Kuva: Senja Rapila
Aarne, 26: "Olen kumppanilleni velkaa enemmän kuin pystyn ikinä maksamaan takaisin"
Rakkaudesta-sarjassa erilaiset ihmiset puhuvat avoimesti ja rohkeasti sellaisistakin asioista, joita ei ole välttämättä tapana sanoa ääneen. Nyt äänessä on Aarne.
"Lähes kymmenen vuotta sitten otin tatuoinnin käteeni. Tatuoinnissa luki englanniksi ”In your love my salvation lies”. Käänsin sen omassa päässäni näin: ”Rakkaudessasi pelastukseni lepää”. Väitin pitkään ihmisille, että olin ottanut tatuointini entisen tyttöystäväni kunniaksi. Todellisuudessa olin poiminut lausahduksen jostain laulusta, jota en muista enää. Koko tatuointi oli merkityksetön.
Noin neljä ja puoli vuotta sitten tapasin ihmisen, joka muutti elämäni. Muistan soittaneeni kaverilleni, että olin tavannut elämäni naisen. Samaan aikaan elämäni nainen kertoi ystävälleen, että näki minut enemmän kaverina ja lisäksi suutelin oudosti. Kului vuosi, jonka aikana olimme vain ystäviä. Pikkuhiljaa ystävyys kuitenkin syveni rakkaudeksi. Olin onnellisempi kuin koskaan.
Omat vanhempani ovat hyvin onnellisia yhdessä. Nuoruudessani he olivat kuitenkin eron partaalla, koska ottivat toisensa itsestäänselvyytenä ja unohtivat työskennellä parisuhteensa eteen. He päättivät kuitenkin taistella liittonsa puolesta ja löysivät toisensa uudelleen. Päätin silloin, etten koskaan ottaisi kumppaniani itsestäänselvyytenä ja äitini 50-vuotispäivillä pidin juhlavan puheen, jossa painotin tätä viisautta.
Vajaa vuosi sitten aloin huomata, että olin itse sortunut virheeseen, josta olin muita niin nohevana varoitellut. Parisuhteeni kärsi yhteisen ajan puutteesta, eikä vähiten siksi, että itse en jaksanut nähdä vaivaa sen eteen.
Todellisuudessa olin lopettanut itsestänikin huolehtimisen. Olin unohtanut, että käytökseni vaikutti myös kumppaniini. Koin harhaista ylimielisyyttä elämästäni, sillä minulla oli työ, jota rakastin ja päältä päin parisuhdekin kunnossa. En kuitenkaan ollut koskaan ollut enempää väärässä. Kumppanini ilmoitti minulle, ettei jaksanut enää poissaolevaa käytöstäni, eikä enää edes tuntenut minua.
Oli kuin olisin havahtunut unesta. Pitkien ja raastavien keskusteluiden jälkeen aloin tajuta miten itsekäs olin ollut. Vasta tajutessani, että olin menettämässä ihmistä, joka tunsi minut parhaiten, muistin miten paljon häntä rakastinkaan. Pyysin saada toisen mahdollisuuden. Sitä kumppanini ei kuitenkaan luvannut.
Päätin taistella ja oppia virheistäni. Kummallisella tavalla, vaikka parisuhteeni oli katkolla, aloin tuntea taas oloni paremmaksi, koska ponnistelin ollakseni parempi ihminen. Ihminen, joka olin ollut tavatessamme.
Eräänä iltana monen kuukauden jälkeen tyttöystäväni katsoi minua taas tavalla, jolla hän ei ollut katsonut minua aikoihin. Löysimme taas toisemme, puhuimme virheistämme ja odotuksistamme tulevaisuuden suhteen. Yhteisen tulevaisuuden.
