Kuva: Shutterstock
Sinulle rakas mieheni, joka nukuit pois aivan yllättäen: "Kanssasi olin vahva, kaunis ja riittävä"
Avoin kirje -sarjassa ihmiset kirjoittavat avoimesti ja rohkeasti asioista, jotka ovat jääneet sanomatta tai kuulematta.
"Siitä ei ole kauaa, mutta pitkä ikuisuus on edessä. Vajaa pari kuukautta sitten sinä kuolit. Yllättäen. Viereeni. Aamulla sinut löydettyäni, en ole kyennyt elämään elämääni normaalisti. Osa minusta kuoli sinä päivänä, enkä ole ollut enää oma itseni sen jälkeen. Itsetuntoni on murentunut. Olen hauras ja usein alakuloinen, mutta osaan piilottaa sen hyvin muilta. Kaipaan sinua niin paljon, mieli on täynnä kysymyksiä. Miksi, miten, milloin, etkö voisi tulla vain takaisin? Olit elämäni ensirakkaus ja tämä päättyi näin. Sinä toit valoa niin monen muunkin elämään.
Huomasin uppoutuvani silmiisi, kun puhuit. Olit lämmin, hauska, ja aina tukena. Et antanut minun velloa murheissani, vaan kannustit eteenpäin. Kanssasi olin vahva, kaunis ja riittävä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin omana itsenäni riittävä. Oli sinussa myös virheitä, mutta silmissäni ne tekivät sinusta kauniimman. Otin sinut sellaisena kuin olit. Ja sinä minut. Hyväksyimme toisemme. Rakastuimme toisiimme nopeasti ja suhteemme oli täynnä iloa ja intohimoa. Emme edes riidelleet turhia. Suhteemme oli täydellinen, mutta sinut vietiin minulta ja tyttäreltäni noin vain pois. Miksi, mikä oli tämän tarkoitus? Sinua jäävät kaipaamaan niin suuri joukko, sinun perheesi, me, sukulaiset, ystävät. Miksi siis juuri sinut piti ottaa pois? Sinulla ja meillä, ja muilla oli kaikki hyvin.
Kerroit minulle tajunneesi, ettet ole ennen minua rakastanut ketään oikeasti, vaikka olit luullut niin. Sanoin sinulle täysin samoin, se tunne oli jotain erilaista ja ainutlaatuista. Lupasimme, että olemme aina siinä, toisiamme varten.
Olin nuori ja hölmö, tein virheitä, sinäkin teit, mutta kaikesta selvisimme, sillä rakastimme ja viimeinen mitä olisimme halunneet olisi ollut ero. Kuitenkin kuolema päätti tulla ja rikkoa meidät. Rakkautemme kuitenkin säilyy ikuisesti. Ehdimme mennä kihloihinkin, olla kihloissa kuukauden. Olen aina sinun ja sinä minun, vaikka elämässä menisinkin joskus eteenpäin. Rakastan sinua aina. Kamalinta tässä oli se, että se olin minä, joka sinut viereltäni aamulla löysin. Täynnä kysymyksiä ja ihmetyksiä, miten helvetissä tämä on mahdollista?
Kaipaan sinua niin paljon, elämä oli edessä, suunnitelmamme ja kaikki menivät pieleen. Kuolema on niin arvaamaton eikä se kysy, jos se ottaa. Mieltäni lämmittää muisto, että ehdin perjantai-iltana sanoa, kuinka sinua rakastan ja samat sanat kuulin suustasi ennenkuin nukahdin kainaloosi. Aamulla herättyäni pahin pelko kävikin toteen, kun et enää herännytkään.
Miksi? Teitkö jotain? Tapahtuiko jotain? Päässäni pyörii kysymyksiä, joihin en ikinä tule saamaan vastausta.
Sinua rakkaudella kaivaten kihlattusi"
Lue kaikki aikaisemmat avoimet kirjeet täältä.
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen reija.saarinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.
Lue myös: Äidilleni: "Halusit muokata minusta sen täydellisen lapsen, joka en muuten ollut"
