Miten 17-vuotias teinityttö nousi maailman vaikutusvaltaisimmaksi?
(kuva: AOP)
Uudella albumillaan Lorde ei enää laula teinien arjesta, koska hän ei enää ole teini. Nyt pyöritään yökerhojen, bileiden ja niiden jälkeisen tyhjyyden ja yksinäisyyden ympärillä. Musiikillisesti ollaan tultu suuri harppaus elektronisesta esikoisalbumista akustisempaan suuntaan, sillä nyt pianolla on keskeinen rooli levyllä.
- Vietin albumin julkaisun alla unettomia öitä, kun jännitin sitä, miten ihmiset reagoivat siihen. Olin tämän albumin kanssa niin pikkutarkka kuin voi olla. Aivan jokainen hetki levyllä ja jokainen pienikin yksityiskohta ovat huolella mietittyjä, Lorde sanoo ja perustelee pikkutarkkuuttaan 1977 ilmestyneellä klassikkoalbumilla.
- Olen suuri Fleetwood Mac -fani. Heidän Rumours-albuminsa on periaatteessa syy siihen, miksi ylipäätään teen musiikkia. Musiikkia tehdessäni mietin aina tuota albumia ja sitä, että elleivät Fleetwood Macin jäsenet olisi olleet niin järjettömän pikkutarkkoja tuota levyä tehdessään, ei siitä olisi tullut sellaista huikeaa merkkipaalua, mikä se nykyään on.
Melodrama-albumi ansaitsee kehut myös upeasta kansikuvastaan. Albumin kannen öljyvärimaalaus muistuttaa lp-ajan huikeita levynkansia, mitkä olivat kuin taideteoksia. Lorde ottaa kehut vastaan aidosti ilahtuen, eikä tule yllätyksenä kuulla, että kansikuvakin on ollut hänen ideansa.
- Niin monet albumien kannet näyttävät nykyään sellaisilta, että olisin voinut itse tehdä ne omalla tietokoneellani. Eli otetaan vain kiva valokuva ja laitetaan siihen tekstit päälle.
- Jotkut rakastavat singlejä ja jotkut soittolistoja, mutta minä rakastan albumia mediana ja kokonaisuutena. Halusin Melodramaan kannen, joka vastaa levyn sisältöä. Inspiraatio öljyvärimaalaukseen tuli Joni Mitchellin Both Sides, Now -albumin kannesta, johon hän maalasi omakuvansa.
Lorde ei maalannut Melodraman kantta itse, vaan sen teki amerikkalaistaiteilija Sam McKinniss. Maalauksen värimaailma valikoitui Lorden silmien kautta. Hänellä on nimittäin neurologinen tila nimeltä synestesia, jonka takia hän näkee kaikki kuulemansa äänet myös väreinä. Normaalit ihmiset voivat joutua vastaavaan tilaan esimerkiksi LSD:n käytön seurauksena. Lordella se on päällä koko ajan.
- Onneksi olen iän myötä oppinut vähän hallitsemaan sitä ja jättämään värejä taka-alalle, koska se kokemus voi muuttua välillä todella voimakkaaksi. Mutta musiikkia kirjoittaessa annan värien näkyä ja se on ihmeellistä. En tiedä, millaista olisi elää ilman tätä ominaisuutta, mutta olen kiitollinen siitä. Se on osa minua.
Maalauksen värit ovat niitä, mitä Lorde näkee levyään kuunnellessaan.
- Levyllä on paljon värejä, mutta kannessa ovat ne tärkeimmät: paljon sinistä ja violettiä sekä vähän pinkkiä.
Kun kannen öljyvärimaalaus on näin henkilökohtainen, ei fanien kannata haaveilla, että alkuperäinen teos ilmestyisi joku päivä myyntiin. Sen tunnearvo artistille on liian suuri.
- Se on minulla, enkä todellakaan tule myymään sitä. Se menee kotini seinälle, Lorde kertoo.
Tuo koti on Uudessa-Seelannissa. Se on yksi harvoja asioita, joihin hän on käyttänyt esikoisalbumista ansaitsemiaan miljoonia. Lorde ei ole rikastumisen myötä siirtynyt elämäntyyliin, jota hän Royalsilla arvosteli. Hänellä ei ole allaan Maybachia, eikä hän elä shampanjanhuuruista pintaliitoelämää. Hän kokkaa edelleen itse kotonaan ja tiskaa myös omat astiansa.
Justin Bieberit, Britney Spearsit ja monet muut teininä läpimurron tehneet artistit ovat sittemmin ajautuneet myös vaikeuksiin, kun kuvioihin on tullut päihdeongelmia, mielenterveysongelmia tai vaikeuksia virkavallan kanssa. Lorden kohdalla tällaisista ei ole ollut merkkiäkään, eikä hänessä näy jälkiäkään ylpistymisestä.
Olisi voinut kuvitella, että kun 16-vuotiaana nousee noin valtavaan maailmanmaineeseen, nousee se helposti päähän? Lorde kuitenkin arvelee tietävänsä, miksi näin ei ole käynyt hänelle.
- Olen täällä, koska rakastan kirjoittamista ja luomista niin paljon. Se on ensimmäinen asia, mikä on mielessäni, kun herään ja viimeinen asia, mitä ajattelen juuri ennen nukahtamista. Mietin koko ajan vain sitä, miten voisin tehdä musiikistani ja työstäni vielä parempaa. Kun se on päähuolenaiheeni, on aika vaikea ylpistyä.
- Ja vaikka tämänkin albumin kohdalla niin arvostelut kuin fanien reaktiot ovat olleet todella uskomattomia, niin minä mietin jo enemmän sitä, miten teen seuraavan levyn. En ole koskaan tyytyväinen, vaan etsin jatkuvasti tapoja olla parempi, Lorde kertoo ja sanoo, että tuon takia hänen on vähän vaikea ottaa kehujakin vastaan.
- Kun joku sanoo, että "Lorde, olet uskomaton", ajattelen aina, että "enkä ole. Tämä oli vasta ihan ok albumi, mutta seuraava tulee sitten olemaan parempi".
Hän kiittelee terveistä arvoistaan myös vanhempiaan ja sisaruksiaan, joiden kanssa hän on yhä todella läheinen. Äiti, Sonja Yelich, on Lorden tärkein tukija ja matkustaa usein tyttärensä kanssa ympäri maailmaa.
(juttu jatkuu seuraavalla sivulla)
Jatka lukemista
