Kuva: Fotolia
"Päätin jättää äitini yksin kuolemaan" - naisen riipaiseva kertomus tuo kyyneleet silmiin
Tositarina amerikkalaisnaisen henkistä väkivaltaa sisältäneestä äitisuhteesta koskettaa netissä.
Vain paria viikkoa ennen häitään Callie Little sai tietää, että hänen äitinsä oli kuolemansairas. Uutinen tuli perhetutulta, sillä Callie oli vuosia aiemmin katkaissut välit henkistä väkivaltaa harjoittaneeseen äitiinsä.
Nyt äidillä oli kaksi syöpää; toinen keuhkoissa, toinen aivoissa. Oli vain ajan kysymys, milloin hän menehtyisi.
Tieto äidin syövästä ajoi Callien syviin vesiin. Jos hän ei ottaisi yhteyttä äitiinsä, olisi pian liian myöhäistä.
"Olisin vain halunnut olla lapsi"
Äiti ei poistunut kotoa lähes ikinä. Hän istui television sinisen valon edessä ja poltti tupakkaa ketjussa.
Harvinaisen syndrooman seurauksena äidin näkökyky oli heikentynyt niin, että hän oli lähes sokea. Hän myös kärsi voimakkaasta valoherkkyydestä, joten ulos meneminen olisi ollut muutenkin haastavaa.
Masennuksesta kärsinyt äiti ja Callie asuivat kahdestaan. Isä oli lähtenyt matkoihinsa jo kauan sitten, eikä ollut tullut takaisin. Äidin ja tyttären koti muistutti usein kaatopaikkaa.
”Pyykkejä ei pesty eikä petivaatteita vaihdettu kuukausiin ja tiskivuori homehtui keittiössä”, Callie kertoo.
Hän joutui kantamaan vastuuta äidistään ja monista perheen asioista pienestä pitäen. ”Hyvää tarkoittavat aikuiset aina sanoivat, että olin kypsempi ja fiksumpi kuin ikäiseni. En kuitenkaan tahtonut olla kypsä, sillä olisin halunnut olla lapsi.”
Katso alta kuva Calliesta hänen Instagram-tililtään.
Syvimmät arvet Callieen jätti kuitenkin äidin harjoittama henkinen väkivalta. ”Kuulin häneltä päivittäin, että olin ”myrkyllinen, idiootti pikkunarttu” ja ”hyödytön, häijy kakara.”
Äidin ja tyttären keskustelut noudattivat yleensä tiettyä kaavaa: Puheenaihe kärjistyi tappeluksi, äiti laukoi alistavia kommentteja, Callie alkoi itkemään ja äiti vetosi tämän syyllisyyden tuntoon, jotta tyttö olisi pyytänyt häneltä anteeksi.
Kun tätä jatkui vuosikausia, luuli Callie, että tällaista elämä ja rakkaus todella ovat.
Uusi, rakastava perhe
Kun Callie oli 20-vuotias, muutti hän pois kotoa. Hän aloitti uuden elämän Santa Cruzissa, joka sijaitsi parin sadan kilometrin päässä hänen lapsuudenkodistaan.
”Tutustuin siellä upeimpiin ihmisiin, joita olen eläessäni koskaan tavannut. Tämä piti sisällään miehen, josta tulisi aviomieheni ja hänen perheensä - minun uuden perheeni.”
Callie piti yhteyttä äitiinsä vaihtamalla kuulumisia puhelimessa. Vuosien kuluttua vanhat haavat kuitenkin aukesivat, mikä sai Callien katkaisemaan välit äitiinsä.
”Puhuimme työstäni, poikaystävästäni ja televisio-ohjelmista, joita hän oli viime aikoina katsellut, kunnes kuulin äitini törkeät sanat matkaavan satoja kilometrejä taas luokseni, suoraan korvaani; hän kutsui minua jälleen ”idiootiksi.”
Niin raastavaa kuin olikin tämä oivaltaa, niin hän ei olisi pystynyt olemaan koskaan sellainen äiti, jonka olisin ansainnut. Minun oli pakko polttaa sillat takanani.”
Alla kuva Calliesta ja hänen kumppanistaan.
Uusi, rakastava perhe osoitti Callielle, että hänestä välitettiin uudessa kotikaupungissa:
"Yhtenä jouluna tuleva appiukkoni tarttui minua olkapäistä liikutuksen kyyneleet silmissään, katsoi minua silmiin ja sanoi: ”Sinä kuulut tänne.” Ja niin minä kuuluinkin.”
Callie ja hänen elämänkumppaninsa aloittivat hääjärjestelyt, jotka sujuivat ilman paniikkia. Ennen kuin Callien oli määrä astella alttarille, tuli hänelle tieto äidin sairauksista. Äiti olisi tahtonut itse kertoa Callielle diagnoosistaan.
“Minun täytyi päättää, kumpi olisi pahempaa: Jutella taas äidilleni, päästää hänet osaksi elämääni ja häihini ja heittäytyä samalla takaisin kärsimyksen ja manipuloinnin kitaan; vai antaa hänen kuolla ilman, että puhuisin hänelle enää ikinä.”
Äiti kuoli yksin
Callie teki sydäntä särkevän päätöksen, joka kuitenkin tuntui oikealta. Hän päätti, että äiti saisi kuolla ilman hänen yhteydenottoaan. ”Tunsin koko uudistunutta ja onnellista sieluani myöten, että olisi mahdotonta luoda tervettä suhdetta äitiini. Sitäkin oleellisempaa oli, etten tahtonut olla hänen kanssaan tekemisissä.”
Äiti ei saanut kutsua häihin, eikä edes puhelinsoittoa tyttäreltään. Sen sijaan Callie nautti hääpäivästään täysillä. ”Ei ollut hetkeäkään, ettenkö olisi tuntenut oloani täysin hyväksytyksi, rakastetuksi ja juhlituksi. Helpotuksekseni häissämme ei tuntunut puuttuvan mitään äidistäni huolimatta.”
Alla kuva Calliesta hänen hääpäivänään.
Vuosi diagnoosin kuulemisen jälkeen Callie sai viestin, jossa kerrottiin hänen äitinsä kuolleen. Vaikean surutyön jälkeen Callie tunsi itsensä viimein vapaaksi.
”Surutyö on kipeää ja monimutkaista, kun se kohdistuu naiseen, jonka viimeiset sanat minulle olivat: “Olet idiootti.”
Mutta hänen kuolemansa kivulias hyväksyminen toi mukanaan valtavan helpotuksen. Osa minusta, mikä oli ollut hänen särkyneen ja itsekkään sydämensä vankina, palautettiin takaisin minulle hänen kuoltuaan.
Nyt saan jakaa elämäni ja olla oma itseni rakastavan perheeni kanssa, joka on vienyt sydämeni lopullisesti.”
Lue myös: Minun tarinani: Sain joululahjaksi risuja ja niillä selkääni
Lähde: Cosmopolitan
