Ensimmäisiä menestyviä naisräppäreitä olleen Mariskan biisejä sensuroitiin aluksi: "Siitä tapeltiin"
Kun Mariska eli Anna Maria Rahikainen 2000-luvun alussa alkoi räpätä, ei hänen kaltaisiaan ollut Suomessa alalla juuri muita. Mariska oli ensimmäisiä kaupallisesti menestyviä naisräppäreitä ja tuli siis auranneeksi polkua, jota kukaan muu ei Suomessa ollut aiemmin kulkenut.
Tuosta on kulunut jo parikymmentä vuotta, mutta vasta viime vuosina naisräppärit ovat tulleet enemmän edustetuiksi rap-muusikoina.
Vaikka Mariska olikin ensimmäisiä ja ainoita, ei hän tuolloin ajatellut, että tiellä olisi ollut sukupuolesta johtuvia lasikattoja. Pikemminkin hän koki saavansa jopa enemmän huomiota uralleen, koska oli ensimmäisten naisräppäreiden joukossa.
- Se oli siinä mielessä kiitollista, että vaikka taidot eivät olleet päätä huimaavia, sain kuitenkin mahdollisuuden. Luulen, että huomioarvo oli taattu sillä, että ikään kuin pioneerina tekee jotain juttua, Mariska muistelee.
Voit kuunnella haastattelun kokonaisuudessaan alta tai Podplaysta.
Tien näyttäminen tuo mukanaan myös aivan omanlaisensa vapauden, sillä kangas on koskematon. Helppoa tai hedelmällistä se ei siltikään aina ole.
- Yleensä pioneerihomma on aika epäkiitollista. Kun asiat alkavat tulla tutuiksi, isomman osan ihmisistä on helpompi hypätä messiin. Mutta samalla kenttä on tyhjä ja paikka vapaana, saa vapaammin tehdä, muusikko kuvailee.
"Moni on ottanut herneen nenään"
Myöhemmin rap on vaihtunut muun muassa popiksi ja paikoin jopa iskelmäksi. Mariska onkin yksi nykymusiikin arvostetuimpia sanoittajia, joka tekee paljon musiikkia myös muille artisteille. Hänet muistetaan esimerkiksi kirjoittamistaan moderneista klassikoista kuten Mestaripiirros tai Missä muruseni on. Nämä ovat mainintoja kaupallisesti menestyneistä kappaleista, mutta Mariskan uralle mahtuu myös teoksia, joiden kohdalla edes julkaisu ei ole ollut itsestäänselvyys.
Mariska kertoo pitäneensä sitkeästi päänsä oman taiteensa suhteen, mutta joutuneensa toisaalta paikoitellen myös maksamaan siitä menetettyään esimerkiksi kaupallisesti tärkeitä töitä.
- Kaupallinen on usein keskitie ja kädenlämpöinen. Olen tehnyt ihan hasardiratkaisuja. Sitten olen maksanut niistä paljon.Tai en ole maksanut, mutta on jäänyt saamatta ja kotiuttamatta paljon pennejä. Mutta sainpahan tehdä oman pääni mukaan ja kantapään kautta oppia, mitä tapahtuu, jos tekee näin tai näin. Se on ollut pidempi polku, muusikko kuvailee.
Ovia on paiskottu muun muassa kappaleiden kuten Mari-Johanna tai Balladi vuoksi. Lopulta kappaleet julkaistiin kyllä, joskin hieman sensuroituina versiona. Silti Mariska menetti niiden myötä silloisia kampanjoitaan.
- Balladista piti ottaa säkeistö pois ja Mari-Johannasta lähti kaiken maailman kampanjoita, joissa olin messissä. Siitä tapeltiin levy-yhtiössä, sain tahtoni läpi. Se on kannabis- ja naisrakkausmyönteinen laulu, sitä ei Suomessa ainakaan siihen aikaan katsottu hyvällä, varsinkaan naiset eivät saaneet laulaa sellaista, Mariska muistelee.
Mariska sanoo suoraan, että hänen perimmäinen tarkoituksensakin on ollut provosoida. Nykyisin se tuntuu kuitenkin uuvuttavalta.
- Moni on ottanut herneen nenään, kuten oli tarkoituskin. Olen onnistunut siinä, mutta samaan aikaan on tuntunut tosi ärsyttävältä, kun ihmiset alkavat haukkua ja ovat tosikkoja. Ei se provosointi ehkä ole enää se juttu. Se on niin raskasta, kun kaikki suuttuvat. Helpommalla pääsee, kun ei ole joka väliin sohaisemasssa. On parempaakin tekemistä, Mariska naurahtaa.
