Miten kosiminen voi olla niin vaikeaa?
Tapasin toukokuussa 2004 tytön. Kaksi viikkoa myöhemmin olin varma, että tulen joku päivä menemään hänen kanssaan naimisiin. Sen jälkeen piti vain alkaa tehdä töitä sen eteen, että hän ajattelisi samoin.
Reilun vuoden seurustelun jälkeen tyttöystäväni vihjasikin, että jos kosisin, ei hän vastaisi kieltävästi. Tuo oli iloinen uutinen, mutta samalla kylmä suihku kihlaussuunnitelmalle. Olin nimittäin miettinyt, että kun kosin, haluan sen tulevan täytenä yllätyksenä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kun tyttöystävä on noin selvästi ilmoittanut halunsa kihlautua, ei kosinta pian sen jälkeen olisi enää yllätys.
Alkoi siis aika, jolloin minun piti saada tyttöystävä unohtamaan kihlaussuunnitelmat. Puhuin siitä, että mikä kiire tässä on kihloihin ja naimisiin, kun kuitenkin tulemme olemaan yhdessä aina. Silti tyttöystävä aina ajoittain vihjasi kihlautumisesta tietämättä, että puhumalla kihlautumisesta hän ei nopeuttanut kosintaa vaan pikemminkin siirsi sitä kauemmas tulevaisuuteen.
Kun kävimme ensimmäisellä yhteisellä etelänmatkalla, olin varannut loman viimeiseksi illaksi pöydän hyvästä ravintolasta suuren rantalaiturin päästä. Illallinen oli täydellinen ja miljöö romanttinen. Aallot löivät kohti ravintolaa ja katosivat ravintolan alla olevan laiturin alle. Kuutamo valaisi vieressä aaltoilevaa merta ja kynttilät illallispöytäämme. Hotellille kävellessä ihmettelin, miksi tyttöystävä vaikutti noin täydellisestä illasta huolimatta yllättävän kiukkuiselta, kunnes tajusin sen; Hän oli odottanut minun kosivan.
Tuon päivän jälkeen tyttöystävä lopetti kosintapuheet ja alkoi uskoa, että voi oikeasti kulua vuosia ennen kuin edes mietin koko asiaa. Ja juuri tuo oli minulle se merkki, jolloin aloin todella suunnitella kosintaa.
Ensimmäinen kosintayritykseni nähtiin jo muutamaa kuukautta myöhemmin. Olimme ensimmäistä kertaa yhdessä hiihtämässä. Olin katsonut, että reitin varrelle jää mehumaja, jossa kuumaa mehua takan ääressä juodessamme voin yllättää hiihtotoverini suurella kysymyksellä. Mehumaja oli kuitenkin kiinni. Tyttöystävä ei ymmärtänyt, miksi vaikutin niin musertuneelta suljetun mehumajan edessä, vaan lohdutti muistuttamalla, että mehut voi keittää kotonakin. Hän ei vain tiennyt, että mehulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, miksi olin odottanut majalla käymistä.
Seuraava kosintayritys oli suureellinen ja nähtiin vasta kuukausia myöhemmin. Tyttöystävä oli tulossa kanssani Kulttuuritalolle hänen suosikkiyhtyeensä konserttiin. Olin sopinut yhtyeen kanssa, että laulaja antaisi minulle sormuksen kesken keikan ja kosisin tyttöystävääni katsomossa kaiken kansan nähden.
Viikkoa ennen konserttia puhuimme sattumalta kosinnasta, joka oli tapahtunut suorassa tv-lähetyksessä. Tyttöystävä kauhisteli sitä ja sanoi, ettei ikinä haluaisi oman kosintansa olevan tuolla tavalla koko kansan yleistä viihdettä.
Ja juuri sellaista olin suunnitellut.
Koska kosintasuunnitelmastani tiesi niin bändi kuin heidän levy-yhtiönsä väki, jotka kaikki näkisimme keikan jälkeen, oli varmaa, että kosinta tulisi silloin puheeksi. Siksi asia piti hoitaa pois alta sitä ennen ja aikaa oli vain muutama päivä.
Lopulta kysyin suuren kysymyksen meren rannassa mattolaiturilla, jonne olimme tulleet nauttimaan kevätauringosta kesken kävelyretken. Yllätys oli täydellinen ja vastaus toivottu.
Muistakaa naiset tämä ensi kerralla, kun tuskailette sitä, ettei miehenne mieti tarpeeksi sitoutumista tai yhteistä tulevaisuutta. Voi nimittäin olla, että hän ei muuta mietikään. Kyllä se mietinnän tulos teillekin aikanaan paljastuu.
Mikko Räsänen on The Voicen uutispäällikkö