Pari kuukautta sitten tunsin oudon kivun rintakehässäni. Aloin kokea oloni surulliseksi ilman, että tiesin miksi. Työni ei enää antanut samaa iloa kuin ennen ja monet ennen miellyttävät asiat alkoivat tuntua merkityksettömiltä. Oikeastaan kaikki paitsi yksi, nimittäin parisuhteeni. Kun tajusin kärsiväni masennuksesta, niin ainut valonpilkku tuntui olevan kumppanin pyyteetön rakkaus ja kärsivällisyys.
Tänään kaikki paha olo purkautui yhtenä tunneryöppynä ja kerroin tyttöystävälleni asiasta, joka oli vaivannut minua jo vuosia, asiasta, jota olin hävennyt syvästi. Kun olin saanut tunnustettua mielestäni kauhean ja synkän salaisuuden vilkaisin tyttöystävääni, jolla yllätyksekseni oli levollinen hymy kasvoillaan. Tyttöystäväni kertoi minulle, että asia, joka mielestäni oli synkkä ja häpeällinen, oli paisunut mielessäni vuosien aikana ja vääristynyt isoksi asiaksi. Kipu rintakehässä helpotti melkein olemattomaksi.
Tyttöystäväni on todella kaunis ja herättää usein huomiota missä ikinä liikkuukaan. Kuulen usein ihmisiltä, että olen onnekas mies. He ovat kuitenkin väärässä. Olen vielä paljon onnekkaampi kuin kukaan heistä tajuaa. Monet kavahtavat kliseitä, mutta eivätkö ne ole kuitenkin kliseitä juuri sen takia, että niin moni ihminen on kokenut jonkun tietyn asian samalla tavalla. Vasta viimeisen vuoden aikana olen tajunnut miten paljon kauniimpi kumppanini on sisältä päin. Miten kärsivällinen, epäitsekäs ja myötätuntoinen hän onkaan.
Olen kehunut tyttöystävääni niin paljon, että ehkä on hyvä muistuttaa myös itseäni, ettei kyseessä ole mikään yli-ihminen. Yli-ihminen tuskin piereskelisi niin usein tai ainakaan niin pahanhajuisia pieruja. Tai valtaisi nukkuessaan kaiken tilan sängystä. Tai nukahtaisi kesken joka ainoan elokuvan. Kaiken tämän sanottuani voi todeta, että kun nämä ovat parisuhteen suurimmat ongelmat, voi lukea itsensä varsin onnekkaaseen joukkoon.
Tätä kirjoittaessani rinnassa on taas tuttu surullinen tunne. Se on kuitenkin huomattavasti lievempi kuin aiemmin. Tiedän, että jo tulevana viikkona tunne taas pahenee hetkittäin. Siitä huolimatta jaksan olla optimistinen, koska samassa rintakehässä sykkii myös suuri onnentunne. Onnellisuus siitä, miten onnekas olen, kun olen löytänyt oikean ihmisen vierelleni.
Miten surullista, ristiriitaista, sekavaa ja kaunista tunne-elämä onkaan.
Kerroin tekstin alussa, että otin kymmenen vuotta sitten tatuoinnin, joka oli merkityksetön. Tatuoinnin, jossa lukee ”Sinun rakkaudessasi pelastukseni lepää”. Lienee itsestään selvää, ettei kyseessä ole enää merkityksetön lausahdus, etenkään, kun siihen uskoo täydellä sydämellään.
Olen kumppanilleni enemmän velkaa kuin pystyn koskaan maksamaan takaisin. Voin kuitenkin aloittaa juuri tästä ja juuri nyt. Kiitos rakas."
Pääset lukemaan aiemmat Rakkaudesta-artikkelit täältä.
Lue myös: Manu, 27: "Haluan jonain päivänä lapsia, jotta he saisivat kokea sisarrakkauden"
Lue myös: Panu, 41: "Rakkaus tarkoittaa sitä, että on valmis antamaan itsensä kokonaan toiselle"
Lue myös: 7 asiaa, joita naiset uskaltavat tehdä vain pitkässä parisuhteessa - kuulostavatko tutuilta?
