Kuva: MTV3
MasterChef-kisan toisessa jaksossa nähtiin tehtävä, joka sai Minna Kuukan kädet vapisemaan
Radiojuontaja Minna Kuukka on yksi MasterChef Vip -kauden osallistujista. Tällä palstalla hän kertoo ajatuksiaan kisasta ja jakaa reseptivinkkejä.
"The game is on!
Peli alkoi. Ja kilpailu. Se nyt sitten konkretisoitui VIP MasterChefin kakkosjaksossa, jossa kaivettiin esiin ensimmäisen kerran tällä kaudella mustat essut. Se päällään kun kokkailee, tietää olevansa putoamisvaarassa.
Viihdeohjelmaahan tähän kaikki lähtivät mukaan tekemään, mutta on vaan tylsää, kun joukosta joutuu yksi lähtemään. Aika nopeasti kuvausten alettua nimittäin selvisi, että meitä oli koolla ihan mahdottoman kiva kööri, vaikka tosi monilta erilaisilta elämänalueilta ollaankin ja ikäjakaumaakin aika lailla. Meidän MC-porukan whatsapp -ryhmässä on viestitelty kuvausten jälkeen ja nyt kun ohjelma pyörii, niin kommenttia sataa ahkerasti.
Meitä tosiaan yhdisti heti kättelyssä se, että oltiin samassa liemessä ja samojen tehtävien edessä ja vaikka ei kaikkia ennalta tuntenutkaan, niin aika nopeasti tuli takahuonetutuksi. Kuvauspäivät nimittäin olivat todella pitkiä ja kuten tv-tuotannoissa yleensäkin, leijonanosa ajasta odoteltiin. Kuvausten alkamista, tuomareiden arviointia, kameroiden siirtämistä, taustoittaviin haastatteluihin pääsemistä, milloin mitäkin.
Toisessa jaksossa nähtiin ensimmäisen kerran painetehtävän mustat essut. (kuva: MTV3)
Näiden ensimmäisen jaksojen aikana katsojat laittavat mielessään porukkaa paremmuusjärjestykseen ja moni huuteli ja arvaili voittajaa jo avauskokkausten perusteella. Yksi Masterchef-ohjelman olennaisista pelisäännöistä on kuitenkin se, että niin sanottu keskiarvo ei ratkaise. Tehtäväkohtaisesti ei kartu pisteitä, joita sitten jossain kohtaa ynnättäisiin sijoitusta varten. Ei, jokaisen tehtävän jälkeen tilanne nollautuu ja alkaa seuraavan kohdalla alusta. Ei siis tarvita kuin yksi epäonnistuminen monen onnistumisen jälkeen ja se on siinä: on aika kiitellä kokemuksesta.
Tuntuu, että ensimmäisessä jaksossa ehdottomasti suurimman potin räjäytti Seksikkään Suklaan ketsupilla höystetty pasta, joka kuulemma oli yhtä kuiva kuin eron partaalla oleva avioliitto. Hyvät stoorit ja puheet on ehdoton bonus ohjelmassa. Pelkkä hifistely on tylsää seurattavaa ja luulen, että kaikenlainen sopiva häröily erottaakin tämän kauden syksyllä nähdystä ammattilaisten kaudesta.
Omasta tekemisestä ei oikeastaan tässä kohtaa kummempaa. Kovin keskittyneeltä vaikutti Kuukan täti siellä kattilan takana häärätessään ensimmäisessä jaksossa. Nyt kun jälkeenpäin analysoin, että mikä veti naaman niin vakavaksi, niin suurimman paineen aiheutti rajallinen aika. Kuten taisin viimeksi jo mainita, niin kello Masterchef-keittiön seinällä käy ihan oikeaa aikaa – jos multa kysytään, niin tuntui, että minuutit itse asiassa nakuttivat eteenpäin normaalia vinhempaa vauhtia.
En ole tainnut aiemmin kokata tuolla tavalla aikaa vastaan. On tietysti ollut tilanteita, että ruokavieraita on ollut tulossa ja jäljellä vielä paljon tehtävää, mutta ei se ole ollut samanlainen paine. Vieraat ei laske sohvalla kokkaajalle viimeisiä sekunteja ääneen: 5,4,3,2,1 – AIKA!
