Jari Sarasvuon täysosuma
Jari Sarasvuon uusi keskusteluohjelma on koko alkusyksyn hakenut muotoaan. Voicen toimituspäällikkö Mikko Räsänen julistaa, että hakeminen on nyt ohi, ja eilisessä jaksossa nähtiin vihdoin se täydellinen napakymppi.
Kun julkaistiin tieto, että Jari Sarasvuo palaa ruutuun oman Sarasvuo-ohjelmansa keulakuvana, nousivat yleisön odotukset pilviin. Jopa liian korkealle. Sarasvuo nousi julkisuuteen 90-luvun legendaarisen Hyvät, pahat ja rumat -keskusteluohjelman juontajana. Tuo ohjelma oli aikansa ilmiö, ja sen päättymisen jälkeisinä vuosina aika on vielä kullannut muistot niin, että odotukset uutta ohjelmaa kohtaan olivat kohtuuttomat.
Myös minulla.
Ja pettymyshän siitä seurasi. Ensimmäinen jakso oli lähinnä hämmentävä, kun vieraaksi saatu Jenni Vartiainen pistettiin opettamaan yleisölle hengitystekniikkaa ja äänteitä. Jakson loppuun oli varattu vasemmistolaisen ja oikeistolaisen kohtaaminen, kun yhteishaastatteluun tulivat Dan Koivulaakso ja Susanna Koski. Sarasvuolla oli selvästi kunnianhimoisena tarkoituksena saada kymmenessä minuutissa nämä kaksi löytämään toisensa ja rakentaa uutta siltaa eri poliittisten leirien välille.
Se epäonnistui, ja siksi ohjelman lopetukseksi suunniteltu Sarasvuon, Kosken ja Koivulaakson käsi kädessä laulama rauhanlaulu tai -hyräily oli lähinnä korni.
Avausjakson jälkeen katsojaluvut laskivat rajusti ja nopeimmat tuomitsivat Sarasvuon flopiksi, eivätkä ole paranneet ohjelman pariin.
Sääli heille, sillä avausjaksosta lähtien ohjelma on viikko viikolta parantunut. Joka viikko mukana on ollut kiinnostavia vieraita. Joka jaksossa on ollut hyviä hetkiä, vaikka myös monesti on jäänyt tunne, että vieraista olisi voinut saada irti vieläkin enemmän.
Jukka Pojan haastattelu jäi ohueksi, Sofi Oksasen kovan älykkökuoren murtamista Sarasvuo ei edes yrittänyt, ja kun penkkiin istui Suomen kovimpiin puheammattilaisiin kuuluva Jaajo Linnonmaa, ei hän meinannut edes saada suunvuoroa Sarasvuon pitäessä monologia.
Ohjelman formaattiin kuuluu se, että joka jaksossa on yksi yllätysvieras, jota edes illan isäntä ei tiedä. Idea on se, että vieras tulee studioon haastamaan Sarasvuon ja kääntää siten talk show'n perusasetelman päälaelleen. Tai tuollaisena Sarasvuo itse idean kertoi ennen ensimmäistä jaksoaan Radio Cityn haastattelussa.
Haastamista ei juurikaan ole nähty kuin ehkä Jari Tervon kohdalla. Toissa viikolla lupaus yllätysvieraan roolista rikottiin lopullisesti, kun vieraana oli pelkkä fiktiivinen sketsihahmo Karim Z. Yskowicz. Luvatun haastamisen sijaan ohjelman loppu oli Karimin puhkikaluttua Putous-huumoria.
Mutta pettymysten sijaan on koettu myös onnistumisia. Arman Alizadin tarinat slummilapsista itkettivät studion liveyleisöä ja luultavasti myös katsojia kotona. Timo Soinilta Sarasvuo sai tunnustuksen, että puheenjohtajaa harmittaa se, että perussuomalaisissa on mukana pölvästeja ja friikkejä.
Toissa viikolla koettiin jo todella upea hetki, kun Nina Mikkonen kertoi omaishoitajan kovasta arjesta ja vieressä istuneet Sarasvuo ja Maria Guzenina-Richardson jakoivat kokemuksia omista isäsuhteistaan ja isiensä viimeisistä vuosista. Katsoja unohti, että kyse on suorasta tv-lähetyksestä vaan syntyi illuusio, että kolme ihmistä istuu keskenään olohuoneessa ja avautuu luottamuksellisesti aroista asioista.
