Kuva: Focus Entertainment
"Rottalaumojen hirvittävä paluu" - Arvostelussa: A Plague Tale: Requiem (PC)
Amician ja Hugon selviytymistarina Ranskassa jylläävän tappavan rottaepidemian keskellä saa ehjän ja jännittävän jatko-osansa, joka nousee vuoden parhaiden pelien joukkoon.
Asobo Studion kehittämä ja Focus Entertainmentin julkaisema Plague Tale: Innocence oli vuonna 2019 julkaistuista uusista peleistä yksi niistä paremmista tapauksista, joka onnistui yllättämään kauhuseikkailupelien ystävät todenteolla. Nyt ranskalaisstudio on saanut valmiiksi sydämellisen ja koukuttavan tarinan jatko-osan, joka on edeltäjäänsä laajempi, ja jos mahdollista, niin myös kiinnostavampi kokonaisuus.
(kuva: Focus Entertainment)
Lähes välittömästi pelisarjan ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen pelin päähahmo Amicia ja tämän nuori veli Hugo de Rune ovat äitinsä Beatricen ja ystävänsä Lucasin kanssa yhä etsimässä parannusta Hugoa vaivaavaan mystiseen verisairauteen. Prima Macula -nimellä kulkeva mystinen kirous pitää Hugoa yhä otteessaan ja saa hänet tahtomattaan kontrolloimaan ja kutsumaan luokseen valtavia rottalaumoja, jotka peittävät kaiken alleen, tuhoa ja kärsimystä tielleen kylväen. De Runet ovat ystävänsä Lucasin kautta saaneet vihiä piilossa pysyttelevästä alkemistien veljeskunnasta, joka on tutkinut Maculaa jo vuosisatoja ja saattaisi tietää parannuskeinon Hugon sairauteen.
Pelin tarina on erinomaisesti rytmitetty ja kiinnostava tapaus. Asioita tapahtuu koko ajan, mutta tuplasti edeltäjäänsä pidempi peli ei kuitenkaan ripeästä soljunnastaan huolimatta etene kiireellä tai puolivillaisesti. Käsikirjoitukseen on tunnuttu panostavan ihan tosissaan juonen ollessa täynnä koukkuja ja yllätystekijöitä. Maailma on vähintään aivan yhtä brutaali, silottelematon ja väkivaltainen kuin edellisessä pelissä. Kukaan ei tunnu olevan turvassa eivätkä tarinan kannalta tärkeätkään hahmot ole jumalaisessa asemassa uhkaavien asioiden yläpuolella.
(kuva: Focus Entertainment)
Halloweenin tiimoilla julkaistu A Plague Tale: Requiem on pohjimmiltaan kauhupeli. Se ei ole välttämättä puhtaasti tämän genren edustaja, ainakaan selviytymiskauhun kulmasta, mutta valtavien rottalaumojen värittämänä jännitysnäytelmänä se on vertaansa vailla. Amiciasta ja Hugosta on jälleen onnistuttu loihtimaan haavoittuvainen ja äärimmäisen lähestyttävä parivaljakko, joiden selviytyminen valtavaa ihmis- ja rottaylivoimaa vastaan on pelaajaa aidosti huolettava asia. Inhimilliset hahmot ovat jatkuvasti alakynnessä ja selviytyminen on hiippailu- ja taisteluelementteineen haastavaa. Rottien aallot puolestaan ovat laajuudessaan häkellyttäviä ja uhkaavia, ja niiden karttamaa valoa halajaa vierelleen jatkuvasti. Jännitys on siis läsnä kaiken aikaa.
Taistelumekaniikoiltaan pelisarjan tuore tulokas ei pohjimmiltaan eroa pelisarjan edellisestä osasta. Amicia on linkonsa kanssa yhä mestariampuja ja mätkii vihollisia kivillä päähän helposti pitkien matkojenkin päästä. Apunaan hänellä on tällä kertaa paitsi vihollisia tainnuttavia, niin myös helposti syttyvällä tervalla sekä soihtuja ja muita valonlähteitä sammuttavalla nesteellä varustettuja ammuksia. Ihmisiä vastaan hiiviskely ja piilottelu on paras keino selviytyä, kun taas rottiin tepsii valo samalla tavalla kuin edeltävässä osassa. Joitakin suuriakin eroavaisuuksia pelistä löytyy, mutta ne jääkööt kertomatta tarinallisten spoilerien välttämiseksi. Sanottakoot vain, että ne luovat taisteluihin ja niiden välttämiseen omanlaista tvistiään ja myös syventävät pelin mielekkyyttä.
