"En mennyt naimisiin sielunkumppanini kanssa" - blogikirjoitus haastaa miettimään, kuka on se oikea
Amerikkalainen Kate Lee ei mennytkään naimisiin suuren rakkautensa kanssa. Silti nainen ei ajattele vain tyytyneensä mieheensä, vaan on hyvin onnellinen.
Moni meistä ajattelee, että suuri rakkaus tai sielun kumppani on se, kenen kanssa vietämme loppuelämämme yhdessä. Amerikkalainen Kate Lee haastaa meidät miettimään suuren rakkauden löytymistä ja sitä, voiko arkisemman kumppanin kanssa elää vieläkin onnellisempana kuin suuren rakkauden kanssa.
Kate Lee kertoo parikymppisenä naisena löytäneensä suuren rakkauden. Pari valvoi öitä nauraen ja ajatteli olevansa ikuisesti yhdessä. Kate lähti vaihto-oppilaaksi ja ajatteli miehen odottavan häntä. Hän ei kuitenkaan odottanut, vaan meni naimisiin toisen kanssa.
Kate oli murtunut. Muutama vuosi eron jälkeen, hän tapasi Travisin. Kate kirjoittaa blogissaan tapaamisesta näin:
"Travis istui autossa hiljaa. No, en olisi kuullutkaan hänen ääntään, kun urheiluauto piti niin kovaa meteliä. Menimme syömään ravintolaan. Hän ei puhunut paljon. Sen hän sanoi kyllä, ettei kukaan tyttö koskaan ole tyhjentänyt lautastaan nopeammin kuin hän.
Ajattelin, että tästä ei todella tule mitään. Lähdin vessaan, kun hän maksoi. Kun tulin takaisin, hän ei ollut enää sisällä. Menin ulos ja näin kodittoman miehen. Travis ojensi hänelle pussillisen ruokaa ja kahdenkymmenen dollarin setelin.
Hän ei tiennyt, että näin.
Kotimatkalla yritin olla innostuneempi. Tajusin, että olin tuominnut hänet liian nopeasti. Se olin minä, joka olin onnekas, kun sain olla treffeillä hänen kanssaan.
Siitä lähtien olemme olleet yhdessä. Emme koskaan valvoneet koko yötä jutellen. En koskaan saanut perhosia vatsaani, kun hän suuteli minua tai piti kädestäni kiinni. Mutta hän oli läsnä, kun tarvitsin häntä. Hän oli aito ja turvallinen. Hän oli oikeudenmukainen. Me olimme hyvät yhdessä."
Vaikka pari mietti, että ovatko he oikeita toisilleen, kun perhosia ei lennellyt ja sukat pyörineet jaloissa, he menivät naimisiin. Kate kertoo oivaltaneensa niihin aikoihin jotakin suurta. Niistä tunteista hän kirjoittaa näin:
"Kun pohdin, että olenko tekemässä oikean päätöksen mennessäni naimisiin, kysyin asiaa vanhalta mieheltä. En unohda koskaan hänen neuvoaan: On sinun päätöksesi, kenen kanssa päädyt yhteen ja millaisen avioliiton saat.
Se on niin yksinkertaista. Vaikka en saanutkaan suurta rakkauttani, se on ok. Hänelle ja minulle oli elämällä annettavana jotakin vieläkin parempaa. Minun elämäni ei ollut ohi, eikä minun mahdollisuuteni tosirakkauteen ollut mennyttä.
Sillä hetkellä oivalsin: Ei ole väliä, ajattelemmeko löytäneemme sielunkumppanimme. Sielunkumppani on se, kenen päätämme sitä olevan.
Onnekseni, mies, jonka valitsin on ollut mieletön valinta, vaikka en ymmärtänyt sitä vielä yhdeksän vuotta sitten. Olemme käyneet rankkoja asioita yhdessä läpi, ja se on lähentänyt meitä. Kovia aikoja on varmasti edessä ja tulee aikoja, kun haluamme heittää pyyhkeen kehään. Mutta olen varma, että tulee myös upeita ja ihania aikoja, joista olemme jo tähän mennessä saaneet yhdessä nauttia. Olemme onnekkaita.
Mitä enemmän päätän sitoutua tähän suhteeseen, sitä syvemmin ymmärrän: En mennyt naimisiin sielunkumppanini kanssa, mutta se ei haittaa. Hänestä on tullut minulle sellainen."
Lue koko teksti täällä.
Vältä näitä: parisuhteen arkiset tavat voivat sammuttaa romanttisen kipinän. Lue lisää täällä.
Lähde: Familyshare.com
