Kuva: Ubisoft
"Kaikkien aikojen paras Far Cry -peli!" - arvostelussa Far Cry 5
Yhdysvaltain Montanassa sijaitseva vuoristoinen piirikunta on vallattu vaarallisen kultin toimesta. Eden’s Gate -kulttia johtaa “Isä”, Joseph Seed, joka ei kaihda mitään keinoja pysyäkseen kiinni vallan kahvassa. Tervetuloa Hope Countyyn.
Ubisoftin uunituoreen Far Cry 5 -pelin alkuasetelma on siis vähintäänkin mielenkiintoinen. Eden’s Gate kulttia rautaisessa otteessaan manipulaation, aivopesun ja “Bliss”-huumeen avulla pitävä Joseph Seed on hahmona pelottavan realistinen ja kunnioitusta herättävä. Uskossaan sokeasti omaan messiaan statukseensa uskova mies on saanut lähes koko piirikunnan hallintaansa ja hänen käskyjään sokeasti toteuttavat kultistit kuolevat ja tappavat herraansa suojellakseen. Yhdysvaltain Montanaan sijoittuvan pelin asetelmat ovat samaan aikaa sekä uskomattomat, että myös pelottavan uskottavat.
Pelaaja nakataan aloittelevan poliisin saappaisiin ja -- varsin rajallisen hahmonmuokkausvaiheen jälkeen -- suoraan susille. Kulttijohtaja Joseph Seediä pidättämään saapuva joukko saa välittömästi tuta kultin voiman kaikessa fanaattisuudessaan. Heti kättelyssä kaikki menee odotetusti päin sitä itseään ja Joseph Seed pääsee saarnaamaan “Romahduksen”, maailmanlopun, saapumista. Heikot, uskottomat ja syntiset kaatuvat lopun hetkillä ja vain kultille ja Seedille uskolliset selviytyvät.
(kuva: Ubisoft)
Pelin karttakokonaisuus on jaettu kolmeen pienempään osaan joita pitää hallussaan Joseph Seedin perhe, kolme Eden’s Gaten sanansaattajaa. Idässä valtaa pitää Isukin ottolapsi Faith Seed, joka taitaa seireenimäiset manipulaation keinot. Etelässä pelaajaa vastustaa John Seed, sadisti joka uskoo “Kyllä” sanan parantavaan ja valtaa tuovaan voimaan. Pohjoisen valtias on laumamentaliteetin omaava Jacob Seed jonka mielestä heikot tulee tuhota, sillä vain vahvimmat selviävät. Tuomiopäivän ratsumiehiin verrattavat sanansaattajat leikittelevät uhreillaan kuin viimeistä päivää ja saavat brutaaliudessaan pelaajassa aikaan järkytyksen tunteita, sekä haluamaan kolmikolle kipeää loppuelämää.
Kultistit, eli perus rivisotilaat, on varustettu armeijatason kamppeilla ja varomaton pelaaja kokee varmasti kohtalonsa Montanan metsiköissä. Vaikeustaso on kohdillaan eikä rynnäköimällä saavuta muuta kuin aikaisen kuoleman. Pelaajan apuna taisteluissa on yhdeksän eri apuria jotka saa avattua tehtäviä suorittamalla. Mukaan on ympätty ihmisapureiden lisäksi ryhmä eläimiä joiden joukkoon lukeutuu muun muassa hauskasti nimetty Cheeseburger -karhu. Tovereiden käskyttäminen taistelun tuoksinassa on helppoa ja onnistuu yhtä nappia painamalla.
