Suomen kovin eurodance-tähti täyttää 50 vuotta: "Nykyään viisikymppinen ei ole enää ikäloppu!"
Kun Hasselhoffin vierailu ylitti kaikki odotukset, alkoi Hessu Reijonen tuoda maailmantähtiä Suomeen enemmänkin. 90-luvulla Hessu Reijonen profiloitui erityisesti Kauniit ja Rohkeat -sarjan tähtien tuojana. Sarjan näyttelijöistä ainakin Ronn Moss (Ridge), Jeff Trachta (Thorne), Teri Ann Linn (Kristen), Joanna Johnson (Caroline), Daniel McVicar (Clarke), Bobbie Eakes (Macy) ja Todd McKee (Jake) kävivät Suomessa Hessu Reijosen kutsumina.
Tähtivierailut työllistivät koko Reijosen perhettä.
- Meidät kasvatettiin sisilialaiseen mafiatyyliin siihen ajatukseen, että omista pidetään aina huolta. Olimmekin koko perhe aina faijalla hommissa, Marko muistelee ja kertoo, että hänelle julkkisvierailut olivat aina mieluisia työkeikkoja.
- Olin saanut juuri ajokortin, niin sain kunnian ajaa hienolla sponsoriautolla ja kuskailla näitä tähtiä.
Noista vierailuista syntyi ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet näihin päiviin asti. Ridgeä esittäneen Ronn Mossin kanssa Marko on yhteydessä säännöllisesti ja David Hasselhoffinkin kanssa silloin tällöin.
- Juuri vaihdettiin Ronnin kanssa viestejä. Hän kertoi olevansa tulossa Tallinnaan keikalle joulukuun alussa ja pyysi, että jos pääsisin irtautumaan omista arkikuvioistani, niin olisi kiva nähdä siellä.
Ronn Moss oli Reijosen perheelle tärkeä tuki, kun tragedia iski joulukuussa 1997. Hessu Reijonen sai sydänkohtauksen toimistonsa ala-aulassa. Elvytysyritykset eivät auttaneet vaan tunnettu manageri kuoli ollessaan vasta 52-vuotias.
Markon Katja-sisko asui tuolloin Los Angelesissa ja oli Ronn Mossilla töissä. Juuri ennen kuin suru-uutinen tuli, oli myös toinen sisko Miia hypännyt Los Angelesin koneeseen mennäkseen moikkaamaan siskoaan.
- Ronn Mossin sydämellisyydestä kertoo paljon se, että heti kun hän kuuli suru-uutisen, kutsui hän saman tien myös minut ja mutsin sinne. Se oli hieno ele ja siinä tilanteessa teki hyvää päästä täältä pois ja saada ajatukset irti.
Reijoset olivat Kaliforniassa kolme viikkoa Mossin vieraina. Moss halusi piristää Reijosia surun keskellä ja otti heidät mukaansa CBS:n studioille katsomaan Kauniiden ja Rohkeiden kuvauksia.
- Siinä näki, miten tavallisia kaikki tähdetkin ovat. Ronn meni aamulla studiolle, pisti pari jaksoa purkkiin ja palasi sitten kotiin tekemään kotitöitä.
Tuolta reissulta Marko muistaa yhden erikoisen sattumuksen.
- Yhtenä aamuna nukuin vierashuoneessa tavallista pidempään ja heräsin Ronnin musahuoneesta kuuluvaan soittoon. Menin katsomaan ja siellä olivatkin Ronn ja naapurissa asunut Richard Marx jammailemassa yhdessä.
Koska Marko Reijonen kasvoi viihdebisneksen keskellä ja tähtien ympäröimänä, ei ole ihme, että hän itsekin päätyi viihdealalle. Mutta Markosta ei tullut näyttelijää vaan muusikko.
- Kuuntelin 90-luvulla perjantai-iltaisin Salovaaraa. Sieltä alkoi tulla 2 Unlimitedeja ja Dr. Albaneita. Ysärimusa kolahti helppoudellaan, energisyydellään ja tarttuvuudellaan.
