Katja, 35: Jos puolisosta tulee itsestäänselvyys, ollaan vaarallisilla vesillä
Katja saa parhaimmat kohteliaisuudet lapsiltaan illan pimeinä tunteina.
Katja, 35, naimisissa, toimistoassistentti ammatiltaan
Perhe: Mies sekä 11- ja 7-vuotiaat pojat.
1. Minkälainen äiti olet?
Olen rakastava, osallistuva, johdonmukainen, reilu mutta myös vaativa. Lapsilleni toitotan tällä hetkellä sitä, että koulu tulee ensin - sitten vasta harrastukset ja kaverit.
Olen erittäin epäitsekäs äiti. Mies välillä kuittaa, että pitäisikö napanuora jo katkaista tietyissä asioissa. En silti ajattele, että olen liian huolehtiva. Kyllä sekin aika vielä tulee, kun en enää kelpaa.
Oma äitini ei työkiireiltään ehtinyt juurikaan touhuamaan ja leikkimään minun ja sisarusteni kanssa. En halua samaa omille lapsilleni. Itselläni ei ollut lapsena harrastuksia, mutta nyt kuskaan mielellään omia lapsia heidän harrastuksiinsa.
2. Milloin olet kokenut rankimmat aikasi äitinä?
Mieheni ulkomailla työskentelyn vuoksi olen ollut lasten kanssa kolmistaan pitkiäkin aikoja ja hoitanyt yksin arjen pyörittämisen. Se on ollut rankinta äitiydessä. Niistäkin rankoista vuosista selvittiin, mutta uudestaan en tuohon tilanteeseen haluaisi. Ehkä oma epäitsekkyyteni auttoi: en harmitellut sitä, että en itse juurikaan päässyt omiin menoihini. Hatunnosto kaikille vanhemmille, joille yksinhuoltajuus on arkipäivää!
3. Milloin olet äitinä onnellisimmillasi?
Äitinä olo on onni jo itsessään. Terveistä lapsista olen paitsi onnellinen myös erittäin kiitollinen.
Erityisen onnellinen olen myös silloin, kun vietämme aikaa yhdessä koko perheen kesken - vaikkapa vaan ihan kotona. Erityisen onnelliseksi tulen myös omien lasten onnistumisista ja siitä, että he tuntuvat pärjäävän hyvin koulussa ja vapaa-ajalla kavereiden kanssa sekä harrastuksissa.
Kun oma lapsi saa kehuja hyvästä käytöksestä perheen ulkopuoliselta, niin silloin tietää, että on jotain osannut vanhempana tehdä oikein. Onnellisimmillaan tämä äiti on kuitenkin silloin, kun hyvän yön ja rakastan sua -toivotusten jälkeen peiton alta kuuluu: "Mäkin sua!".
4. Miten vaalit omaa aikaa arjessa?
Nyt kun molemmat lapset ovat kouluikäisiä ja pärjäävät hetken kotona ilman aikuista, niin on helpompi ottaa aikaa itselle. Lasten ollessa pienempiä en sitä omaa aikaa niin kaivannutkaan, vaan menin arjessakin lasten ehdoilla. Sen jaksoi hyvin, kun tiedosti, että pian koittaa aika, jolloin on helpompi taas harrastaa ja mennä omiin menoihin.
Omalla ajalla käyn esimerkiksi jumpassa, lenkillä, hiihtämässä ja koiran kanssa ulkona. En pidä hampaat irvessä kiinni omista menoistani, mutta aika kivasti olen saanut omaakin aikaa.
5. Miten hoidatte parisuhdetta arjessa?
Ollaan mieheni kanssa oltu pitkään yhdessä, eikä taival ole aina ollut ruusunpunainen. Erokin on ollut lähellä, mutta tahtoa rakastaa on ollut sitten kuitenkin enemmän.
Niin klisee kun se onkin, niin parisuhdetta pitää hoitaa. Toisen päivittäinen huomioiminen ja molempien osallistuminen perheen arkeen ja kotitöihin on tärkeää. Kun toisesta tulee itsestäänselvyys, niin ollaan vaarallisilla vesillä. Käymme mahdollisuuksien mukaan yhdessä lenkillä tai hiihtämässä. Silloin tällöin käydään lounastreffeillä, iltaisin elokuvissa tai konserteissa.
Lasten nukkumaanmenon jälkeen ollaan vielä hetki valveilla ja näistä hetkistä ollaan yritetty pitää kiinni. Tosin nyt kun lapset ovat isompia ja valvovat myöhempään, niin tuntuu, että se kahdenkeskinen aika tuppaa jäämään liian vähäiseksi. Mutta sitten voi vaikkapa järjestää jonkun pienen kahdenkeskisen reissun. Sellainen matka meilläkin on pian edessä.