(kuva: Ubisoft)
Pelialue ei ole mikään uskomattoman laaja, vaan sen joko lentää tai autoilee päästä päähän varsin pikaisesti. Montanan luonto ja kyläpahaset kaivoksineen ja näköalatorneineen on kuitenkin niin hienosti suunniteltua ja implementoitua, että pelialueen soita ja vuoristoja tutkii ihan mielellään tehtävien ulkopuolellakin. Alueelle on piilotettu kaikenlaista kerättävää sarjakuvista karttoihin ja tuhottaviin rakennelmiin. Ajoittain pelialue tuntuu jopa turhankin ahtaalta teiden varsille ripoteltujen tehtävien ollessa niin moninaisia, että jokaisen kulman takaa tuntuu välillä kävelevän vastaan uusi tuttavuus apua pyytäen. Sen voi tosin nähdä myös positiivisena asiana, sillä touhuttavaa riittää monien monituisten pelituntien ajan päämissioiden ulkopuolellakin. Sivutehtävien ja aktiviteettien listalta löytyy niin metsästämistä, kalastamista, stuntajelua kuin vihollisleirien valloitustakin. Sivutehtäviä antavat NPC:t ovat lisäksi niin persoonallisesti tehtyjä, että pikkuduuneja tekee ihan mielellään.
Pelin edellisen osan tapaan Far Cry 5:ä voi pelata myös coop -moodissa. Yhteistyömoodi toimii maksimissaan kahdella pelaajalla toisen pelaajan toimiessa hostina. Valitettavasti kaksinpelikokemus jää varsin merkityksettömäksi, sillä tehtäväristiriitojen välttämiseksi ainoastaan toisen pelaajan progressio tallentuu muistiin kakkospelaajan jäädessä nuolemaan näppejään. Tämä on mielestäni suurin pettymys koko pelissä, sillä Ubisoft mainosti coop mahdollisuutta suureen ääneen ennen pelin julkaisua. En siis väitä etteikö kultistien muiluttaminen kaverin kanssa kahdestaan olisi hauskaa, päinvastoin. Pelin kaoottisten hetkien jakaminen kaverin kanssa on todella viihdyttävää, mutta yhteisen progression puuttuminen syö peli-iloa joka tapauksessa jonkin verran.
(kuva: Ubisoft)
Perinteisemmän tarinamoodin lisäksi Far Cry 5:stä löytyy myös Arcademoodi sekä myös useamman pelaajan PvP deathmatch -rymistely. Näistä allekirjoittaneen mielestä mielenkiintoisempi on ensiksi mainittu Arcademoodi, joka sisältää Ubisoftin ja pelaajien itsensä ilmaisella karttaeditorilla rakentamia pienempiä karttoja. Karttoja rakennetaan palikoilla jotka ovat tuttuja aiemmista Far Cry -peleistä sekä mm. Assassin’s Creedistä. Rakentamiinsa karttoihin pelaaja voivat suunnitella tehtäviä joita voi suorittaa joko yksin tai isommallakin porukalla. Tarinamoodissa kerättävät kokemuspisteet ja skillit toimivat suurilta osin myös Arcadessa mikä rakentaa pelaajalle oman hahmon suhteen tietynlaista sidettä ja jatkumoa. Arcademoodiin pääsee sisään paitsi pelin päävalikosta niin myös ympäri Hope Countyä ripotelluista peliautomaateista. Arcade-tehtäviä suorittamalla saa palkkioksi tarinamoodiin rahaa ja muita palkintoja.
Loppujen lopuksi täytyy sanoa, että Far Cry 5 on paras Far Cry mitä olen pelannut. Tarinan aikana vastaantulevat hahmot ovat sympaattisia ja hersyvillä persoonilla varustettuja. Huumorinkukkaa viljellään niin hahmojen nimissä kuin heidän taustatarinoissaankin. Pelin antagonistit puolestaan ovat sen sortin tyyppejä, että heitä haluaa ihan oikeasti vetää nekkuun ja urakalla. Kulttia vastaan taistelemisessa on sitä jotain ja peli pitää pelaajan koukussaan pitkään. Tehtävät ovat mielenkiintoisia ja niitä on paljon. Oikeastaan pelin ainoa miinus on coop-moodin progression rajautuminen vain toisen pelaajan iloksi. Vahva suositus silti.
Lue myös: Resident Evil 7: Biohazard Gold Edition on herkkua tuoreille pelaajille
Lue myös: Japanin villinnyt hirviöpeli saapui vihdoin Suomeen!
