Nämä neljä merkkiä paljastavat aidon rakkauden - toteutuvatko omassa suhteessasi?
Nykyään joka vuosi julkaistaan kymmenittäin erilaisia parisuhde- ja rakkausoppaita. Harva kuitenkaan osaa tiivistää asioita niin hyvin kuin jo 50-luvulla julkaistu The Art of Loving -kirja.
Sosiaalipsykologi ja filosofi Erich Fromm julkaisi 50-luvulla kirjan The Art of Loving, joka oli tuolloin vallankumouksellinen parisuhdekirja, sillä vastoin tuon ajan sukupuolirooleja kirja korosti suhteen osapuolten tasa-arvoista asemaa. Simple Marriage -nettisivu perehtyi kirjaan ja huomasi, että vaikka 60 vuotta on kulunut, on kirjan sanoma yhä yhtä ajankohtainen kuin 60 vuotta sitten.
Toisin kuin monet nykyiset rakkauskirjat, ei kirja pyri antamaan suoria vastauksia rakkauden ongelmiin. Sen sijaan kirja käsittelee rakkautta filosofisesti ja jättää lukijan päätettäväksi sen, mitä hän haluaa sieltä poimia ja minkä kokee hyödylliseksi.
Kirja määrittelee rakkauden olemuksen seuraavilla neljällä määreellä:
1. Kypsä rakkaus on liitto, jossa molemmat saavat säilyttää yksilöllisyytensä ja koskemattomuutensa
Kirja erittelee pinnallisen rakkauden ja kypsän rakkauden. Jälkimmäisessä kaksi ihmistä sulautuu yhteen niin, että kumpikin säilyttää itsenäisyytensä ja yksilöllisyytensä. Jos pari on niin kiinni toisissaan, että he laiminlyövät oman yksilöllisen kehittämisensä ja ovat täysin keskittyneitä joko hallitsemaan tai palvelemaan kumppaniaan, ei kyse ole rakkaudesta vaan riippuvuudesta.
2. Rakkaus on aktiivista huolehtimista rakkaittemme elämästä, kasvusta ja kehityksestä.
Yksi Frommin tärkeimmistä mielipiteistä on se, että aito rakkaus ei koskaan saa olla omistamista. Hän korostaa, että jos todella rakastat puolisoasi (tai lastasi tai ystävääsi), niin silloin vilpittömästi toivot heille sitä, mitä he itse toivovat itselleen. Se voi tarkoittaa uutta työpaikkaa, uuden harrastuksen aloittamista, uuden tutkinnon hankkimista, elämäntapamuutosta, tupakkalakkoa, ym. Hyvässä suhteessa osapuolet ovat aidosti kiinnostuneita toisistaan yksilöinä ja haluvat tietää toisen tavoitteista ja haaveista, että voivat sitten tukea toista niiden toteuttamisessa.
3. Jos henkilö osaa rakastaa vain toisia, mutta ei itseään, ei hän oikeasti osaa rakastaa lainkaan
Rakkaudesta puhuttaessa puhutaan yleensä toiselle antamisesta tai toisen vuoksi uhrautumisesta. Fromm kuitenkin korostaa, että tosirakkaus voi syntyä vain, jos ei tee eroa itsensä ja toisen välille - eli et voi osata rakastaa toista ellet osaa myös rakastaa itseäsi saman verran. Voidakseen rakastaa muita on siis ensisijaisen tärkeää oppia hyväksymään itsensä ja rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin on.
4. Rakkaus ei ole vain vahva tunne. Se on myös päätös ja lupaus
Frommin kirjan ehkä tärkein opetus on se, että kypsä ja kestävä rakkaus on sitä, joka myös kestää. Kirjailija ei käytä englannin ilmausta "falling in love" vaan "standing in love" eli tärkeämpää ei ole rakastua vaan rakastaa ja tehdä sitä aktiivisesti. Kun ymmärtää, että rakkaus ei ole vain tunne vaan myös aktiivista toimintaa, osaa myös keskittyä kehittymään siinä, miten rakastaa muita ja itseään.
Lähde: Simple Marriage
