Kuva: MTV3
Minna Kuukan lihapullaniksillä tuttuun herkkuun uutta makua - nappaa vinkki talteen
Radiojuontaja Minna Kuukka on yksi MasterChef Vip -kauden osallistujista. Tällä palstalla hän kertoo ajatuksiaan kisasta ja jakaa reseptivinkkejä.
"Viimeisimmän jakson kuvauksiin saavuttaessa ei tunnelmat olleet ihan kaikkein korkeimmalla. Joukkuetehtävässä oli tullut takkiin ja nyt tiimin piti kääntyä itseään vastaan: Anna, Max ja minä kokkaisimme ja yksi joutuisi lähtemään. Tylsää, vaan minkä teet. Mustaa tuomioessua niskaan ja hellan ääreen. Tai no, ensin paikalla olikin pahamaineinen kankaalla peitetty pöytä. Eihän tehtävä toki liian helppo saisikaan olla ja MasterChef-keittiön kurvipalloa taas odoteltiin.
Kankaan alta paljastui raaka-aineita, joissa oli hintalaput. 15, 30, 60… vaan mikä olisi valuutta? Tehtävä: kokatkaa mitä mieleenne tulee, aikaa 120 minuuttia. Mikäli haluatte käyttää koko kaksituntisen, on käytössänne pelkät perusraaka-aineet: jauhoja, sokeria, suolaa, munia… Muussa tapauksessa voitte tehdä pöydästä ’ostoksia’ ja maksaa ne ajalla. Tyyliin ’saat köntsän lihaa, mutta maksat siitä 60 minuuttia’. Ihan ensin olisin mielelläni maksanut jotakin, että olisin saanut hetken miettimisaikaa. ’
Mustassa essussa pudostusuhkakokkailua. (kuva: MTV3)
Kokkaa mitä tahansa’ -tehtävä on yllättävän hankala. Kun reunaehtoja ei ole, on vaihtoehtoja liikaa ja mahdollisuus, että lähtee ihan väärään suuntaan kasvaa. Olihan pöydällä kaikenlaista potentiaalista, mutta inspiraatiolamppu ei ainakaan heti syttynyt. Valitsemisjärjestys myös arvottiin: Anna pääsisi ostoksille ensimmäisenä, minä toisena ja Maxille lankesi viimeinen sija. Piti myös varautua siihen, että toivottu raaka-aine livahtaisi nenän edestä toiselle kilpailijalle. Koska mikään pöydässä ei houkutellut ylitse muiden, päätin pelata kunnolla ja mietin, että jollei Anna valitse 30 minuutin hintaista peitettyä yllätyskoria, otan sen ja annan korin päättää puolestani, mihin suuntaan kokkailussa lähdetään. Laskeskelin, että jotenkin uhkarohkea liike palkittaisiin ja korissa olisi ihan kelpo tuotteita. Ja niin olikin: lakritsaa, aprikooseja, mozzarellaa, jättiravun pyrstöjä ja niin edelleen. Kylkeen valkkailin vielä mausteita ja paprikaa.
Loppusaldoksi meille kaikille jäi aikaa 60 minuuttia, joten gongi kumahti kellon raksuttamaan kaikille yhtä aikaa. Nyt kun jälkeenpäin katson touhuiluani ohjelmassa, se valheellisesti näyttää siltä, että tietäisin mitä olen tekemässä. Jotenkin määrätietoinen klangi siinä askartelussa, eikä hajuakaan, miten se voi siltä näyttää, koska oikeasti olin ihan hukassa. Poissulkemismenetelmää käyttäen rajasin lakritsat ja aprikoosit pois, olisivat ehkä johdatelleet jälkiruokaosastolle ja siellä en ole kotonani.
