Herkkumajoneesi, joka toi voiton MasterChef VIP -taitotehtävässä - nappaa ohje talteen
"Tässä taas jälkipyykkiä viikon MasterChef VIP -jaksosta. Pesen tätä viikoittain niin pitkään, kun oma lentoni ohjelmassa jatkuu. Porukka on tosiaan nyt kutistunut puoleen alkuperäisestä ja ohjelman kilpailullinen luonne on tullut hyvin selväksi sitä mukaa, kun rivi on harvennut. Toukokuun alussa sitten selviää, kuka tältä tatamilta poistuu voittajana.
Viimeisimmän jakson alkuun tutustuttiin taas uudenlaiseen koitokseen: taitotehtävään. Sen suorittamiseen annettiin vain 10 minuuttia ja ainekset tehtävää varten odottivat pöydällä: munia, öljyjä, mausteita, yrttejä, valkosipuleita, monenlaista etikkaa, sinappia, sitruunaa…
Itsellä löi täysin tyhjää, millainen voisi olla näihin liittyvä tehtävä, mutta Miska sen siinä sitten keksi: majoneesia. Kyllä, tee 10 minuutissa maistuva majoneesi mielesi mukaan ja parhaan majon tekijänä nappaat suoraan jatkopaikan parvelta. Muita odottaisi pudotustehtävä.
Olen majoneesin ystävä, ei epäilystä. Se on mainio ja monen tarjottavan kylkeen sopiva soosi, jota on tosiaan helppo tuunailla eri makuiseksi. Muutaman kerran olen sitä kotioloissa tehnyt itse, mutta totta puhuen valmiit majoneesit ainakin tietyillä merkeillä on osoittautuneet niin hyviksi, että monesti olen poiminut kaupasta mukaan valmiin purkin.
Kotimajoneesini olen surauttanut aina matkan varrella mukaan tarttuneella pikaohjeella, jossa ainekset isketään astiaan, sauvasekoitin perään ja parinkymmenen sekunnin intensiivinen sekoitus. Tiedän, että majopuritaanit vatkaavat aina käsin ja liruttelevat öljyä pikkupisaroina tai ohuenohuena nauhana, jotta tuloksena on kaunis ja kiiltävä emulsio. Semmoista en itse ole koskaan kokeillut, enkä ajatellut nyt tositoimissa käyttää meille annettua 10 minuuttia uuden metodin opetteluun. Siispä, ainekset kannuun ja sauvaa perään. Happona käytin valkoviinietikkaa ja mausteeksi päädyin chilien kautta valkosipuliin. Jos siis kokkauksen jumalat soisivat, tuloksena olisi kelpo aioli.
Ensimmäisestä versiosta taisin unohtaa Dijon-sinapin. Lieneekö se syynä vaiko mikä, seos ei tovin vatkaamisen jälkeen lähtenyt sakenemaan, vaan kannun pohjalla lillui ilkeän näköinen mausteliemi. Siispä uutta kehiin. Nyt sinappi oli messissä, mutta emulsiota ei vaan muodostunut. Tässä kohtaa tunnelma oli niin kiihkeä ja kiire niin valtava, että toisten tekemisestä siinä ympärillä ei ollut mitään tietoa. Ehkä siellä jo useammalla kiilteli kupissa täydellinen majo. Kolmanteen yritykseen vaihdoin astian pienempään ja toivoin, että se auttaisi ja olisi onnistumisen kannalta ratkaiseva liike. Kenties majoneesiaihio ei vaan ymmärrä saota liian laakeassa. Ei se tosin ymmärtänyt sitä pienemmässäkään kipossa. Ymmärsin, että viimeinen yritys olisi käsillä, koska kellossa oli aikaa siinä vaiheessa jäljellä noin kolme minuuttia. Ehtisi juuri ja juuri juosta hakemaan uuden öljypullon jo lorotellun tilalle ja riipiä vielä valkosipulinkynnestä kuoret. Tajusin, että jos nyt ei lähde, tarjoan tuomareille majoneesilientä, jota voi imeä pillillä. Hieno fiilis. Not.
Elämässä kokee joskus sellaisia onnistumisentunteita, joita voi muistella hymy huulilla pitkään ja silloinkin, kun joutuu vastatuuleen. Niin tyhmältä kuin se tuntuukin, tulen jatkossa epäonnistumisen hetkellä hakemaan lohtua siitä sekunnista, jolloin MasterChef-keittiössä majoneesi miljoonalta tuntuneen yrityksen jälkeen lähti saostumaan sekoitettaessa ja näytti siltä, miltä pitikin. Valtava helpotus. Pystyn lusikoimaan tuotokseni tarjoilukuppiin, eikä sitä tarvitse tarjoilla nestemäisenä. Ihan sama, miltä se maistuu, mutta koostumus on majoneesin.
Sipaisen varovasti kupin reunaa. Voisiko olla, että se myös maistuu hyvältä? Kyllä voi, muillakin on ollut omat haasteensa tässä ärsyttävän simppelissä tehtävässä ja minun viimeisen minuutin ihmemajoneesini todetaan parhaaksi. Pääsen siis parvelle ja muut pudotustehtävään.
Majoneesista olisi ehkä jo voinut aavistaa, että hampurilaishommia on luvassa. Parvella on tietty turvassa pudotukselta, mutta samalla vähän ulkopuolisena kokkauksesta. Yritän huudella sieltä kannustuksia ja tsempata tehtävässä. Kisaajat tekevät neljä täysin erilaista hamppista: Olga kekseliään vegeburgerin, johon kolmessa vartissa leipoo myös itse sämpylät – uskomaton suoritus. Annalla taas nerokas haukipurilainen sitrusmajoneesilla ja Miska, joka oli jossain kohtaa maininnutkin tekevänsä itse burgereita, tekee maukkaan smash-purilaisen, jossa pihvi litistetään pannulla. Jollella on myös kunnianhimoinen suunnitelma jauhaa itse liha hampurilaiseensa, mutta sen kanssa tulee ongelmia eikä taikinamassasta tule tasainen. Sen sijaan hänen mahtava homejuustomajoneesinsa saa kiitosta. Peli on kuitenkin julmaa ja pihvien epätasaisuus kostautuu. Jolle joutuu jättämään kisan.
Neljän voimin siis jatketaan ensi kerralla ja taas on ihan toisenlaiset hommat edessä. Laitan tähän ohjeen tuohon pikamajoneesiin. Se siis usein onnistuu, mutta ei aina, kuten tämä jakso osoitti.
Laita kapeaan pitkänmalliseen kuppiin (sellainen tulee usein sauvasekoittimen mukana) 2 dl rypsiöljyä, (oliiviöljystä tulee helposti pistävä maku majoneesiin) 2 pienen munan keltuaista 1 teelusikallinen Dijon-sinappia, 1 teelusikallinen valkoviinietikkaa sekä ripaus suolaa ja pippuria. Jos haluat maustaa, laita sekaan chiliä, chilijauhetta, raastettua sitruunankuorta tai jotakin yrttiä.
Aiolia jos haluat, laita kuppiin mukaan valkosipulinkynsi. Sitten sauvasekoitin kupin pohjaan ja siellä surisemaan. Tärkeää on, ettet nosta sekoitinta kupista ennen kuin näet, että seos sakenee. Siinä kohtaa tuo sauva varovasti ylös kupista. Siinä se."
Lue myös: Minna Kuukan lihapullaniksillä tuttuun herkkuun uutta makua - nappaa vinkki talteen
Lue myös: Minna Kuukan lapsuuskodissa oli yksi pyhäruokasuosikki, jota hänen ei tehnyt mieli vuosikausiin