Suomen kovin eurodance-tähti täyttää 50 vuotta: "Nykyään viisikymppinen ei ole enää ikäloppu!"
Hessu Reijosen kuolemasta on kulunut 20 vuotta. Marko Reijonen muistelee yhä lämmöllä sitä, miten ylpeä isä oli hänen menestyksestään. (kuva: Mikko Räsänen)
Waldon isä Hessu Reijonen oli superjulkkisten kanssa töitä tehdessään nähnyt, että kaikki julkisuuden mukanaan tuomat ilmiöt eivät ole mukavia. Hänkään ei ollut koskaan ohjeistanut lapsiaan, että näiden pitäisi pyrkiä julkisiin ammatteihin. Marko Reijonen kuitenkin muistaa, että kun hän nousi Waldona otsikoihin, oli isä ylpeä poikansa saavutuksista.
- Kyllä isä oli todella ylpeä. Minulle on jäänyt vahvasti mieleen vuoden 1996 Jyrki Awards -gaala, joka lähetettiin suorana lähetyksenä telkkarista. The Look voitti vuoden parhaan musiikkivideon palkinnon. Muistan, miten kävin pokkaamassa sen lavalla ja muistan, miten faija oli ensimmäisenä ottamassa minua lavalta vastaan ja onnittelemassa. Hänen ruumiinkielestään ja eleistään jäi vahvasti mieleen se, että hän oli tosi ylpeä.
Kahden levyn jälkeen Marko mietti, että Waldon musiikille on tehtävä jotain.
- Halusin muuttaa saundia, ottaa enemmän vastuuta ja tehdä töitä vähän eri kavereiden kanssa. Dr. Albanin biisintekijä Lehtosen Ari oli tehnyt kakkoslevylleni yhden biisin ja sitä kautta päädyin Albanin porukoihin.
- Kerroin Arille, että haluan viedä musiikkini vähän rokimpaan ja bändimäisempään suuntaan, eli säilyttää housebiitin ja pysyä konemusana, mutta tuoda kitarat ja saada paremman live-elementin. Syksyllä 1997 sovittiin, että Ari ja ruotsalainen tuottaja alkavat tuottaa musiikkiani. Yhdessä kokosimme aihioita ja aloimme pistää niitä kasaan.
Levyn tekeminen katkesi joulukuussa, kun Markon isä kuoli, ja Marko matkusti suremaan Los Angelesiin.
- Siinä vaiheessa meillä oli työn alla yksi lupaavalta tuntunut biisi, johon oli valmiina jo kitarariffi, synat ja välihuuto, mutta se tärkein eli kertsimelodia puuttui.
Eräänä yönä Waldo heräsi Ron Mossin kotona Ruotsista tulleeseen puheluun.
- Kello oli varmaan aikaeron takia jotain 04-05, kun jätkät soittivat studiolta hirveässä jurrissa ja hihkuivat, että ”me saatiin ihan killerikertsi narulle, kuuntele, kuuntele”. Ajattelin, että tämä on nyt vain humalaisten hölinää, mutta lupasin totella heitä.
Marko kuunteli ja muistaa yhä tuon hetken.
- Puhelimen välitykselläkin karvat menivät pystyyn.
Nauhalla naislaulaja lauloi kovaa ja korkealta ”U drive me crazy”.
- Jätkät kertoivat, että kertsi oli syntynyt siten, että he olivat juottaneet laulaja-Jessicalle vodkaa ja sanoneet, että mene koppiin ja laula vain jotain.
Kuvatakseen muutosta ja Waldon kasvamista bändimäisempään suuntaan, vaihtui artistinimi muotoon Waldo’s People. Tammikuussa 1998 Waldo’s People oli siirretty BMG Finlandille. Siellä oli myös tuttu aisapari Niko Nordström ja nyt Waldo’s People sai taakseen lisää kovan luokan konkareita.
- Kallosen Asko diggaili meistä hulluna ja auttoi rakentamaan tätä juttua. Niemisen Pequ otti minut siipiensä suojaan. Poltettiin Waldo’s People musiikista CD-R-levyjä ja vietiin sitä Kiss FM:lle, NRJ:lle ja Ylelle.
- Soitin U Drive Me Crazyä Kissin musiikkipäällikölle Aaltosen Janille ja se hyppi innoissaan pitkin seiniä ja sanoi, että ”Ei saatana, tällaista ei ole kukaan suomalainen ikinä tehnyt”.
Marko muistelee, miten kappaleen julkaisuhetki mietittiin tarkkaan.
- Pequ hoiti homman niin, että ennen perjantaita klo 12:ta, ei kukaan saa soittaa sitä. Kun perjantaina kello lähestyi puolta päivää ajoin autolla ja kuuntelin radiota. Oli helvetin siisti tunne surffailla kanavia ja huomata, että viisi radiokanavaa soitti samaan aikaan samaa kappaletta.
- Jollain kanavalla oli erikoisohjelma ja soittivat biisin neljä kertaa tunnissa. Eihän tuollaisia soittomääriä saa enää mitenkään?
U Drive Me Crazy teki Waldo’s Peoplesta tunnetun myös kansainvälisesti.
- Biisi nousi esimerkiksi Kanadassa listaykköseksi. Kun menimme sinne keikalle, niin meitä kuljetettiin valkoisilla jatketuilla limusiineilla. Esiinnyimme Toronton keskustassa Much Musicin suorassa tv-lähetyksessä.
Kanadan matkoilla oli toinenkin erityinen sattumus, sillä eräillä festivaaleilla Waldo's Peoplen lämppärinä esiintyi läpimurtonsa kynnyksellä ollut tyttöbändi Destiny’s Child. Waldo lieneekin ainoa suomalainen, joka voi sanoa, että megatähti Beyoncé on esiintynyt hänen lämppärinään, sillä tuolloin Beyoncé kuului vielä Destiny’s Childin riveihin.
- Kanadassa menestyksemme lähti enemmän klubien kuin radioiden kautta. Jenkit ja kanukit eivät millään tuntuneet ymmärtävän sitä, että dancebeat ja sähkökitara voidaan yhdistää.
- Myös Saksa ja pohjoismaat olivat meille tosi vahvoja alueita. Saimme biisin Ruotsalaiseen kulttileffaan Fucking Åmål ja se toi näkyvyyttä. Saksassakin kaikki NRJ-asemat nappasivat meidän power playhin.
(artikkeli jatkuu seuraavalla sivulla)
Jatka lukemista