Muusikko kertoo, että varsinainen omavaraisuus saavutettiin vasta 30 ikävuoden tienoilla. Siihen asti kaikki, joka tuli, myös meni.
- Oli lihavia vuosia, hassasin heti kaiken ja tarjosin kaikille kaiken. Ne oli äkkiä poltettu. Ei mulla ollut kaksikymppisenä mitään suunnitelmallista toimintaa rahojeni kanssa. Äitini mesenoi silloin, kun oli tiukempia aikoja. Kolmenkympin hujakoilla musta tuli omavarainen toimija, se on vaatinut 10 vuoden taloudellista supporttia, Mariska kertoo.
Siitä syystä hän ei myöskään harmittele toisille artisteille menneitä kappaleitaan, päin vastoin. Mariska uskoo, että muiden esittäminä ne ovat nousseet sellaisiksi hiteiksi, joita ovat. Ja kun tekee toisille kaupallisempia kappaleita, voi silloin itse säilyttää vapauden kokeellisempaan taiteeseen omalla nimellään.
- Artistina on tosi köpöistä, jos on vain artistikortin varassa, koska silloin on täysin riippuvainen ihmisten suosiosta. Sitten joutuisi varmasti tekemään paljon enemmän kompromissejä taiteen suhteen. Ajattelin, että ansaitsen rahani toisella tavalla, pääosin kirjoittamalla muille ja sitten itse häröilen jos häröilen ihan mitä haluan, Mariska perustelee.
Yksi uuden albumin kappaleista äänitettiin humalassa
Mariskan tekemät hittibiisit ovat koskettaneet sekä jääneet elämään. Voisi siis ajatella hänen löytäneen jonkin menestysreseptin, jolla kappaleita tehdään. Muusikko itse kertoo kokeilleensa kaikkia mahdollisia tapoja biisinkirjoituksessa. Hän julkaisi juuri uuden albuminsa Mäihä, jonka kappaleista Finlandia äänitettiin humalassa. Mariska kuitenkin jatkaa, ettei koe taiteen teon vaativan alkoholia.
- Se oli demotilanne, kun nauhoitettiin sitä ja todettiin, että siitä tuli niin hyvä. Mutta ei se ole mikään sääntö. Tärkeä tekijä itselleni kirjoittamisen sujumisessa on, että tilanne on viihtyisä ja fiilis kiva. Sen jälkeen on toisarvoinen asia, oliko se lenkkimakkaraa vai siideriä. Me bailattiin, koska mestat olivat kiinni. Meillä oli isot bileet, joiden ohessa valmistui aina yksi biisi, Mariska kertoo.
Innoittajia Mariska löytää omasta elämästään. Hän pitää epätodennäköisenä, että aidolta kuulostavaa biisiä voisi sanoittaa aiheesta, joka on itselle täysin vieras.
Esimerkiksi suurinta osaa Mariskan tekemistä rakkauslauluista tähdittää sama henkilö. Muusikko kertoo, että toisinaan ihmiset myös tunnistavat itsensä hänen kappaleistaan, ja sitten on kertoja, kun tulkinta menee aivan pieleen.
- Aina välillä kerron, jos joku on päässyt sinne seikkailemaan. Välillä läheiset ovat tunnistaneet itsensä, vaikka ne eivät ehkä olekaan kertoneet heistä. Sillä ei ole periaatteessa väliä, se on vain knoppitietoa mun ja muutaman ihmisen välillä, jotka tietävät, kenestä biisit kertovat. Olen spoilannut heiltä illuusion Mestaripiirroksesta, mutta en aio pilata sitä muilta. Mun mielestä on ihanaa, että kaikilla on oma tilanne, johon haluavat liittää sen jutun. Se on tosi hyvä niin. Olisi vähän vääryyttäkin, jos niitä avaisi enemmän, Mariska pohtii.
Lue myös: Äitiys toi Mariskalle tunteen, että "kaikki järjestyy": "Olen ollut vähän yksinäinen kettu aiemmin"
Lue myös: Mariska haluaisi pyytää monilta anteeksi: "Pääsee melkein itku"
Lue myös: Mariskan uusi albumi on aikaisempaa herkempi: ’Äitiys on pakottanut kohtaamaan itsensä’