Metallican levyt laitettiin paremmuusjärjestykseen: "Vain yksi voi haastaa Master of Puppetsin!"
Sija 11: St. Anger (2003)
Metallican uran pisin levytystauko päättyi 2003, kun bändi julkaisi St. Anger -albumin. Pitkäaikainen basisti Jason Newsted erosi yhtyeestä ennen St. Angerin äänityksiä ja uudeksi basistiksi löydettiin Suicidal Tendenciesissä tunnetuksi tullut Robert Trujillo. Albumin saundi oli kiukkuinen ja biisit olivat pelkistettyjä. Esimerkiksi kitarasoolot oli riisuttu kappaleista kokonaan pois. Kriitikoiden ja fanien reaktiot albumiin olivat vaihtelevia.
Renen arvio: Tämän albumin saundimaailma on todella haastava. Levy ei kuulosta yhtään pieteetillä tehdyltä. Tämä taisikin olla Metallicalle ensisijaisesti terapialevy, jolla yhtye hoiti itseään.
Mikon arvio: Kahden kesymmän levyn jälkeen Metallica lupasi palata raskaammaksi, mutta se tehtiin kyllä täysin väärällä tavalla. St. Angerilla kyllä painettiin kaasu pohjaan, mutta kun kukaan ei ohjannut, mentiin isosti seinään. Vasta nähtyäni Some Kind of Monster -dokumentin, ymmärsin, miten sekaisin bändi oli tätä levyä tehdessään. Se kuuluu levyllä ja ikävä kyllä ei hyvällä tavalla. En ole kuunnellut tätä albumia enää vuosiin ja tuskin tulen ihan pian kuuntelemaankaan.
Albumin kohokohdat:
Rene: Nimibiisi St. Anger on levyn vähiten huono kappale.
Mikko: Vaikea valita yhtä, koska kaikissa kappaleissa on elementtejä, jotka myös ärsyttävät. Poimitaan Unnamed Feeling, jonka ärsyttävä elementti on rummut, mitkä kuulostavat hetkittäin siltä kuin Ulrich hakkaisi rumpujen sijaan peltitynnyreitä.
Jatka lukemista
