"Turpaanvetosimulaattori vihaisessa lännessä" - Arvostelussa: Evil West (PC)
Evil West näyttäytyi muutamia kuukausia sitten julkaistuissa trailereissa hyvinkin mielenkiintoisen näköisenä lännenseikkailuna, joka sijoittuu vampyyrien ja ihmissusien täyttämään villiin länteen. Tällä asetelmalla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta syväluotaavan ja mielenkiintoisen lännenseikkailun sijaan peli osoittautuu kuitenkin brutaaliksi ja raiteilla kulkevaksi räiskintäseikkailuksi, jossa ammutaan ja ammutaan ja potkitaan ja hakataan vasemmalta ja oikealta putkahtelevia isompia ja pienempiä mörköjä kerta toisensa jälkeen, kunnes lopputekstit lopulta rullaavat.
Pelaaja hyppää Rentier Instituutin perustajan pojan Jesse Rentierin – viimeiseen asti erilaisten ihmiskuntaa uhkaavien yliluonnollisten hirviöiden veressä marinoituneen sotilaan – saappaisiin jahtaamaan jostain erämaan varjoista nousevaa terävähampaiden uhkaa. Jesse suorastaan pelkää joutuvansa joskus ottamaan vastuulleen isänsä johtaman instituutin, joka pitää erilaiset yliluonnolliset väkivaltaa hyväkseen käyttämällä entiteetit kenkänsä alla, jotteivat ne kävisi ihan tavan kansalaisten päälle ja romahduttaisi ihmiskuntaa.
Kuten arvata saattaa, niin kaikki tuntuu menevän vihkoon heti pelin alusta lähtien ja nämä aiemmin mainitut möröt kömpivät kuin kömpivätkin kellareista järjestäytyneemmäksi uhaksi, jonka Jesse ystävineen joutuu pysäyttämään. Pelin juonesta ei tässä kerrota tämän enempää, eikä sille edes ole tarvetta, sillä sitä ei ole pelissä nimeksikään. Peli on pohjimmiltaan silkkaa turpaanvetosimulaatiota, jossa hurmetta lentää ja raajoja revitään rikki enemmän kuin tarpeeksi.
Evil Westissä taistelumekaniikat ovat kaiken keskiössä ja hyvin mietittyjä ja ainakin jonkin aikaa toimivaa kampetta. Pääaseinaan Jesse käyttää teräkseen verhoiltuja nyrkkejään, joiden komboon pelaaja voi lisätä pelin edetessä muun muassa sähkön tuomaa tainnutusvoimaa. Nyrkkien lisäksi pelaaja saa avattua tarinan edetessä aseikseen kaikkea perinteisestä revolverista haulikkoon, kivääriin ja dynamiittiin. Aseiden käyttämisellekin on taistelun kaaoksessa paikkansa, sillä niillä ampumalla voi aktivoida vihollisissa erilaisia kriittisiä osumakohtia, joihin osuminen helpottaa kummasti vihollislaumojen niittämistä.
Aseissa on vain se vika, että niistä puuttuu tietynlainen merkittävyyden tuntu. Ne eivät toisin sanoen tunnu tekevän yhtään sen enempä vahinkoa kuin nyrkitkään, vaan vihollisista selviytyy parhaiten oikean ja vasemman sopivalla yhdistelmällä. Pelaajat voivat taistelun aikana käyttää hyödykseen myös ympäristöstä löytyviä ansatyyppisiä ratkaisuja, kuten piikeillä kuorrutettuja häkkejä sekä räjähtäviä tynnyreitä. Nämä ratkaisut ovat toimivia, mutta vaikuttavat myös negatiivisesti pelin ennalta-arvattavuuteen, sillä tynnyrin nähdessään tietää välittömästi, että edessä on alue, johon ilmestyy väistämättä kasoittain vihollisia pelaajan haitaksi.
