)
Dragon’s Dogma: Dark Arisen pelin PS4-versio tuli kauppoihin tämän vuoden syyskuussa, mutta teos kärsii valitettavasti osittain peliteknisestä vanhentumisesta ja osittain siitä, että tarina ei pääse oikeuksiinsa.
Dragon’s Dogma toimintaroolipeli keräsi julkaisunsa aikaan vuonna 2012 runsaasti kehuja. Tällä hetkellä jo menneen ajan konsolisukupolven Xbox 360 ja PS3 konsoleille julkaistu peli oli paitsi nätti, niin myös taisteluteknisesti toimiva kokonaisuus. Viime vuonna peliä lämmiteltiin uudelleen kaikella julkaistulla lisäsisällöllä sekä graafisella kasvojen kohotuksella ladatun Dark Arisen PC-version myötä. Samalla nimellä paiskattu PS4-versio tuli kauppoihin tämän vuoden syyskuussa, mutta teos kärsii valitettavasti osittain peliteknisestä vanhentumisesta ja osittain siitä, että tarina ei vieläkään pääse oikeuksiinsa.
Lueskelin ja kuulin turuilla ja toreilla jo tuolloin vuonna 2012 Dragon’s Dogmasta joka oli näiden puheiden mukaan tuon ajan konsolisukupolvelle julkaistuista fantasiapeleistä ehdotonta kärkeä. Peli jäi kuitenkin tuolloin omalla kohdallani Dragon Age -sarjan varjoon, eikä tietysti syyttä. Electronic Arts iski jo vuonna 2009 loistavuuteen asti hiotulla Dragon Age: Originsilla ja jatkoi (omalla kohdallani) pettymykseksi osoittautuneella Dragon Age II:lla vuonna 2011. Vuosi pettymyksen jälkeen ja markkinoille putkahti taas lohikäärmenimellä paiskattu toimintaroolipeli. Ei kiitos. Peli jäi siis hyllyyn siitäkin huolimatta, että kehitystyöstä vastasi ison liudan klassikkopelejä tehtaillut Capcom.
(kuva: Capcom)
Nyt, vuonna 2017, pelistä julkaistiin uusintaversio sen viidennen juhlavuoden kunniaksi. Viidettä juhlavuotta nyt ei yleensä juhlisteta mitenkään, mutta jostain mainitsemattomasta syystä Capcomilla päätettiin ottaa puoli vuosikymmentä framille. Ei olisi ehkä kannattanut. Viidessä vuodessa peli on ehtinyt nimittäin vanheta tekniseltä puoleltaan valtavasti.
Ensinnäkin pelin saama graafinen päivitys ei mielestäni ole millään tavalla PS4 vaan ehkä ennemminkin PS3,5 tasoa. Toki en valtavaa graafista loistoa odottanutkaan, kuten en uudelleenlämmittelyiltä yleensäkään, mutta huomasin ajoittain pelin nykivän varsinkin tiukemmissa taistelukohtauksissa. Hahmon liikkeet, taisteluiden ulkopuolella, ovat lisäksi vähemmän sulavia ja liikkuminen on välillä kuin junan ohjastamista.
Korkealentoisempi fantasia vaatii ympärilleen toki harmaita ja jopa karujakin ympäristöjä, mutta pelimaailman florat ja faunat (rehut ja elukat, suom. huom.) sekä yksityiskohtien puute loistavat poissaolollaan ja tekevät näin ympäristöstä liiankin kolkon oloista. Toki vastapainona hämärästi valaistut paikat ovat tunnelmallisia. Lisäksi osa kylistä ja muista pienemmistä alueista on täytetty hauskoilla ja värikkäilläkin jutuilla, mutta varsinainen maailma niiden ympärillä vaikuttaa satunnaisia vihollisia lukuun ottamatta kuolleelta. Kokonaisuutena pelin kenttäsuunnittelu on lisäksi joko suoraviivaista tai sitten sokkeloista. Välimallia ei ole.
(kuva: Capcom)
Tarinallisesti Dragon's Dogma on vaisu tekele. Lohikäärmeen valitsemasta ja henkiinherätettämästä Arisenista olisi saanut kirjoitettua paremminkin. Esimerkiksi kaverin alkuperäinen motiivi ja päätös lähteä metsästämään lohikärmestä pitkin maita ja mantuja lähtee liikkeele sormia napsauttamalla ja ilman sen kummempia sisäisiä tunnemyrskyjä läpikäymättä. Arisen jää myös hahmona varsin etäiseksi tyypiksi eikä samaistumispintaa ole.
On kuitenkin yksi asia missä Dragon’s Dogma: Dark Arisen yhä toimii, ja se on taistelutekninen hurmos. Ja hyvin toimiikin. Kontrollien ajoittaisesta kankeudesta huolimatta ohjastettava rautakanki tuntuu verttyvän taistelun alkaessa ja ympäriinsä miekalla huitoessa tuntee olonsa varsin hyväksi. Osumat tuntuvat osuvan ja viholliset reagoivat niin Arisenin itsensä kuin hänen rinnallaan rynnistävien solttujensakin iskuihin horjahtelemalla ja väistelemällä.
(kuva: Capcom)
Suurempien bossien niskaan pystyy lisäksi kiipeämään ja hakemaan esimerkiksi myyttiseen monipäiseen hydraan sitä kuolettavaa osumaa jostain kolmannen pään niskanikaman tienoilta. Isompien pomovihujen eteen on tehty töitä niin näyttävyyden kuin myös taisteluympäristöjen kannalta. Edellämainittu hydra muun muassa murskaa taistelun aikana vartiotornin vartalollaan kuten käärme vain voi murskata. Eeppisyyttä ja jännitystä riittää.
Mutta. Toiminnallisesta loistavuudestaan huolimatta jokin mättää koko ajan. Jokin tuntuu väärältä. Jokin ei asetu uomiinsa. Kaikesta tuntuu paistavan se viiden vuoden takainen tekninen kehityksellinen huippu jota ei ole osattu kääntää kaikesta yrityksestä huolimatta nykypäivän standardeihin sopivaksi. Tästä huolimatta pelaaminen on ihan hauskaa juurikin taisteluiden vuoksi.
Dragon’s Dogma: Dark Arisen toimii niille jotka haluavat lämmitellä vuosien takaisia muistojaan pelin parissa ja tehdä sen nimen omaan nykyraudan turvin. Se varmasti toimii myös niille jotka haluavat vihdoinkin upottaa sormensa yhteen tuon ajan kehutuimmista toimintaroolipeleistä ja tehdä sen ajan kanssa. Paketissa nimittäin riittää lisäosien myötä pelattavaa todella pitkäksi aikaa. Mitään teknisesti mestarillista teosta on kuitenkaan turha odottaa.
Lue myös: Tietokonepelaajat yllättyivät - suosikkibändi ilmeistyi pelimaailmaan
