Suomen kovin eurodance-tähti täyttää 50 vuotta: "Nykyään viisikymppinen ei ole enää ikäloppu!"
Waldo kuvauksissa Ruotsissa. (kuva: Marko Reijosen kotialbumi)
Ensimmäinen virallinen Waldo-single Forever ilmestyi tammikuussa 1995. Sen menestys jäi vaatimattomaksi, mutta Waldolle tuolla kappaleella on tärkeä tunnearvo, sillä se oli ensimmäinen hänen kappaleensa, joka soi radiossa.
- Kaikista maailman radiokanavista Radio City oli ensimmäinen asema, joka soitti minun biisini, Marko muistelee nauraen.
Nauru johtuu siitä, että vuonna 1985 perustettu Radio City on Suomen vanhin rock-kanava. Waldon musiikki oli aika kaukana rockista.
- Cityllä oli siihen aikaan joku iltaohjelma, missä soitettiin vähän popimpaa musiikkia. Mutta olihan minun biisini päätyminen sinne ihan absurdia.
Forever vei Waldon myös televisioon esiintymään tuolloin suosittuun HotHit-musiikkiohjelmaan. Menestys kasvoi huhtikuussa, kun kakkossingle It’s About Time ilmestyi.
- Radio Mafia nappasi sen soittoonsa ja siitä tuli jo pienen pieni radiohitti. Me tehtiin siitä hyvät remixit ja dj:t ympäri Suomea nappasivat sen saman tien soittoon. Kaippa oli tosi tarkka remixien suhteen. Niko vähän ihmetteli, tarvitaanko niitä niin monta, mutta Kaipalla oli klubiskene hyvin hallussa ja hän tiesi niiden merkityksen.
Jos jokaisella artistilla on se yksi iso hetki, jonka hän laskee läpimurroksi, niin Waldolla se osui syksyyn 1995.
- Muistan, miten olin elokuussa Munkkivuoren minigolf-radalla pelaamassa Nikon kanssa ja mukana olivat meidän tyttöystävät. Minulla oli mukana Feel So Good -biisin demoversio c-kasetilla. Kun menimme pelin jälkeen autoon, laitoin sen soimaan ja seurasin peilistä Nikon ilmettä. Kun kertosäe lähti soimaan, tuli Nikon naamalle hymy, joka oli kuin Naantalin aurinko.
- Niko sanoi vain, että ”tämä oli tässä!”.
Norströmin arvaus osui oikeaan. Feel So Goodista tuli hetkessä valtava hitti.
- Se lähti todella isosti. Biisi soi ihan joka paikassa. Kappaleen myötä yleisökin viimein omaksui sen, että voi olla kotimainen artisti, joka vetää eurodancea englanniksi.
- Meillä oli onneksi levykin valmiina, joten saatiin se nopeasti pihalle siihen buumiin. Ruotsalaiset ykkös-dj:t teki meille remixejä ja saimme julkaisusopimuksia maailmalta.
Ovet ulkomaille aukesivat jo sen verran, että Waldo teki managerisopimuksen samaan hollantilaiseen toimistoon, minkä listoille kuului muun muassa 2 Unlimited. Waldon biisit päätyivät myös muutamille kansainvälisille kokoelmille ja hän teki joitakin keikkoja Euroopassa.
Suurinta menestys oli kuitenkin Suomessa, missä esikoisalbumi It’s About Time myi kultaa ja toi Emma-ehdokkuuksia.
Kakkosalbumi The Riddle ilmestyi 1996. Sen menestyminen jäi esikoisalbumia vaisummaksi, sillä levy viihtyi Suomen virallisella albumilistalla vain kolme viikkoa. Keikkasuosio oli kuitenkin kova ja Waldo esiintyi Suomen lisäksi myös ulkomailla. Yksi erikoinen keikkakokemus on jäänyt mieleen, sillä Waldo pyydettiin tuolloin esiintymään Pietariin. Keikka oli jo sovittu, kun Markolle selvisikin, että tilaajana olikin sikäläinen mafia, joka halusi Waldon esiintymään omaan yökerhoonsa.
- Siinä vaiheessa se alkoi arveluttaa. Otimme asioista enemmän selvää ja meille sanottiin, että se on meidän kannaltamme nimenomaan turvallisin mahdollinen asia, että esiinnymme mafian bileissä, koska juuri silloin meille ei kukaan uskalla tehdä mitään, Marko muistelee.
- Otimme kuitenkin varmuuden vuoksi oman turvamiehen mukaan.
Perillä Pietarissa Waldo seurueeneen sai mukaansa myös mafian määräämän turvamiehen.
- Hän tuli huonolla englannilla kertomaan minulle, että pystyy tappamaan meidän turvamiehemme viidessä sekunnissa. Minulla oli valahtaa kuset housuun. Hän taisi kuitenkin vain tarkoittaa sitä, että ei meidän olisi pitänyt ketään palkata, kun meillä on jo hänet.
Itse keikka oli aikamoinen kokemus.
- Keikka oli keskellä Pietarin slummia, joka varsinkin vuonna 1996 oli aikamoinen näky. Tuon slummialueen keskellä oli kuitenkin upea Miami Vice -tyyppinen yökerho. Rakennus oli panssaiaidattu ja sisäpiha oli täynnä upeita jaguareja ja mersuja.
- Ennen keikkaa minun nimmareitani pyydettiin levyjen kansiin. Nimmarilevyt huutokaupattiin alkuillasta ja niistä maksettiin tuhansia markkoja. Tyypit näytti, että rahaa on. Se oli ihan hullua.
Waldo seurue Pietarissa 1996. Myöhemmin suuntana oli mafian omistama yökerho. (kuva: Marko Reijosen kotialbumi)
(artikkeli jatkuu seuraavalla sivulla)
Jatka lukemista
