"Paljonko lapsenne maksoi?" - 11 kysymystä, joita adoptiovanhemmat eivät halua kuulla
Suosittu bloggaaja Dan Pearce on kirjoittanut 11 kohdan ohjeet siitä, mitä adoptiovanhemmille ei tulisi sanoa. Pearce tietää, mistä puhuu - hänen poikansa kun on adoptoitu.
Dan Pearcen Single Dad Laughing -blogin pelkillä Facebook-sivuillakin on 191 000 tykkääjää. Miehen sanomisia seurataan tarkkaan ja Noah-pojan yksinhuoltajaisä myös kirjoittaa mielenkiintoisia artikkeleita päivittäin. Miehen tuorein artikkeli käsittelee adoptiovanhemmuutta, ja asioita, joita lapsensa adoptoineet vanhemmat eivät halua vieraiden ihmisten tai ystäviensä suusta kuulla.
Alla listattuna ovat 11 kysymystä tai asiaa, joita adoptiovanhemmille ei Pearcen mukaan ikinä tulisi esittää tai sanoa.
1. "Kuinka paljon lapsesi maksoi?" Kysymys loukkaa, sillä adoptiovanhemmat eivät todellakaan ole ostaneet lastaan. He ovat maksaneet laki- ja muita kuluja saadakseen adoptioprosessin saatettua loppuun, mutta missään nimessä se ei tee lapsesta tuotetta tai ostosta.
2. "Keneltä julkimolta sait inspiraation adoptioon?" Oletko tosissasi? Angelina Jolien tai Sandra Bullockin adoptioilla ei ollut mitään tekemistä elämäni isoimman päätöksen kanssa, sanoo Pearce.
3. "Missä hänen oikea isänsä/äitinsä on?" Kysymys on vanhempia kohtaan hyvin loukkaava, sillä adoptiovanhemmat ovat lapsen oikeita vanhempia. Lisäksi kysymys hämmentää lasta pahasti: "Eivätkö nämä olekaan minun oikeita vanhempiani?" Oikea termi lapsen "alkuperäisistä" vanhemmista on biologinen vanhempi, mutta edes oikealla termillä asiaa ei tule tiedustella lapsen kuullen.
4. "Tulette varmasti raskaaksi heti, kun saatte adoption läpi." Useat vanhemmat päätyvät adoptioon, kun biologisen lapsen saaminen on havaittu lähes mahdottomaksi. Asian takana on usein paljon kyyneliä ja tuskaa, eivätkä kommentit mahdollisesta "luonnollisesta" perheenlisäyksestä lohduta ketään.
5. "Miksi hänen vanhempansa antoivat hänet pois?" Kysymys loukkaa lasta ja jättää arpia, joita on mahdotonta kuvitella. Lisäksi se on vanhempien mielestä epäasiallinen ja tungetteleva. Asia ei Percen mukaan kuulu kenellekään, eikä siitä tulisi kysyä adoptiovanhemmilta.
6. "Hän näyttää aivan siltä/käyttäytyy aivan siten, kuin olisi oikeasti sinun lapsesi!" Pearcen mukaan kommentti on ehkä yksi typerimmistä, jonka adoptiovanhemmalle voi sanoa. Kyseessä on vanhempien oikea lapsi, vaikka hän ei biologinen olisikaan.
7. "Rakastatko häntä yhtä paljon kuin jos hän olisi sinun omasi?" Pearcen mukaan kysymykseen ei ole kuin yksi vastaus, ainakin jos sen saa suuttumukseltaan sanottua. Adoptiolapsi on oma siinä missä biologisetkin lapset.
8. "Olet hieno ihminen kun adoptoit." Pearce muistuttaa, että adoptiovanhemmat eivät ole sen hienompia ihmisiä kuin biologiset vanhemmatkaan. Monesti adoptio on myös yhtälailla itsekäs, kuin uhrautuva teko, eikä jalustella nostaminen hyödytä ketään - päinvastoin, se vain luo turhia paineita.
9. "Kuulin eräästä pariskunnasta, joka adoptoi tyttövauvan, mutta yhtäkkiä tytön biologinen isä palasi kuvioihin ja otti lapsen takaisin." Pearcen mukaan typerien kauhutarinoiden kertominen adoptiosta on lapsellista ja tylyä. Lisäksi tarinat ovat yleensä aina epätosia.
10. "Kärsiikö hän siitä, että hänet on adoptoitu?" Pearcen mukaan kysymyksen esittäminen lapsen kuullen on varma tapa varmistaa, että lapsi kärsii asiasta.
11. "Oi voi, adoptiotahan joudutaan yleensä odottamaan vuosia ja vuosia." Ihan tosi, haluaisitko sinä kuulla tuollaista jonkun suusta? Ole ystävällinen. Jos itse haluaisit jotain oikein kovasti, olisiko sinusta mukava kuulla besserwissereiden suusta, kuinka kauan asian saavuttamiseen kestää.
Lähde: Danoah.com
