Kuva: Senja Rapila
Sympaattinen Eero Ritala: "Ei pitäisi olla aihetta, jota ei voisi näyttelemisen keinoin käsitellä"
Hurmuri Eero Ritala uskoo, että näyttelijäntyö kantaa, vaikka välillä alalla kohtaa epävarmojakin aikoja.
Pelkkä Eero Ritalan nimen mainitseminen saa monen naisen jalat tutisemaan. Komea ja sympaattisen oloinen mies on näytellyt tiensä suomalaisten sydämiin niin useissa tv-sarjoissa kuin myös valkokankailla ja teatterin lavalla.
Voice.fi päätti selvittää, mistä Ritala, 33, haaveilee tai onko hän ikinä kohdannut epäuskoa omiin lahjoihinsa.
Työn epävarmuus ei pelota
"Jebu jebu, ja hei vaan hei!", aloittaa Ritala vastauksensa haastattelupyyntöviestiin.
Aloitus antaa miehestä välittömän ja letkeän kuvan. Sama kuva vahvistuu miehen saapuessa haastatteluun kesäisenä päivänä tyylikkäässä college-paidassa, huolettomassa lippalakissa ja aurinkolasit silmillään.
Ritala valmistui kahdeksan vuotta sitten Teatterikorkeakoulusta ja siitä lähtien töitä on riittänyt. Miehen kevääseen on kuulunut joulukalenterin kuvaukset Tampereella ja tämän lisäksi paljon pieniä äänitöitä.
Vuoden alussa Ritalalla oli kuukausi vapaata. Freelancerina toimivalle näyttelijälle realiteetit ovat ne, että välillä tulee pidempiäkin aikoja ilman töitä.
Ritala ei kuitenkaan stressaa tulevasta.
- Esimerkiksi kolme viikkoa sitten minulla ei ollut hajuakaan, että mitä teen ensi vuonna. Sitten kolmessa viikossa tuli yhdet koekuvaukset ja yksi homma varmistui. Mutta en tiedä, mitä teen vaikka vuoden päästä. Mutta aina sitä jotain tulee, Ritala sanoo luottavaisena.
"Olen ihan hyvä näyttelijä"
Vaikka Ritala myöntää ettei ole kauhean hyvä raha-asioissa, hän osaa kuitenkin säästää tarvittaessa pahan päivän varalle ja niille ajanjaksoille, kun töitä on vähemmän.
- Olen kyllä siinä mielessä ollut onnekas ja olen ihan hyvä näyttelijäkin, että ihmiset haluavat tehdä minun kanssani töitä. Ikinä ei ole ollut sellaista pidempää työttömyyttä tai epäuskoa siitä, että olisin väärällä alalla.
Vaikka töitä ei kauhean pitkälle tiedäkään, näyttelijä nauttii nykyisestä tilanteesta. Puolittaisella kiinnityksellä oleminen Q-teatteriin sopii miehelle, sillä se ei sido mihinkään. Teatterin tekemistä ja sen rutiineja Ritalalla on kuitenkin välillä ikävä.
- Nyt kun en ole tehnyt teatteria vähään aikaan, niin alkanut kaivata sitä, että aikataulu olisi valmiina ja pääsisi teatterille. Sitten mennään kokeilemaan ja katsomaan ja rypemään häpeän tunteessa. Pidän siitä harjoitusvaiheesta, kun asiat kehittyvät ja syntyvät. Se on oma positiivinen rutiini, mikä siitä syntyy.
(kuva: Senja Rapila)
Suositulla miehellä välillä töitä riittää niinkin paljon, että osasta täytyy kieltäytyä. Muuten hän harvemmin kieltäytyy työtarjouksista.
- Suurin osa on aikataulukysymyksiä, mistä joutuu kieltäytymään. En muista kieltäytyneeni mitenkään ihan hirveästi mistään ihan vain sen takia, että ei kiinnosta.
Kiireen keskellä näyttelijä on oppinut, että toisinaan voi kieltäytyä myös sen takia, että pystyy pitämään vähän taukoa. Jos ensin tekee pitkää päivää sekä teatterin, että tv-kuvausten kanssa, ja heti perään alkaisi seuraava projekti, ei sitä välttämättä jaksa.
- Se on kyllä positiivinen ongelma, että on varaa kieltäytyä joskus. Mutta kyllä sitä kauhean mielellään tekee kaikkea, että ei se kieltäytyminen ole se, millä ensimmäisenä lähdetään liikkeelle.
Haaveissa toimintaelokuvia ja rakkausdraamaa
Kun Ritalalta tiedustelee tulevaisuuden haaveista, ensimmäisenä miehen mielen valtaavat isolla rahalla tehdyt toimintakohtaukset.
- Olisihan se ihan helvetin hauskaa hakata, juosta karkuun, ajaa autolla ja mennä helikopteriin ja roikkua siitä. Olisi hienoa olla jossain fiksussa elokuvassa, jossa olisi räjähdyksiä ja pääsisi juoksemaan Delhin kuhia pitkin jamesbondmaisesti karkuun, Ritala innostuu.
Äkkiä hän kuitenkin vakavoituu.
- Kyllä minä haluaisin myös tehdä ihan sellaisen niin draaman, kun olla ja voi, joka kertoisi rakkaudesta. Siinä pääsee näyttelemään. Se on iätön tarina, kun kaksi henkilöä rakastuu toisiinsa ja mitä kaikkea siihen liittyy. Sellaista tekisin oikeastaan mieluummin kuin niitä räjähdyshommia. Siinä ollaan asian äärellä ja siinä pääsee käyttämään sitä näyttelijän taidetta. Siinähän saa näytellä koko tunneskaalan - kun rakastuu, eroaa, kaipaa, vihaa ja pelkää.
(kuva: Senja Rapila)
Moraali mukana roolivalinnoissa
Vaikka näyttelijäntyö on rankkaa, Ritalan mielestä osa ammattitaitoa on se, ettei mene liian syvälle rooleihin.
- En mene mihinkään tiloihin. Toki omasta elämästähän ne kaikki kokemukset tulee, mutta ei se kuitenkaan ole Eero Ritala, joka siellä tekee. Se on sitten terapia, missä sitten ehkä haluaa niitä asioita käsitellä.
Työhistoriastaan näyttelijä ei löydä yhtään roolia, joka olisi ollut ylitsepääsemättömän vaikea.
- Mietin, että jos pitäisi esittää esimerkiksi pedofiilia, niin pitäisi siitäkin tehdä ihminen. Tokihan siinä joutuisi olemaan hyi saatana -fiiliksillä.
Elokuvassa täytyy kuitenkin Ritalan mielestä olla hyvä juoni, eikä hän esimerkiksi koskaan lähtisi elokuvaan, jossa ihannoitaisiin jotain, mikä on hänen omaa arvomaailmaansa vastaan.
- Kyllä nykyään sen kanssa on tosi tarkkana, että mistä se kokonaisuus kertoo ja missä valossa. Mutta mun mielestä mitään aihetta ei pitäisi olla, jota ei saisi tai voisi käsitellä.
