Kuva: Shutterstock
Illalla Tara peitteli lapsensa uneen, aamulla lapsi oli kuollut: "Sitä tuskaa ei pysty kuvailemaan"
Tara Terävän elämä muuttui rajusti reilut kymmenen vuotta sitten.
Tuoreessa selviytyjät-podcast-jaksossa kuullaan Tara Terävän tarina. Hänen elämänsä koki järkyttävän muutoksen reilut kymmenen vuotta sitten, kun hänen kolmen kuukauden ikäinen Luka-poikansa kuoli.
Mitään viitteitä tulevasta ei ollut. Terävä antoi lapselleen normaalisti iltamaidon ja peitteli tämän sänkyyn. Aamulla kaikki oli kuitenkin toisin.
- Aamulla heräsin ja vilkaisin sängyn vieressä olevasta puhelimesta kelloa, sillä ihmettelin, kun oli niin valoissa. Kello oli puoli kymmenen. Pelästyin ihan kauheasti sitä, miten kaikki ovat näin pitkään nukkuneet, Teräväinen kertoo ohjelman toimittajalle, Teemu Potapoffille.
Terävä nousi sängystään ja suuntasi lapsensa sängyn luo. Luka oli kalmankalpea eikä reagoinut äitiinsä millään tavalla.
- Luka ei herännyt ja minä menin ihan kamalaan shokkiin. Kävin vielä keittiössä hakemassa lämpimän maitopullon, jota yritin hänelle antaa. Hän ei tietenkään siihen reagoinut. Sen jälkeen soitin äidilleni, joka käski soittamaan hätäkeskukseen.
- Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, mitä olen hätäkeskukseen kertonut, hän jatkaa.
"Sitä tuskaa ei voi sanoin kuvailla"
Poliisi ja ambulanssihenkilökunta saapuivat paikalle. Elvytysyrityksestä huolimatta pientä poikaa ei voitu enää pelastaa. Täysin terve ja normaalisti kehittyvä poika, joka vain viikkoa aiemmin oppi hymyilemään, oli poissa.
Terävän mukaan se hetki, kun hän tajusi poikansa kuoleman on jotain sellaista, mitä ei voi sanoin kuvailla.
- Se murtaa sinut ja maailmasi ihan täysin. Sellaista kipua ja murhetta ei ole olemassakaan, kuin vanhemmalla, joka menettää lapsensa. Vanhemmalla, joka ei ole voinut pelastaa lastaan.
Terävä sai hyvästellä lapsensa ennen kuin ambulanssi vei hänet pois. Tuona hetkenä koetun tuskan määrää on vaikea kuvailla.
- Kun pitää kuollutta lastaan sylissä, niin se on loppumaton se tuskan ja epätoivon määrä. Jotain menee rikki sillä hetkellä, ja tuntuu, että kukaan ei voi sitä tuskaa ikinä parantaa.
(kuva: Shutterstock)
- Seuraavat kolme neljä päivää menin täydessä sumussa. En tehnyt muuta kuin itkin.
Terävän mukaan yksi pelastava tekijä oli kuitenkin hänen vanhempi poikansa, jonka vuoksi arkisista rutiineista oli pakko pitää kiinni.
- Esikoiseni pelasti minut. Se tuska oli niin murskaavaa. En ole ollenkaan varma, ettenkö olisi tehnyt jotain typerää ja peruuttamatonta, jos minulla ei olisi ollut lasta, jonka rutiineista piti pitää kiinni.
"Hän luuli, että Luka tulee kotiin"
Lukan hautajaiset olivat Terävälle suuri koettelemus. Yksi tuskallisimmista asioista oli hänen vanhimman poikansa reaktio.
- Hautajaiset olivat ihan kamalat. 80-senttisessä arkussa on jotain niin pahasti väärin.
- Yksi tuskallisimmista asioista oli kuitenkin mun vanhimman pojan reaktio. Kun lähdettiin Lukan hautajaisiin, niin hän otti pikkuautoja mukaan, kun hän luuli, että me mennään hakemaan Luka kotiin. Sitten kun hän tilanteen tajusi, hän itki lohduttomasti, Terävä muistelee.
Tapahtumasta on nyt aikaa yli kymmenen vuotta. Elämä on jatkanut kulkuaan, mutta päivääkään ei mene ilman ajatusta Lukasta.
- Päiväkään ei mene, etten häntä kaipaisi. Mutta onnellisia päiviä on paljon. Onnellisia muistoja myös hänestä on paljon. Nykyään voin muistella häntä myös muuten kuin tuskan kautta.
- Sen kuitenkin haluaa sanoa kaikille, että koskaan ei voi tietää mikä hetki on viimeinen. Muistakaa vaalia rakkaidenne kanssa vietettyä aikaa.
Miten Terävä pääsi elämässään eteenpäin, ja miten hän voi nyt? Mitä hän tajusi katkeruudesta ja sen kanssa elämisestä? Sen kuulet, kun kuuntelet koko haastattelun alta.
Lataa RadioPlay ilmaiseksi täältä ja kuuntele kaikki ohjelman jaksot.
Lue myös: Kolmen lapsen isä on nyt Tiia: "Negatiivista palautetta tuli hyvin vähän"
Lue myös: Milja eli vuosia väkivaltaisessa parisuhteessa: "Sitä ei edes ymmärrä, että sinulle tehdään väärin"
Lue myös: Mistä tunnistat peliriippuvaisen? Koukussa ollut Riku paljastaa