- Olin ollut Oulunkylän pop-jazz-opistossa ja soittanut siellä, enkä siis tullut ihan pystymetsästä. Intohimo ja halu ysäridancen tekemiseen oli kova. Kuulin, että DJ Kaippa tuottaa tuon tyyppisiä biisejä, joten soitin hänelle ja sanoin, että auta tekemään minusta Suomen Dr. Alban. Siitä se sitten lähti.
Marko Reijonen oli dance-tähdelle liian tavallinen nimi. Niinpä hänestä tuli Waldo. Kun hän nousi menestykseen, sai hän toistuvasti kuulla, että hän oli menestynyt kuuluisan isänsä ansiota.
- Nuo ilkeät huhut pyörivät sitkeästi ja sanottiin, että helppohan mun oli faijan avulla menestyä. Nyt 20 vuotta myöhemmin voin sanoa, että tein kaiken täysin itsenäisesti. Ei faijan suhteista ollut minun urani suhteen mitään apua. Ei se niin mene, että nostetaan puhelin ja sanotaan ”Tässä on Hessu Reijonen moi, voitko laittaa mun pojan biisin soimaan radioon”.
Todellisuudessa uran alku vaati paljon työtä varsinkin siksi, että Waldo yritti lyödä läpi genressä, joka oli Suomessa uusi. Täällä ei ollut ennen häntä menestyneitä englanniksi laulaneita eurodance-artisteja.
- Dance Nation oli yrittänyt, mutta niilläkään ei ollut tarpeeksi koukkua siinä, Marko muistelee.
Menestys ei tullut helposti.
- Artistiurani alku oli kyllä kova koulu. Silloin ei ollut Idolsia tai muita vastaavia pikalippuja tunnettuuteen. Olin koko ajan realisti homman suhteen ja tein ihan hitosti töitä.
Marko itse uskoi tekemiseensä ja menestymisen mahdollisuuksiin, mutta muilta uskoa tuntui puuttuvan. Hän yritti esitellä musiikkiaan ja ideoitaan musiikkimaailman ammattilaisille, mutta vastaanotto oli aluksi nuiva. Lopulta hänen ei tarvinnut taistella yksin, sillä pientä levy-yhtiötä pyörittänyt Niko Nordström innostui tuntemattomasta Waldosta.
- Niko oli ensimmäinen, joka haistoi, että tässä voisi olla jotain. Hänellä oli oma pieni Bluebird Music -levy-yhtiönsä, jonka listoilla oli Reijo Taipale, Tarja Lunnas ja muita iskelmätähtiä. Reijo oli koko firman kivijalka, koska aina, kun hän julkaisi levyn, myi se platinaa.
Nordström lähti aika kauas iskelmästä ryhtyessään yhteistyöhön Waldon kanssa. Yhdessä kaksikko yritti saada muutkin syttymään.
- Kävimme Nikon kanssa tapaamassa levy-yhtiöitä ja ohjelmatoimistoja ja aina meidät naurettiin pihalle. Muistan, miten istuimme Bluebirdin aulasohvalla ja mietimme, että hakkaammeko nyt päätämme seinään.
Vastoinkäymisistä ei lannistuttu. Nordström perusti Bluebirdin alle oman Blue Bubble Records -tytäryhtiön, joka keskittyi pelkkään dance-musiikkiin.
- Tehtiin pari biisiä Tino Singhille, Vesalan Marille ja Optical 2:lle, ja tehtiin kokonainen promo-cd. Täällä meidän tekemiselle naurettiin, mutta me uskoimme tähän juttuun.
- Ja kun Suomessa ei pää tuntunut aukeavan, lähti Niko ulkomaille Japania myöten promoamaan. Sieltä alkoi sitten pikkuhiljaa tippua sopimuksia.
(artikkeli jatkuu seuraavalla sivulla)
Jatka lukemista