Kuva: Fotolia
Tonin, 34, elämästä tuli painajainen pornoaddiktion myötä - kertoo nyt koko tarinan
Toni Jyvälä tunsi olonsa vapaaksi, kun hän vihdoin, vuosikausien kierteen jälkeen uskalsi myöntää olevansa addiktoitunut pornoon. Nyt Jyvälä kertoo elämästään piinaavan riippuvuuden kanssa Voice.fi-sivulle omin sanoin.
Pornoriippuvuuteni sai alkunsa, kun muutin Tornioon opiskelemaan vuonna 2003. Ostin ensimmäisen tietokoneeni, ja siitä avautui uudenlainen maailma pornon pariin.
Aloin viettää yhä enemmän aikaa pornoa katsellen. Pian tulivat mukaan soittelut seksilinjoille. Siitä tuli myöhemmin ongelma, sillä laskuja alkoi kerääntyä. En pystynyt maksamaan niitä, ja puhelinliittymäni suljettiin. Tiesin, ettei pornoharrastuksessani ollut järkeä, mutta jatkoin sitä silti.
Minulla oli jo tuolloin ongelmia itseluottamukseni kanssa, ja kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta ja seksistä olivat vähäiset. Vertailin itseäni muihin. Pornon maailmaan oli helppoa tarttua, ja se otti nopeasti vallan elämästäni.
Olen katsonut pornoa säännöllisesti 4-6 tuntia päivässä, joskus koko päivän. Pornoon käyttämäni aika menee jaksoittain; joskus katson vähemmän ja joskus enemmän. Käytännössä en masturboi koko aikaa, mutta etsin aina vain parempaa ja kiihottavampaa sisältöä. Odotus on tässä juuri se kiihottava osuus.
Sen jälkeen, kun olen katsellut pornoa useita tunteja putkeen, olen sumussa ja väsynyt. Sen jälkeen en jaksa tehdä mitään, ja loppupäivä saattaa tuhraantua sohvalla maaten. Myös seuraavana päivänä maailma näyttää astetta harmaammalta ja tuntuu kuin olisi krapula, vaikka et ole juonut mitään.
Itsetuhoisia ajatuksia
Yhdessä vaiheessa huomasin, että olin alkanut leikkiä mielessäni itsetuhoisilla ajatuksilla. Ne jäivät onneksi kuitenkin vain ajatusten tasolle.
En vielä ymmärtänyt, miten paljon pornoriippuvuus häiritsi elämääni. Siitä huolimatta minua masensivat myös muuta asiat, kuten loputon itsensä vertaileminen muihin, taloudelliset vaikeudet ja epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunteet.
Noin viisi vuotta sitten itsetuhoisista ajatuksista tuli päivittäisiä. Aloin suunnitella, että oikeasti satuttaisin itseäni. Muistan tarttuneeni joskus veitseen ja viillelleeni itseäni, jotta tuntisin olevani enemmän elossa. Toisella kertaa seisoin vilkkaan tien varrella ja kokeilin, kuinka lähelle autoja uskaltaisin mennä.
Jos en olisi hakenut apua, itsetuhoiset ajatukset olisivat voineet jatkua, enkä tiedä, mihin tilanne olisi päätynyt. Aloin käymään psykologin luona, mutta emme koskaan puhuneet, että pornoriippuvuus voisi kuulua suurimpiin ongelmiini.
Seksistä oli mahdotonta nauttia
Minulla on ollut muutamia tapailusuhteita, jotka ovat kestäneet useita kuukausia. Niiden aikana olen harrastanut seksiä, mutta olen joutunut käyttämään erektiolääkkeitä. Jännittäminen on varmasti vaikuttanut siihen, etten ole tuntenut itseäni kiihottuneeksi tositilanteessa. Osasyy on silti pornossa; olen lukenut, että aivot ehdollistuvat pornon kiihottavaan vaikutukseen, eikä realistinen tilanne enää laukaise samaa tunnetta.
Muutaman kerran olen kertonut naiselle, että kokemukseni seksistä ovat vähäisiä. Näissä tilanteissa ymmärrystä jännitykseeni on löytynyt, ja ajan kuluminen on helpottanut myös seksielämää.
En ole kertaakaan pystynyt nauttimaan seksistä täysillä. Olen tarkkaillut itseäni etäältä, enkä ole pystynyt heittäytymään hetkeen ja nauttimaan toisen seurasta ja kosketuksesta. Seksin aikana mieli on hakenut kuvastoa pornosta. Paineet, suorittaminen ja itsensä tarkkaileminen ovat olleet alituisesti läsnä, kuten myös eräänlainen kysymys siitä, että riitänkö minä tällaisena.
Kokemukseni seksistä on silti vähäistä. Viime kerrasta on vajaa vuosi, ja sitä edellisestä puolitoista vuotta. Pisimmillään on mennyt kolme vuotta ilman seksiä.
Ystävät menestyvät elämässään
Viime vuosina minuun on iskenyt uudenlainen kauhu. Olen jo 34-vuotias, ja monet vanhat ystäväni ovat menneet naimisiin, jotkut ovat perustaneet oman yrityksen ja heillä on omat talot ja lapsia.
Itse tajusin olevani edelleen samassa jamassa kuin opiskeluaikoina. Asun pienessä yksiössä, luottotietoni ovat menneet, minulla ei ole vakituista työtä eikä juurikaan kokemusta seksistä ja naisista. Ymmärsin, ettei elämä voi jatkua näin.
Tunsin oloni erittäin vapautuneeksi ja huojentuneeksi, kun viime syksynä myönsin itselleni ääneen, että minulla on pornoaddiktio. Samat tunteet jatkuivat, kun sanoin myöhemmin sen ääneen myös psykologille. Sen ansiosta olen saanut ongelmaan myös ammattiapua.
Ääneen puhuminen auttaa
Luin stand up -koomikko Risto Koon Lasiinsylkijä-kirjan viime keväänä. Se oli niin aito, rehellinen ja hykerryttävän hauska kertomus alkoholismista, että mielessäni kävi silloin ensimmäisen kerran, että olisipa hienoa tehdä jotakin vastaavaa itsekin eli kirjoittaa omasta ongelmastani julkisesti esimerkiksi blogissa.
Itämään lähtenyt ajatus konkretisoituu nyt, kun perustin Pornoaddiktin päiväkirja -blogin. Tarkoituksena on, että elän sata päivää ilman pornoa, ja kirjoitan ajatuksistani ja kokemuksistani blogipäivityksiä.
Koen, että minun täytyy puhua näistä asioista ääneen. Se helpottaa, sillä olen pitänyt vuosikausia salaisuutta sisälläni. En tekisi tätä muuten omalla nimelläni, jos en tietäisi, että pornoriippuvuus on todellinen ongelma monille ja myös niille, jotka eivät vielä tiedosta riippuvuuttaan.
Unelmoin, että tulevaisuudessa minulla olisi hyvä olla ja olisin onnellinen. Tahdon oppia nauttimaan täysillä elämästä ja kaikista ihmeellisistä asioista, joita maailma voikaan tarjota. On niin paljon opittavaa ja koettavaa. Unelmoin, että opin rakastamaan itseäni, sillä silloin pystyn rakastamaan myös muita ihmisiä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Pääset lukemaan Toni Jyvälän Pornoaddiktin päiväkirja -blogia tästä.
Lue myös: Selvitys: Liika porno tuo mukanaan ongelmia
