Tahdotko lapsesi pärjäävän ihmissuhteissaan? Pystyt vaikuttamaan
Kliininen psykologi ja luennoitsija Leslie Becker-Phelps kertoo Psych Central -sivustolla, että epävarmuus ihmissuhteissa juontaa monesti juurensa lapsuuteen. Silloin ihmisen tapa kiintyä toisiin alkaa kehittyä.
Jos pienet lapset tuntevat, että vanhempien läsnäolo on epäjohdonmukaista, saa se heidät ahdistumaan. Tunne on luonnollinen, sillä tarvitsevathan pikkuiset huoltajiaan selviytyäkseen.
Jotkut vanhemmat antavat lapsilleen huomiota vasta, kun muksut ovat ahdistuneita. Nämä lapset saattavat tulla huomioiduiksi myös lähestulkoon vain silloin, kun kysymys on muiden tarpeista.
Becker-Phelpsin mukaan lapsen epäjohdonmukainen huomioiminen johtaa ajan kanssa siihen, että tenavalle kehittyy luonteenomainen tarve saada huomiota ja hän tarvitsee aina muiden apua rauhoittuakseen. Hänestä myös tuntuu, että muiden tuki ja huomio täytyisi ansaita.
Jos lapset eivät saa ehdotonta huomiota, saattaa se saada heidät tuntemaan itsensä viallisiksi. Tällöin lapsista voi tuntua, ettei heitä rakasteta sellaisina, kuin he ovat. He voivat kokea, että rakkaus riippuu siitä, mitä he tekevät muiden eteen ja kuinka hyvin he pystyvät vastaamaan muiden tarpeisiin.
Kyseiset ajatukset vaikuttavat negatiivisesti ihmissuhteisiin mahdollisesti jo lapsuudessa. Ongelmat korostuvat etenkin myöhemmin, kun lapsena vähäiselle huomiolle jääneet ihmiset takertuvat muihin. He ovat usein myös mustasukkaisia ja pelkäävät olevansa pettymys toisille.
Pienentääkseen lapsensa riskiä kasvaa todella epävarmaksi, kannattaa tenavien seurassa olla läsnä koko sydämensä kanssa ja muistaa ehdottomat huomionosoitukset.
Lue myös: Älä rankaise kiukuttelevaa lasta väärin: Kokeile seitsemää oikeasti tehokasta keinoa
Lähde: Psych Central