Tokan jakson pleittaustehtävässä oli myös aika haipakka aikataulu, 10 minuutissa piti saada asiat nätisti lautaselle ja muistella, mitä Aihisen Kape pitämässään master-classissä annosten esillepanosta ohjeisti. Siinä käsi vapisi, kun pinseteillä siirteli herneitä pyrepurostuksen viereen ja mietti, mihin tursauttaa töpsön majoneesia. Pitäisikö laittaa vielä ruohosipulin varsi poikittain kaiken päälle vai onko jo liikaa? Lautasen värillä kun on väliä, annoksen ei tule olla liian levällään, yrttiä vain koristeeksi, ei isoja puskia… Mitä näitä nyt olikaan?
Puolet osallistujista pääsi pleittaustehtävässä parvelle turvaan. (kuva: MTV3)
Ensimmäisen jakson lopussa ollut master-class on paitsi kisaajan niin varmasti myös ruoka-asioista kiinnostuneen katsojan kannalta ihan supermielenkiintoista seurattavaa. On vaan niin paljon asioita tuollakin osastolla, joita ei maallikkona ole edes osannut ajatella. Pleittaus myös kuulostaa terminä viehättävän ammattimaiselta. Plate, lausutaan pleit eli lautanen ja siitä termi pleittaus. Lautaselle asettaminen. Jatkokisaa ajatellen saatiin myös vinkki, että annetusta suoritusajasta on aina hyvä jättää kunnon siivu esillepanoa varten. Onnistuneet kokkailut eivät pääse oikeuksiinsa, jos annoksen tällää kiireessä lautaselle epämääräiseen läjään. Ja tuomarithan ovat alansa tiukkoja ammattilaisia, joille annos on kokonaisuus makua, suutuntumaa ja esillepanoa. Itse aion ottaa pleittauksen terminä käyttöön myös siviilipuolella kotikeittiössä: ’Nyt lapset syömään, makaronilaatikko on jo pleitattu!’
Ekassa jaksossa valmistin kanttarellikeiton eli capuccinon kylkeen juustopiiraan ja tämän jälkimmäisen kohdalla pelasinkin aika varman päälle. Suolaisia piiraita olen nimittäin vääntänyt kymmenvuotiaasta asti, olen jo teininä tehnyt niitä perheen juhlien kahvipöytään."
Siinä määrin olen niitä väsännyt, etten oikein osaa enää purkaa ainesosien määriä paperille, mutta yritän tähän. Ohjelmassa tein juustopiiraan eli täytteessä ei ollut muuta, mutta alun perin aloin tehdä ranskalaistyyppisiä guichejä, joihin täytteeksi laitoin juuston lisäksi pilkottua savukinkkua (paistettu pekonikin käy) ja pieneksi pilkottua punaista paprikaa. Kannattaa kokeilla, jos vaan syöjille sopii.
Piirakan ohjeen voit katsoa alta:
Noin 130 g pehmeää voita (voit käyttää margariiniakin, mutta musta paras maku tulee voista) reilu 100 g raastettua mustaleimaa n. 2,5-3 dl vehnäjauhoja. Nämä sekaisin ja lopputuloksena pitäis tulla vuokaan painettavaa taikinaa. Lisää jauhoja, jos tuntuu löysältä tai jos on kuivaa, laita vielä nokare pehmeää voita. Pieni ripsaus suolaa, painele uunivuoan pohjalle ja reunoille.
Täytteeseen:
2 munaa
2 dl kermaa + 1 dl maitoa
suolaa, pippuria maun mukaan
mustaleimaa raasteena (mä laitan aika paljon, tähänkin reilusti 100g)
Aineet sekoitetaann ja kaadetaan taikinan päälle vuokaan. Jos laitat vaikkapa kinkkua ja paprikaa, niin laita palat vuokaan ennen kuin kaadat kermamaidon juustoineen päälle. Uuni, 225 astetta, 15-20 minuuttia kunnes pinta on kauniin värinen. Anna vähän jäähtyä ennen tarjoilua.
Lue myös: Millaista oli astella MasterChef-keittiöön ensimmäistä kertaa? Minna Kuukka paljastaa
Lue myös: Yksi perintöresepti on kulkenut Minna Kuukan mukana vuosia: 'Ei kevyt setti, mutta ihania makuja'