Se oli huippuhetki, mutta todellinen täysosuma koettiin eilisessä jaksossa, joka oli vieras vieraalta syksyn parasta talk show -sisältöä.
Avaushaastattelu Jani Toivolan tulevasta isyydestä kertoi vieraan lisäksi paljon myös juontajan muuttumisesta. 90-luvun HPR-Sarasvuo olisi luultavasti käynyt yleisen syyttäjän tavoin päälle ja halunnut tietää, kuka nainen odottaa Toivolan lasta, miten raskaus on saatu alulle ja onko raha vaihtanut omistajaa. 2010-luvun Sarasvuo kunnioitti Toivolan yksityisyyttä ja tyytyi rauhallisesti toteamaan, ettei aio noita asioita udella, koska kaikki asiat eivät ole julkisia.
Tuohon kulminoituu HPR:n ja Sarasvuon ero. Ensin mainitussa katsoja sai jännittää ja suorastaan pelätä, mitä vierailta kysytään, sillä hyvän maun raja ylitettiin toistuvasti. Sarasvuon nimikko-ohjelmassa tempo on rauhallisempi ja sävy keskustelevampi. Sarasvuo ei ole kysymysautomaatti, vaan hän osallistuu keskusteluihin omilla mielipiteillään jopa niin paljon, että välillä hänen suurin haasteensa tuntuu olevan tilan antaminen vieraalle.
Kun eilen vieraan penkkiin istui Vesa-Matti Loiri ei tilaongelmaa ollut. Loirin haastattelemiseen ohjelman rauhallinen tyyli sopi täydellisesti. Minunkin silmäni kostuivat, kun Loiri kyynelehtien muisteli hetkiä, jolloin on miettinyt, haluaako elää vai kuolla.
Loiri-haastattelun jälkeen ehdin jo julistaa Twitterissä, että nyt ollaan tasolla, jota ei voida enää ylittää. Heti seuraava vieras osoitti minun olevan väärässä. En tiedä mitä velhoja ohjelman tuotantotiimistä löytyy, mutta jostain työryhmä oli kaivanut vieraaksi Johannan, jonka mies oli tehnyt itsemurhan, kun nuorin perheen kolmesta lapsesta oli vasta kolmeviikkoinen.
Tavisvieras julkkiskattauksen keskellä oli jo itsessään raikas yllätys. Johannan tarina taas oli niin koskettava, että sitäkään ei voinut kuunnella liikuttumatta. Mielikuva siitä, miten perheen kolme pientä poikaa toivovat, että isä tulisi taivaasta helikopterilla takaisin edes poikien syntymäpäiville oli vain liian vahva.
Ja vahva on Johannakin.
- Joskus joutuu miettimään, kuolisiko lasten vuoksi. Tuossa tilanteessa joutui miettimään, eläisikö lasten vuoksi, Johanna muisteli haastattelussa omaa selviytymistään
Johannan vierailuun ja tarinaan oli uskottu niin vahvasti, että viimeinen vieras, mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri, oli otettu mukaan laajentamaan aihetta. Masennuksen takia itsemurhan tehneen miehen tarina nostettiin esimerkiksi koko maan mielenterveyshoidon huolestuttavasta tilasta.
Yhtäkkiä jakso loppui. En muista, että tunti talk show'ta olisi aikoihin tuntunut yhtä lyhyeltä. Se on merkki onnistuneesta lähetyksestä. Onnistunut ratkaisu oli myös se, että yllätysvieraasta oli luovuttu, eikä studioon raahattu sketsihahmoa, jonka viiden minuutin visiitti tuntuu tunnin mittaiselta.
Ennen tämän syksyn talk show -ensi-iltaansa Sarasvuo pelkäsi sitä, että ihmiset vertaavat ohjelmaa Hyviin, pahoihin ja rumiin ja odotukset ovat niin kohtuuttomat, että niitä on mahdotonta täyttää. Minulla on Sarasvuolle hyviä ja huonoja uutisia. Hyvä uutinen on se, että jatkossa minä vertaan tulevia lähetyksiä HPR:n sijaan eiliseen ohjelmaan. Huono uutinen on se, että eilisen jälkeen odotukseni ovat tasolla, joiden täyttäminen ei ole ainakaan helpompaa kuin aikaisemmin.
Ja jos joku ei eilistä jaksoa nähnyt, on se nähtävissä Ruutu.fi -sivustolla täällä.
Mikko Räsänen on The Voicen toimituspäällikkö
Twitter: @RasasenMikko
