Kiitos isä
Rea Haverinen on Voicen uutistoimittaja ja kolumnisti, joka kirjoittaa ihmissuhteista ja -suhteettomuudesta sekä niiden lieveilmiöistä.
Kun olin lapsi, minun ei ikinä tarvinnut pelätä. Sain kertoa sinulle kaiken ja enemmän ja jokaikinen kerta sain vastaukseksi vain, että olen ainutlaatuinen ja rakas, eikä asiaa muuta mikään.
Kiitos isä, ettei minun tarvinnut ikinä pelätä sinua.
Kun olin nuori ja tein tyhmiä asioita, sinä et huutanut. Sinä puhuit ja puhuit, kunnes ymmärsin. Kun en ymmärtänyt kouluaineita, sinä istuit kanssani pöydän ääressä tunnista toiseen ja opettelit asioita, joita et itsekään tiennyt, vain jotta voisit opettaa ne minulle.
Kiitos isä, että olit kärsivällinen.
Kun halusin ajokortin, sinä hankit opetusluvan ja ajoit kanssani tuntikausia pitkienkin työpäiviesi päälle. Kun aloin itkeä erään epäonnistuneen mäkilähdön jälkeen, tulit itse rattiin. Kotona pyysit anteeksi, että olit vienyt minut liian väsyneenä harjoittelemaan. En vieläkään osaa parkkeerata taskuun, mutta kaiken muun osaan.
Kiitos isä, että näit sen vaivan.
Kun olin lukiossa, tapasin jatkuvasti uusia ihmisiä. Moni heistä oli entisiä oppilaitasi. Kenellekään heistä ei ikinä ollut sinusta pahaa sanaa sanottavana. Kaikki muistivat sinut lempeänä ja oikeudenmukaisena opettajana. Myös kaikki ystäväni ovat aina pitäneet sinusta. "Teidän isä on paras" on lause, jota olen kuullut jo vuosikausien ajan.
Kiitos isä, että saan aina olla sinusta ylpeä.
Kun halusin muuttaa toiseen maahan parikymppisenä, sinä aloit järjestellä asioita. En saanut ikinä kuulla, etten olisi pystynyt siihen. Luotit minuun täysin, mutta muistit myös sanoa, että voin aina palata kotiin. Valmistuttuani vihdoin yliopistosta ulkomailla, olit mukana. Juhlaillallisella, paikallisessa kantapaikassani kerroit ensimmäistä kertaa, että olit pelännyt puolestani, kun lähdin niin kauas niin nuorena. Minulle et ollut sanonut asiaa koskaan.
Kiitos isä, että luotit minuun.
Kun kerroin sinulle ja äidille, että olen ihastunut toiseen tyttöön, sinä et sanonut yhtäkään poikkipuolista sanaa. Vaikka ensimmäinen tyttöystäväni oli toivoton tapaus, sinä näit vaivaa tutustuaksesi häneen. Puhuit hänen kanssaan urheilusta: aiheesta, joka oli molemmille läheinen. Kävimme pitkillä lenkeillä, joilla keskustelimme siitä, että olen bi. Sinä kuuntelit ja hyväksyit. Tuit ja elit mukana. 50-vuotisjuhlissasi esittelit silloisen tyttöystäväni satapäiselle vierasjoukolle minun elämänkumppaninani, ja teit sen ylpeästi.
Kiitos isä, ettei minun ole ikinä tarvinnut miettiä, kelpaanko.
Kun erosin, sinä ajoit pitkän matkan raskaan työviikon jälkeen auttaaksesi minua muutossa. Kokosit huonekaluja ja kannoit tavaroita. Ajoit yötä myöten kotiin.
Kiitos isä, että pidit minua pinnalla.
Nykyään, kun itken, sinä huomaat sen monesti ensimmäisenä. Sinä lähetät videoita, joilla pelleilet. Sinä käyt nyt pikkusiskoni kanssa läpi monia niitä teini-iän kipuiluja, joita olet ennen käynyt läpi minun kanssani. Minä en ole hetkeäkään huolissani siskostani, koska hänellä on maailman paras isä. Hänellä ei ole hätää.
Kiitos isä siitä, ettei meillä ole ikinä ollut hätää.
Minua ei olisi ilman sinua. Kiitos isä.
Aikaisemmat Suhteettomuusteoriat pääset lukemaan tästä.
