Kuva: Focus Home Interactive
Sisarusten synkkä tarina – Arvostelussa: A Plague Tale: Innocence (PC)
A Plague Tale: Innocence tuo aurinkoiseen kevääseen annoksen pimeyttä. 1300-luvun Ranska ei ole koskaan näyttäytynyt näin synkässä valossa.
Asobo Studion työstämä ja Focus Home Interactiven julkaisema A Plague Tale: Innocence on mielenkiintoinen tapaus. 1300-luvun sodan, kulkutautien ja ruton runtelemaan Ranskaan sijoittuva peli kertoo kahden sisaruksen, Amician ja Hugon, tarinan josta ei puutu tunnetta saati syvyyttä. Aatelisperheen lapset joutuvat tahtomattaan keskelle selviytymistaistelua mystisten inkvisiittoreiden tuhotessa kaksikon elämän, tunkeutuessaan De Runen linnaan tappaen ja polttaen kaiken tieltään. Amician täytyy pelin aikana suojella nuorta sairasta veljeään vaaroilta pelkkä isältä lahjaksi saamansa linko aseenaan.
Inkvisitio ei kuitenkaan ole A Plague Tale: Innocencen suurin uhka, sillä mystisen sotavoiman jyllätessä maaseudut ja kaupungit joutuvat saman aikaisesti valtavien rottalaumojen valtaamiksi. Kukaan ei tiedä, että mistä tuhatpäisinä laumoina jylläävät jyrsijät tulevat, mutta jotain niille kuitenkin pitäisi tehdä. Amician ja Hugon tehtäväksi jää paitsi selvittää nuorta kaveria vaivaavan mystisen taudin, niin myös rottalaumojen alkuperä.
(kuva: Focus Home Interactive/Asobo Studio)
A Plague Tale: Innocence on pelimekaniikoiltaan puhdasverinen seikkailupeli. Pelissä joutuu harvoin suoraan taisteluun vihollisten kanssa, sillä Amicialla pelatessa ja Hugoa taluttaessa, hiippaileminen ja näkymättömissä pysyminen on avainasemassa. Kyse on kuitenkin lapsista, joilla ei ole pahemmin saumaa aikuista haarniskoitua miekkamiestä vastaan. Amician lingolla saa kyllä myös tapettua ihmisvihollisia päähän tähtäämällä, mutta kypäröin varustetut vihut ovat ainakin alkupelissä kuoleman ulottumattomissa. Pelin aikana opitaan runsaasti erilaisia alkemistisia reseptejä, joiden avulla Amicia oppii valmistamaan erilaisia ammuksia kypäröitä sulattavista happopatruunoista liekkejä sammuttaviin ja sytyttäviin puteleihin.
Näille ammuksille on myös käyttöä, sillä liekit ja valo ovat pelissä valtavan suuressa roolissa. Rottalaumat syövät tämän kiinni saadessaan Amician – tai vihollissotilaan – suihinsa alta aikayksikön, ja ne karttavat valoa kuin ruttoa. Rottalaumat saa ohitettua soihtu kourassa ja valoa käyttämällä niiden olinpaikkaa saa myös ohjailtua. Viholliset ovat usein suojanneet itsensä rottia vastaan lyhdyillä, jotka rikkomalla jyrsijät saavat jälleen yhden uhrin syötäväkseen. Valon käyttö puzzlemekaniikkana on hienosti toteutettu ja mukavan piristävä twisti tämän genren peleihin. Haastettakin piisaa ja varsinkin pelin loppua kohti aivot raksuttavat ylikierroksilla puzzlejen ratkaisuja miettiessä.
(kuva: Focus Home Interactive/Asobo Studio)
A Plague Tale: Innocencen tarina on todella mielenkiintoinen ja mukaansatempaava kokonaisuus. Amician ja Hugon välinen suhde saa pelaajan jollain tasolla samaistumaan sisaruksiin ja kaksikon harteillaan kantama paine herättää säälin tunteita. 1300-luvun Ranska, mustan surman pelko ja peliin sisällytetyt historialliset faktat puolestaan opettavat ajankuvasta pelaajalle jatkuvasti jotain uutta. Toki pelin rottalaumojen luonne ja muu ”maaginen” puoli on vahvasti taiteellisilla vapauksilla väritettyä kokonaisuutta, mutta mitäpä muuta videopeliltä voi odottaakaan. Kokonaisuutena tarina toimii, ihan koukuttaa pauloihinsa ja se on myös hyvin rytmitetty.
Pelissä on toki parikin miinuksen aihetta. Ensimmäinen niistä hahmojen mallinukseen liittyvä jäykkyys. NPC- sekä myös pelaajahahmot on varustettu niin tönköillä naamavärkeillä, että niistä on mahdotonta lukea lainkaan tunteita. Muutoin hahmot on kyllä tehty ihmismäisiksi ja esimerkiksi rottien syötäväksi joutuvat sotilaat on animoitu eläväisiksi. Peli toimii myös tekniseltä puolelta hyvin ja ruudunpäivitys rullaa tasaisesti, joskin se on rajoitettu 60 ruutuun sekunnissa. Peliä rikkovia bugeja tai glitchejä ei tullut vastaan missään vaiheessa.
(kuva: Focus Home Interactive/Asobo Studio)
Toinen valittamisen aihe lienee se, että pelin taistelumekaniikat ovat kovin jäykkiä. Hiippailuosuudet ja varjoista kivien linkoaminen toimivat kyllä hyvin, mutta pelin pakottaessa tarinalliseen toimintakohtaukseen tulee vastaan ongelma, joka ilmenee ohjaamisen jäykkyytenä. Näissä kohtauksissa viholliset vyöryvät letkassa kohti Amiciaa, jonka on lingottava kiviä vastustajien kuuppaan sarjatulella. Touhu on kuitenkin hidasta ja kuolema korjaa heti kun yksikään sotilas pääsee miekkaetäisyydelle pelaajan hahmosta. Peliä ei toki ole tarkoituskaan pelata ”tapan kaikki” -moodissa, mutta osaa taistelukohtauksista ei pysty millään välttämään, joten näissä kohtauksissa tönköt kontrollit syövät väkiselläkin peli-intoa pois.
A Plague Tale: Innocence on tästä huolimatta mielenkiintoinen tarina selviytymisestä, sodasta, nälästä ja sisarusten välisestä rakkaudesta. Se haastaa ajattelemaan ja herättää tunteita laidasta laitaan. Asobo Studio osoittaa pelin myötä olevansa pelifirma, jota kannattaa pitää silmällä tulevien pelien kohdalla.
A Plague Tale: Innocence julkaistiin PC:lle, Playstation 4:lle ja Xbox Onelle 14. toukokuuta.
Lue myös: Haastattelussa Rage 2 -pelin taiteellinen johtaja: Kaikella on tarkoituksensa kaaoksenkin keskellä
Lue myös: Selviytyminen ei ole elämistä - Arvostelussa: Days Gone (PS4)
