Kuva: Ubisoft
"Kankeaa nostalgiaa" - Arvostelussa: Scott Pilgrim vs. The World: The Game (PC)
Kokonaisuutena varsin lyhykäinen Scott Pilgrim onnistuu kutittelemaan menneisyyttä janoavia nostalgiahermoja oikein mukavalla tavalla.
Kulttisarjakuviin perustuvan Scott Pilgrimin videopelioleminen koki henkiinheräämisen tänä vuonna Ubisoftin puskettua pihalle alun perin 2010-luvun taitteessa julkaistun Scott Pilgrim vs. The World: The Game -videopelin Complete Editionin. Kilometrejä pitkällä nimellä leimattu uusintajulkaisu on sen faneille varmasti tervetullut kampe, sillä pelin alkuperäinen versio on kadonnut kaikista kauppapaikoista jo vuosia sitten.
(kuva: Ubisoft)
Scott Pilgrim vs. The World: The Game (jatkossa tämän nimihirmun sijasta ihan vaan Scott Pilgrim!) on retropeli niin hyvässä kuin pahassa. Alun perin vuonna 2010 julkaistu sidescrolling beat ’em up on pelimekaniikoiltaan ja ulkoasultaan taattua 2010-luvun taitetta kontrolleineen päivineen.
Pelin vanha ikä näkyy ja tuntuu, sillä se moderneimpiin ja sulavampiin mekaniikoihin tottuneelle pelaajalle se on jopa ärsyttävän vaikea tekele. Pelin Complete Edition sisältää paitsi peruspelin niin myös Knives Chau -nimisen DLC:n sekä netin ylitse toimivan co-op-moodin. Muuten kyseessä on ulkoisesti ja sisäisesti täysin sama peli kuin mikä julkaistiin 11 vuotta sitten.
Peli rullaa PC:n ruudulle sisältäen vankkoja ja tuttuja kaikuja 1980- ja 90-luvun Double Dragon ja Streets of Rage NES-klassikoista. Hahmoa liikutetaan sivusuunnassa vieriviä katuja pitkin ja näkymättömistä ponkaisee ruudulle yhden kentän aikana kasoittain erilaisia vihollisia, jotka pieksemällä kerätään kolikoita ja kokemuspisteitä. Kentän lopussa odottaa bossi, jonka päihittämällä edetään taas seuraavaan kenttään. Kaava on tuttu ja turvallinen, mutta samalla myös itseään toistava. Kokemuspisteitä keräämällä saadaan toki avattua Scottille ja muille hahmoille uusia hyökkäyksiä, mutta mitään omaa pelityyliä mullistavaa liikelistauksesta ei löydy.
(kuva: Ubisoft)
Pelin liikkumis- ja taistelumekaniikat ovat turhauttavan kankeat. Pelihahmoa pystyy liikuttamaan hitaasti kävellen pelialueella sivuttain ja pystysuunnassa, sekä ottamaan spurtteja, joiden jälkeen pelihahmo on todennäköisesti pelialueella väärässä kohdassa. Väärässä siis siinä mielessä, että vihollisia lyödessä täytyy olla pystysuunnassa prikulleen oikeassa kohdassa, että lyönnit menevät perille. Lisäksi pelialueelle tipahtelevia pesäpallomailoja ja muita aseita noukkiessa täytyy olla juuri oikeassa kohdassa, että Scott suostuu nappaamaan ne käteensä. Tässä mielessä peli on ensijulkaisulleen ymmärrettävän uskollinen.
Vaikka pelimekaniikat turhauttavatkin, niin sitä ei voi kiistää, etteikö peli näyttäisi ja kuulostaisi hyvältä. Pikseligrafiikat ja animaatiot ovat mukavalla tavalla kotoisia ja pelin musiikillinen anti hivelee korvia. Peliä ei kannata myöskään pelata ihan tosissaan ja suu mutrussa, sillä siinä välittyy sarjakuvasta ja myös elokuvasta tuttu "kieli poskella" huumori. Kokonaisuutena varsin lyhykäinen (ainoastaan seitsemän kentän mittainen) Scott Pilgrim onnistuukin kutittelemaan menneisyyttä janoavia nostalgiahermoja oikeinkin mukavalla tavalla.
(Scott Pilgrim vs. The World: The Game julkaistiin konsoleille ja PC:lle 14. tammikuuta 2021)
Lue myös: Graafista täydellisyyttä - Tarkastelussa: Red Dead Redemption 2 (PC)
Lue myös: Lovecraftin jalanjäljissä - Arvostelussa: The Sinking City (PC)