(kuva: Focus Entertainment)
Hahmonkehityksen kannalta pelissä noudatetaan hieman erikoista linjaa. Pelaaja ei nimittäin pääse varsinaisesti näpyttelemään kokemus- tai muutoin kerättyjä taitopisteitä valitsemiinsa kehityskohteisiin hahmon taitopuussa tai vastaavasta, vaan Amicia kehittyy eri osa-alueilla siten miten pelaaja päättää peliä pelata. Jos hiiviskelet enemmän, niin tähän pohjaavat taidot kehittyvät sitä mukaa, ja jos taas pelaat kuoleman lähettilästä, niin olet tässä osa-alueessa taidokkaampi. Lähestymistapa on mukavan erilainen ja toimiva, joskin pelin loppua kohti toivoin itse, että olisin pelannut enemmänkin hiippailu kuin lahtaamiskulmalla, mutta tämä ei ollut pelin vaan oman lähestymistapani syytä. Lingon ja muiden varusteiden kehittäminen on sen sijaan ennallaan ja pelimaailmaan piilotettujen työkalujen ja muiden materiaalien etsiminen ja kerääminen on ensiarvoisen tärkeää.
Maailma itsessään on kuvankaunis ja kannustaa tutkimaan - ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Pelialueille on nimittäin rakennettu hieman liikaakin keinotekoisia blokkeja, jotka estävät pelaajaa etenemästä muualle kuin kehittäjien haluamaan suuntaan eikä varsinaista syvempää tutkimista ja päämäärätöntä sompailua pääse harrastamaan. Peli kuljettaa siis pelaajaa valittuja latuja pitkin kuin junaradalla, poislukien taistelua ja hiippailua varten avautuvat laajemmat alueet, joilta löytyy niitä piilotettuja esineitä ja asioita.
(kuva: Focus Entertainment)
Lisäksi peli sulkee jatkuvasti pelaajan tien takaisin edeltäville alueille lukitsemalla ovia ja romahduttamalla väyliä, joista juuri ryömittiin läpi, mikä saattaa olla rasittavaa, jos tietää jättäneensä aiemmin jonkin edeltävän alueen nurkan tutkimatta. Pelaajalla ei myöskään ole juonellisesti juurikaan vaihtoehtoja, vaan tarina tapahtuu sellaisena kuin se on kirjoitettu ja määrätty. Suurempaa vapautta kaipaaville tämä on ehdoton miinus, mutta ei se omalla kohdallani pelin viihdyttävyyteen juurikaan vaikuttanut.
Jos juonen kuljettamisen vääjäämättömyydelle kuitenkin antautuu, niin se on äärimmäisen hyvin toteutettu. Pelaaja huomaa tämän tästä pysähtyneensä kiinnittämään huomiota ranskalaismaisemien yksityiskohtiin. A Plague Tale: Requiem on todella elokuvamainen kokemus, joka liimaa pelaajansa äärelleen. Esimerkiksi korkeammilta alueilta katseltuna Ranskan kaupunkien ja maaseudun maisemat ovat suorastaan sykähdyttävän kauniita sekä hahmomallit todella yksityiskohtaisia eivätkä tunnu tästä huolimatta tökkivän tekniseltä suorituskyvyltään lainkaan. Peli on tältäkin osin todella hienosti rakennettu ja toimiva kokonaisuus.
(kuva: Focus Entertainment)
A Plague Tale: Requiem on ensiluokkainen teos ja erinomainen esimerkki siitä, miten suositun pelin jatko-osa tuleekin tehdä. Se on rakennettu tukevalle ja toimivalle perustalle, jonka päälle hyväksihavaittuja vahvuuksia on laajennettu ja parannettu. Vahvalla tarinalla varustettujen seikkailupelien ystäville tämä on ehdoton pakko-ostos ja nousee omalla kohdallani vuoden 2022 parhaiden pelien listalla kärkipään joukkoon.
A Plague Tale: Requiem julkaistiin PC:lle ja Xbox Series S/X sekä Playstation 4/5 konsoleille 18.10.2022
Lue myös: "Hintava, mutta laadukas" - Laitetestissä: Logitech G Aurora Collection
Lue myös: "Koneiden vallankumous Ranskassa" - Arvostelussa: Steelrising (PC)
