Venäläiselle homomiehelle Helsinki Pride loi toivoa - "Palaan Venäjälle muuttuneena ihmisenä"
Viime lauantaina Helsinki Pride -viikko sai suureellisen päätöksen, kun noin 30 000 ihmistä marssi aurinkoisilla Helsingin kaduilla tasa-arvon ja rakkauden puolesta. Yksi marssijoista oli venäläinen Alexander, 25, jolle avoin mielenosoittaminen seksuaalisen tasa-arvon puolesta on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.
Homoseksuaalille Alexanderillle lauantain Pride-juhlinta oli ensimmäinen laatuaan, ja se avasi hänelle kokonaan uuden maailman. Maailman, jossa homoudesta saa iloita eikä todellista itseään tarvitse piilotella.
- Se löi minut täysin ällikällä. Nousin bussista ja heti ensimmäisenä näin sateenkaarilippuja kaikkialla. Se oli niin erikoista. Tunnelma oli niin avoin ja lämminhenkinen, etteivät sanat meinaa riittää, Alexander kertoo.
Toisenlainen elämä
Venäjällä sateenkaariliput eivät liehu. Pietarissa asuva Alexander joutuu kotimaassaan piilottamaan seksuaalisuutensa, sillä ilmapiiri on äärimmäisen vihamielinen homoseksuaaleja kohtaan. Edes omille ystäville ei voi uskoutua, sillä heidänkin ajatuksensa seksuaalivähemmistöistä saattavat olla epäsuotuisia.
Mies tuli Helsinki Prideen suomalaisen ystävänsä houkuttelemana tavoitteenaan saada konkreettinen muistutus siitä, että hän ei ole yksin.
- Oli häkellyttävää nähdä, että on todellakin olemassa toisenlainen elämä Venäjän ulkopuolella. Tarvitsin kipeästi kokemuksen erilaisesta elämänmuodosta, Alexander sanoo.
Toivo elää
Miehelle tuhansien ihmisten juhlaväki ei tuntunut pelkältä ihmismassalta – se oli perhe. Kulkueen ja sitä seuranneen puistojuhlan lisäksi hän juhli Pridea virallisissa päätösbileissä Kaapelitehtaalla.
Erityisesti Alexander antaa kiitosta bileissä soitetulle musiikille. Britney Spears ja muut pop-klassikot eivät ole kovassa huudossa venäläisissä baareissa, mutta Pride-juhlien tanssilattialla tilanne oli täysin toinen.
Alexander kokee, että Pride-päivä todella jätti jälkensä häneen.
- Palaan Venäjälle muuttuneena ihmisenä. Nyt minulla on enemmän toivoa kuin ennen. Tiedän, että ihmiset voivat hyväksyä sinut sellaisena kuin olet. Ei minulla koskaan Venäjällä tule olemaan kolmenkymmenen tuhannen ihmisen yhteisöllisyyden kokemusta, mutta kenties pääsen elämässäni tilaan, jossa en ole onneton.
Lue myös: Sielulla ei ole sukupuolta