Aseisiin saa toki lisää tulivoimaa nostamalla niiden tasoa pelistä löytyvien rahakasojen turvin. Päivitykset tekevät aseiden käyttämisestä paitsi hauskempaa niin Jessen taipaleesta helpompaa, hurmeen lentäessä ympäriinsä uusilla kekseliäämmillä tavoilla. Leveleitä keräämällä puolestaan opiskellaan uusia keinoja vihollisten listimiseksi, mutta nämä keinot eivät juurikaan mahdollista pelityylin muokkaamista, vaan taistelut pysyvät tutuilla urillaan pelin alusta loppuun asti.
Taistelut ovat myös todella vauhdikkaita ja verisiä – alkupelistä jopa oikein hauskojakin – mutta valitettavasti ne muuttuvat alkuhuuman ja ryskeen jälkeen nopeasti itseääntoistaviksi ja ennalta-arvattaviksi. Pelin viholliskavalkadi ei enää jaksa loppua kohti säväyttää – muutamaa hienosti toteutettua pomovihollista lukuunottamatta – ja kun on nähnyt yhden hirviön niin on nähnyt ne kaikki.
Evil West nostaa vaikeustasoa tarinallisen kampanjan kuluessa tekemällä vihollisista entistä kestävämpiä ja kasvattamalla vihollislaumojen kokoa, mutta kaikenlainen muu variaatio taisteluihin jää uupumaan. Se on iso ongelma, sillä peli koostuu ja saa voimansa suurelta osin juurikin taisteluista, joista ainakin yksin vääntäessään tulee nopeasti pakollista pahaa.
Pelin suola löytyykin sen co-op-pelimoodista, jossa mörköjä saa vetää pataan pelikaverin kanssa. Taisteluihin tulee kummasti kiinnostavuutta, kun vampyyrejä hakkaa turpaan ja pelin olemattoman tarinan salaisuuksia selvittelee luotettavan kaverin kanssa. Co-op-moodi toimii teknisesti hyvin, ja mörköjä metsästää kaapeista ja sänkyjen alta yhdessä niinkin mielellään, että peli tuntuu täysin erilaiselta teokselta kaksin- kuin yksinpelinä. Suosittelenkin vahvasti, että Evil Westin pelaa alusta loppuun ennemmin co-opina kuin yksinään. Jos jotain olisi kaivainnut, niin jonkinlaisia kahdelle pelaajalle sopivampia pelimekaanikoita, kuten vaikka kahden hengen hyökkäyskomboja, joita voi taistelun aikana tehdä isompiin vihollisiin.
Muutoin Evil West ei sitten olekaan tekniseltä pohjaltaan varsinaista ruusuilla tanssimista. Peli on alusta loppuun hieman hiomaton kokonaisuus, joka tökkii ruudunpäivitykseltään vähän liikaakin. Selkeästi pääasiassa konsoleille tähdännyt peli sisältää ensinnäkin jo käyttöliittymältään runsaasti epäjohdonmukaisuuksia, kun ottaa huomioon, että alustana on PC, ja toisekseen vieläkin runsaammin bugeja, joista osa rikkoo pelin kokonaan ja pakottaa käynnistämään sen uudelleen ja lataamaan tilanteen tallennuksesta, jotta peliä voi taas jatkaa. Pienellä hionnalla pelistä oltaisiin saatu nämä kulmat varmasti pyöristettyä, jolloin se olisi ollut tasaisempi läpipelattava. Päivityksillähän se tämäkin toki korjaantuu, ei siinä mitään.
Evil West on lopulta valtavan potentiaalin omaava teos, joka jää lopulliselta olemukseltaan hieman piippuun. Pelin läpäistyä kuitenkin toivoisi maailman laventuvan nykyisestä putkijuoksusta laajemmaksi ja avoimemmaksi mahdollisen jatko-osan voimin, joten kyllä tämä jonkinlaisen kipinän preerian leirinuotioon sytytti. Varsinkin kaksinpelinä tämä vihaisen lännen turpaanvetosimulaattori on jopa ihan pelattava kokonaisuus.
Evil West julkaistiin 22. marraskuuta 2022 PC:lle sekä Microsoftin ja Sonyn konsoleille.