Kuva: Emmi Moilanen
Putous-näyttelijä Helmi-Leena Nummela: 'Hahmoni kumpuaa kiehtovasta ja perverssistä otuksesta'
Helmi-Leena Nummelan mukaan hahmon kautta pystyy käsittelemään vaikeitakin asioita.
Vuoden teatterinäyttelijä Helmi-Leena Nummela, 32, on toista kertaa mukana sketsiohjelma Putouksessa. Tämän kauden sketsihahmo on Lisko-Leena Vähäpätölä, itsestään epävarma, sympaattinen lentolisko, joka ei usko omiin kykyihinsä. Hieman jopa surumielisen hahmon takaa löytyy Nummelan mukaan henkilökohtaisiakin asioita.
- Ohjaajamme Niina Lahtinen sanoi, että hahmoa voisi lähteä rakentamaan unelmista. Olen aina halunnut lentää ja jostain vanhoista muistiinpanoistani löytyi ajatuksia liskoista. Ne ovat jollain tavalla kiehtovia, kamalia ja perverssejä otuksia. Näin syntyi lentolisko. Olin todella ahdistunut hahmoa tehdessäni, joten päätimme katsoa, mitä syntyy, kun ahdistuksen kanssa laitetaan nupit kaakkoon, Nummela kertoo Voice.fi:lle antamassaan haastattelussa.
- Siinä on myös hieman henkilökohtaisia tuntemuksia, kun tuntee olevansa maailman huonoin ihminen. Kiltin tytön syndrooma purkautuu itseinhona eikä vihana yhteiskunnan rakenteita kohtaan. Tähän vielä yhdistin teiniajan epävarmuuteni, Nummela jatkaa.
Henkilökohtaisten asioiden käsittely ei koske vain Lisko-Leenan hahmoa, vaan Nummelan mukaan jokaisen hahmon kanssa ammennetaan jotain itsestä.
- En tiedä, tuoko roolit niiden asioiden äärelle vai toisinpäin. Se on todella terapeuttista, vapauttavaa ja silloin ehkä uskaltaa myös kohdata asioita, joita ei muuten uskaltaisi käydä läpi.
Samaistuttavan Lisko-Leena-hahmon takana on siis raskaitakin aiheita. Miltä tuntuu käsitellä surullisia asioita huumorin kautta?
- Usein tragedian ja komedian raja on hiuksenhieno. Joskus jos on todella rankka projekti, voi tuntua vaikealta sukeltaa synkkään aihepiiriin. Putouksessa se on kuitenkin vapauttavaa karnevalisoida ikävät asiat. Se kuuluu tuohon lajiin, Nummela sanoo.
Eläytyminen on tärkeintä
Aina hahmolla ja näyttelijällä ei ole samoja kokemuksia. Silloin tarttumapintaa haetaan eläytymisen kautta. Näin kävi esimerkiksi Nummelan näyttelemän Veriruusujen Sigridin kanssa, josta hän myös sai Vuoden teatterinäyttelijä -palkinnon. Sigrid on 15-vuotias nuori nainen, joka Suomen sisällissodassa värväytyy naiskaartiin.
- Eläytyminen on näyttelijän tärkein työkalu. Kenenkään ei esimerkiksi ole tarvinnut murhata äitiäni, jotta voisin tietää miltä vaikkapa menetys tuntuu. Eläydyn hahmon olosuhteisiin, jolloin myös omat tunteet tulevat esille.
Sigrid oli vahva ja kokonaisvaltainen rooli, mutta Nummelan mukaan usein naisten roolit teatterissa ovat kapeita ja miespäähenkilöä tukevia.
- Kyllä se on edelleen niin, että sukupuoli vaikuttaa enkä ole samassa asemassa mieskollegoideni kanssa. Tuntuu kuitenkin, että ollaan herätty keskustelemaan, millaisia päähenkilöitä meillä oikeastaan on, ettei aina tarvitsisi kertoa valkoisen miehen tarinaa. Toivon, että keskustelu aiheesta jatkuu hedelmällisenä, vaikka asiat muuttuvat todella hitaasti.
Millainen Sigrid sitten olisi nykypäivänä?
- Luulen, että hän olisi omanarvontunteva ja tiedostava ilmastoaktivisti tai tiukka feministi. Minusta on ihanaa katsoa nykyajan nuoria naisia. He eivät ole enää niin paljon olosuhteidensa määrittelemiä. Tuntuu, että vitsit nämä muijat pelastavat maailman.
Lue myös: MTV: Putous-hahmot löydät nyt myös kätevästi sosiaalisesta mediasta
Lue myös: Fingerpori-elokuvan ensimmäinen traileri julki - katso mitä on luvassa