Jostain tuli idea lähteä väsäämään piemontelaisia paprikoita, vaikkei niihin ollut a) kaikkia tarvittavia raaka-aineita eikä b) tarpeeksi aikaa. Niitä kun pitäisi pehmitellä parikin tuntia uunissa. Jättiravunpyrstöjä olisin mielelläni tarjoillut aiolin kanssa, mutta senkään tekemiseen ei ollut tarvittavia asioita, joten paistelisin ne ja yrittäisin sorvata niille jonkun kastikkeen. Kaikki oli epämiellyttävästi vähän sinne päin. Syyllistyin perisyntiini: liikaa kaikkea. Päätin nimittäin yrittää tehdä annoksen kylkeen leipää ilman hiivaa ja korissa olleesta kesäkurpitsasta keksin friteerata lautasen reunalle kivat rapsakat palat. Lopputulema: siinä missä olisin voinut keskittyä tekemään pari erittäin maukasta elementtiä, olinkin saanut joka liedelle jotakin porisemaan ja vielä siinä sivussa laitoin tulille sekä leipä- että frittitaikinat. Ei järjen häivää.
Sifonihifistelyä (kuva: MTV3)
Ajan loputtua lautasella oli vähän kummallinen combo. Paprikat, jotka olisivat saaneet kypsyä pidempään, ei niin kovin rapsakka kesäkurpitsan frittisiivu, viipale leipää, jonka koostumus oli tiheä ja outo. Jättiravut onnistuivat suhteellisen hyvin ja niiden kastike oli aivan ok. Hyvin epävarma olo odotellessa tuomiolle menoa.
Kuten jo taisin aiemmin kertoakin, kuvauksissa meillä ei ollut mitään tietoa siitä, miten tuomarit annoksiamme kommentoivat. Sen on kuullut vasta nyt valmiista ohjelmasta. Palaute minulle: leipä aivan kuraa ja kesäkurpitsa ihan turha. ’Less is more – vähemmän on enemmän’, totesi Aihisen Kape, kun tuomaristo oli tehnyt päätöksensä ja päätinkin kätkeä tämän kokkailutotuuden sieluuni. Nyt tosin voin jo paljastaa, että tulisin sen suhteellisen pian myös unohtamaan.
Maxilla oli ollut vielä enemmän ongelmia jälkkäriannoksensa kanssa ja hän joutui valitettavasti jättämään kisakeittiön. Annan kanssa huokaistiin jälleen yhden tehtävän jälkeen, vaikka tiedettiin, että uusi haaste lymyili jo nurkan takana. Ja koska MasterChef, ei voisi yhtään aavistaa, mitä olisi odotettavissa.
Porukka oli nyt kutistunut puoleen alkuperäisestä ja olisi edelleen pienenemään päin. Tiiserinä kerrottakoon, että seuraavassa jaksossa on luvassa ihan erilainen haaste kuin tähän mennessä on nähty.
Lopputulos (kuva: MTV3)
Loppuun taas vinkki. Tämä ei ole varsinainen resepti, mutta pikkukikka, jota itse olen usein käyttänyt. Tämä on peräisin poikani amerikkalaisen kummisedän äidiltä. Hänellä nimittäin on ollut tapana tehdä esimerkiksi jauhelihapihvit hampurilaisiin niin, että meikäläisen korppujauhon sijaan hän on käyttänyt erilaisia suolakeksejä murskattuina. Tätä olen soveltanut juurikin jauhelihapihveihin, lihapulliin ja murekkeisiin. Esimerkiksi Tuc-keksejä löytyy eri makuja. Olen murentanut niitä kermaviilin joukkoon jauhelihataikinaan. Eli käyttänyt korppujauhojen tapaan. Sitten muna tai kaksi määrästä riippuen ja lisämausteet.
Jatketaan tästä ensi viikolla.
Kokkailemisiin!"
Lue myös: Onko sous vide -menetelmä sinulle tuttu? Toimii lihan lisäksi loistavasti myös kasvisruoan tekoon
Lue myös: "Ensimmäistä kertaa harmitti se, miten materiaali oli leikattu" - Minna Kuukka MasterChef-jaksosta
Lue myös: Minna Kuukan lapsuuskodissa oli yksi pyhäruokasuosikki, jota hänen ei tehnyt mieli vuosikausiin
