Kuva: Senja Rapila
Jarkko, 43: "Kun suhde on vakaalla pohjalla, ei tarvitsekaan välttämättä kohdata koko ajan"
Rakkaudesta-sarjassa erilaiset ihmiset puhuvat avoimesti ja rohkeasti sellaisistakin asioista, joita ei ole välttämättä tapana sanoa ääneen. Tällä kertaa äänessä on Jarkko.
"Tärkeintä parisuhteessa on se, että toisen kanssa on hyvä olla. Olimme 18-vuotiaita, kun aloimme seurustella nykyisen vaimoni kanssa. Olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Tunnemme toisemme niin hyvin, että emme tarvitse aina sanoja. Aistimme milloin toinen tarvitsee tilaa tai milloin on hyvä mennä halaamaan.
Yhteinen aika on kortilla lapsienkin takia. On tärkeää kohdata arjessa. Sen ei tarvitse olla kuin pieni yhteinen hetki sohvalla iltapäiväruuan jälkeen. Siihenkin voi olla vaikeaa löytää aikaa kaiken hässäkän keskellä. Kun suhde on vakaalla pohjalla, ei tarvitsekaan välttämättä kohdata koko ajan. Yhdessä kaikkea pyöritetään kuitenkin.
Osaan arvostaa sitä, että olemme olleet pitkään yhdessä. On ollut ihastumisen ensihuumaa ja pöly on laskeutunut. Monet eroavat, mutta olen onnellinen, että me olemme jaksaneet taistella ja pitää kiinni meidän jutustamme
Ikäpolveni on lukenut Suosikin parisuhdepalstoilta, miten seurustellaan ja miten ollaan. Parisuhdetta ja elämää ei pysty opettelemaan muiden suista. Ihmiset ovat erilaisia. Kun kaksi erilaista ihmistä päätyy yhteen, siitä tulee taas joku uusi. He päättävät mitä hyväksyvät, miten purkavat kriisit ja jatkavat niistä eteenpäin. Silloin ei voi lukea asiantuntijan ratkaisuja ongelmaan.
Kun tulin nuorena jätetyksi, se sattui. Olin romuna tosi pitkään ja muistan elävästi niitä tunteita, mitä kävin läpi pienessä siihen astisessa elämässäni. Sitä ei voi kyllä väheksyä, se sattuu juuri niin paljon, kun se sattuu sen ikäisenä. Vanhempana tiedän, että ne asiat ovat edessä myös omilla lapsillani. Toivon, että he puhuisivat niistä. Puhuinko minä omille vanhemmilleni? En. Haluan pystyä aistimaan tilanteen ulkopuolelta ja antaa tukea ja ymmärrystä.
Rakastan vaimoani ja lapsiani. He ovat ydin. Rakastan myös vanhempiani ja sisaruksiani. Olen opetellut myös sanomaan sen. Kun sen oppii päästämään suustaan läheiselle ihmiselle, huomaa, että vastapuoli reagoi siihen myös voimakkaasti. Sitä pitäisi sanoa enemmän. Kun tulee jäyhästä pohjoisesta, se ei ole yliviljelty sana. Muistan, kun teininä sanottiin, että on todella pitkä askel suhteessa, kun sanoo, että rakastaa. Oikeasti? Sitä pantataan, vaikka ollaan muuten ihan pähkinöinä ja viillettäisiin vaikka ranteet auki, jos hän pyytäisi. Miksei sitä voisi sitten sanoa, jos siltä tuntuu?"
Lue aiemmat artikkelit täältä.
Lue myös: Alma, 20: "Rakastun helposti ja nopeasti"
Lue myös: Aarne, 26: "Olen kumppanilleni velkaa enemmän kuin pystyn ikinä maksamaan takaisin"
